KUN näistä zombilohista ja kuolleista, homeen peittämistä lohista alkoi tulla Dannyakin isompia julkkiksia, alkoivat tutkijatkin kiinnostua niistä. Tosin kiinnostus oli aluksi vaisua kirjoituspöytäkiinnostusta ja resursseja lähteä jokivarteen tutkimaan tilannetta ei lomakuukauteen vedoten löytynyt.

Kun aktiiviset lohestajat viimein laittoivat ison pyörän pyörimään, alkoi tutkimuspöydälle kertyä näytteitä riittävä määrä.

Mutta saatiinko kesän aikana sitten vastauksia esiin tulleisiin kysymyksiin?

Kun vastaukset tulivat, kaikki kalastajat olivat edelleen hämmentyneitä. Tutkimuksissa ei mitään sairautta tai muuta vikaa kaloista löydetty. Kuolinsyynä pidettiin vesihometta.

MUTTA mikä aiheutti vesihomeelle otolliset vammat kaloihin ja zombimaisen käytöksen?

Siihen ei ole tullut muuta kuin hevosmiesten kuiskailutoimiston arvailuja. On syytetty punttimiehiä Matkakoskella, rysiä merellä, Yamahan potkureita joella, joen pohjakiviä, hylkeitä, siimoja ja verkkoja...

Villit veikkaukset ja huhut kiersivät koko kesän myös netin keskustelupalstoilla. Yhteinen tekijä niille oli oikeastaan vain se, että kalat olivat saaneet ihoa rikkovia vammoja, joihin kylmässä vedessä viihtyvä vesihome iski.

Kun heinäkuun lopulla vesi lämpeni joessa, vesihometartunnat katosivat ja zombit katosivat. Oli aika ryhtyä jälleen saamaan lohta viehevälineillä.

ALKUKESÄSTÄ lohi nousi melkoisen vaisusti Väylään. Syyksi lohikatoon sanottiin aikaistettua rysäpyyntiä. Ja kyllähän saalistilastoja katsoessa kävi ilmi, että rysäpyytäjät saivat nopeasti kiintiönsä kasaan. Ja saaliskalat olivat juurikin sitä parasta kokoluokkaa - ajatellen suvunjatkamista.

Ja alkukaudesta jokeen nousi pikkulohta, sellaista 5 kilon kahta puolta olevaa kalaa, viehekalastajien riesaksi / iloksi. Oliko ne sitten vapautettu rysistä vai niin fiksuja, että osasivat kiertää petolliset rysäaidat? Kuitenkin tunnetusti tuo kokoluokka, kahden merivuoden kala, on huonoin iskemään vaappuihin.

Kesäkuun roskatilanne oli myös todella karmea, joten perhoja ei voinut edes ajatella tarjottavaksi tulvaiseen jokeen. Ja tuo pikkulohi puree tunnetusti paremmin perhoa kuin puukalaa.

Ehkä myös jatkuvasti virran mukana kulkeva heinätavara ja muu roska vaikutti siihen, että lohi ei mielellään suutaan aukonut vieheidenkään edessä.

Niin tai näin, monilla soutajilla alkoi kortto painaa niskaa, kun kalaoja ei tullut.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

Kun heinäkuun lopulla vesi lämpeni joessa, vesihometartunnat katosivat ja zombit katosivat."


"

KUN näistä zombilohista ja kuolleista, homeen peittämistä lohista alkoi tulla Dannyakin isompia julkkiksia, alkoivat tutkijatkin kiinnostua niistä. Tosin kiinnostus oli aluksi vaisua kirjoituspöytäkiinnostusta ja resursseja lähteä jokivarteen tutkimaan tilannetta ei lomakuukauteen vedoten löytynyt.

Kun aktiiviset lohestajat viimein laittoivat ison pyörän pyörimään, alkoi tutkimuspöydälle kertyä näytteitä riittävä määrä.

Mutta saatiinko kesän aikana sitten vastauksia esiin tulleisiin kysymyksiin?

Kun vastaukset tulivat, kaikki kalastajat olivat edelleen hämmentyneitä. Tutkimuksissa ei mitään sairautta tai muuta vikaa kaloista löydetty. Kuolinsyynä pidettiin vesihometta.

MUTTA mikä aiheutti vesihomeelle otolliset vammat kaloihin ja zombimaisen käytöksen?

Siihen ei ole tullut muuta kuin hevosmiesten kuiskailutoimiston arvailuja. On syytetty punttimiehiä Matkakoskella, rysiä merellä, Yamahan potkureita joella, joen pohjakiviä, hylkeitä, siimoja ja verkkoja...

Villit veikkaukset ja huhut kiersivät koko kesän myös netin keskustelupalstoilla. Yhteinen tekijä niille oli oikeastaan vain se, että kalat olivat saaneet ihoa rikkovia vammoja, joihin kylmässä vedessä viihtyvä vesihome iski.

Kun heinäkuun lopulla vesi lämpeni joessa, vesihometartunnat katosivat ja zombit katosivat. Oli aika ryhtyä jälleen saamaan lohta viehevälineillä.

ALKUKESÄSTÄ lohi nousi melkoisen vaisusti Väylään. Syyksi lohikatoon sanottiin aikaistettua rysäpyyntiä. Ja kyllähän saalistilastoja katsoessa kävi ilmi, että rysäpyytäjät saivat nopeasti kiintiönsä kasaan. Ja saaliskalat olivat juurikin sitä parasta kokoluokkaa - ajatellen suvunjatkamista.

Ja alkukaudesta jokeen nousi pikkulohta, sellaista 5 kilon kahta puolta olevaa kalaa, viehekalastajien riesaksi / iloksi. Oliko ne sitten vapautettu rysistä vai niin fiksuja, että osasivat kiertää petolliset rysäaidat? Kuitenkin tunnetusti tuo kokoluokka, kahden merivuoden kala, on huonoin iskemään vaappuihin.

Kesäkuun roskatilanne oli myös todella karmea, joten perhoja ei voinut edes ajatella tarjottavaksi tulvaiseen jokeen. Ja tuo pikkulohi puree tunnetusti paremmin perhoa kuin puukalaa.

Ehkä myös jatkuvasti virran mukana kulkeva heinätavara ja muu roska vaikutti siihen, että lohi ei mielellään suutaan aukonut vieheidenkään edessä.

Niin tai näin, monilla soutajilla alkoi kortto painaa niskaa, kun kalaoja ei tullut.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

Lisätietoja

Jahdissa&Kalassa on ilmainen, korkealuokkainen outdoor-media netissä. Lukeminen on helppoa ja täysin vapaata - ei rekisteröitymistä tai sitoutumista!

Ota meihin yhteyttä

Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen toimitus@jahdissa.fi tai lähettää yksityisviestin Facebookissa @jahdissakalassa. Toimituksellisissa asioissa voit soittaa Jussi Lähdesmäelle 040 8291603. Kaupallisissa asioissa sinua palvelee Jari Nivala 050 3854369.
Please enter your name
Please enter a correct e-mail address
Please enter a comment
Thank you! Your message has been sent.
Something went wrong while submitting the form. Try again.

Jaa kaverille

Forward this page by e-mail or share it directly on social media.

Hae tästä julkaisusta

Lisää hakusanoja sivun löytämiseksi tästä julkaisusta.
Minimal length to search is 3 characters

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen