TONY, Kent-Göran Gustavsson ja minä saisimme odotella, kunnes Chris ja Andreas pääsisivät lähemmäksi saksanhirviä. Seurasimme, miten miehet hiipien nousivat vuorelle.

Oli aivan hiljaista. Makoilimme odottelemassa laukauksen ääntä.

”Pian pitäisi kajahtaa”, Tony kuiskasi hetkeä myöhemmin.

HÄN tuskin ehti saada lauseensa loppuun, kun laukaus rikkoi hiljaisuuden.

Se tuntui hienolta ja voin vakuuttaa, että myös me kolme, jotka makoilimme odottelemassa, tunsimme samaa iloa. Noitien laakso oli antanut uhrinsa.

Myöhemmin juhlistimme Andreaksen ensimmäistä saksanhirveä istuessamme Bridge of Orchy hotellin ravintolassa odottelemassa illallista.

ANDREAS oli pessyt veren pois poskiltaan. Se oli varma merkki siitä, että hän oli ampunut elämänsä ensimmäisen saksanhirvensä Skotlannissa.

”Riistan ampuminen tuntui hienolta kaiken sen rasittavan hiipimisen jälkeen. Se oli melkein hienointa, mitä olen koskaan kokenut”, hän tilitti.

Ei ollut vaikea saada unen päästä kiinni kaiken fyysisen rasituksen ja jännityksen jälkeen. Ja huomenna odottaisi uusi päivä ja sen tuomat haasteet.

CHRIS parkkeerasi varhain seuraavana aamuna Defenderinsä järven toiselle puolelle. Jo tieltä näimme saksanhirvilauman, jossa käyskenteli mukana hienoja sonneja.

Tällä puolella järveä maasto on vieläkin vaikeampi. Märkä ja liukas ruoho peitti erittäin jyrkkää rinnettä. Meidän oli pakko aina välillä pysähtyä lepäilemään.

Maasto ei tosin tuntunut vaivaavan Chrisiä lainkaan. Jyrkät rinteet ovat hänen toimistonsa, jossa hän käy töissä 150 päivänä vuodessa.

PARISSA tunnissa pääsimme pienelle tasangolle ja oli Tonyn aika valmistautua. Chris oli juuri palannut tiedusteluretkeltään.

”Vähän kauempana on pieni lauma. Kuinka kauas sinusta tuntuu hyvältä ampua”, Tony kysyi.

”200 metriä ei ole mikään ongelma”, hän vastasi ja livahti Chrisin kanssa matkaan.

Tuulen takia he joutuivat kiertämään lenkin, etteivät eläimet olisi saaneet heistä vainua. Loikoilimme ruohikossa melkoisen tovin, ennen kuulimme laukauksen. Odotimme heitä hetken, mutta kun miehiä ei kuulunut, lähdimme tarpomaan heidän peräänsä.

”MISSASIN”, Tony tunnusti, kun saimme heidät kiinni. ”En tajua, mitä oikein tapahtui. Ehkä liikahdin ampuessani tai tuuli vaikutti luotirataan.”

Vaikka jokainen meistä ampuu joskus ohi, tuntuu tavattoman turhauttavalta, kun se sattuu omalle kohdalle. Jatkoimme saksanhirvien perässä aika pitkän matkan, mutta emme löytäneet merkkiäkään mahdollisesta osumasta.

”Se oli ohilaukaus. Nyt jatkamme etsimällä jonkin toisen lauman”, Chris sanoi hetken kuluttua.

LISÄÄ JUTTUA 

RULLAAMALLA

TONY, Kent-Göran Gustavsson ja minä saisimme odotella, kunnes Chris ja Andreas pääsisivät lähemmäksi saksanhirviä. Seurasimme, miten miehet hiipien nousivat vuorelle.

Oli aivan hiljaista. Makoilimme odottelemassa laukauksen ääntä.

”Pian pitäisi kajahtaa”, Tony kuiskasi hetkeä myöhemmin.

HÄN tuskin ehti saada lauseensa loppuun, kun laukaus rikkoi hiljaisuuden.

Se tuntui hienolta ja voin vakuuttaa, että myös me kolme, jotka makoilimme odottelemassa, tunsimme samaa iloa. Noitien laakso oli antanut uhrinsa.

Myöhemmin juhlistimme Andreaksen ensimmäistä saksanhirveä istuessamme Bridge of Orchy hotellin ravintolassa odottelemassa illallista.

ANDREAS oli pessyt veren pois poskiltaan. Se oli varma merkki siitä, että hän oli ampunut elämänsä ensimmäisen saksanhirvensä Skotlannissa.

”Riistan ampuminen tuntui hienolta kaiken sen rasittavan hiipimisen jälkeen. Se oli melkein hienointa, mitä olen koskaan kokenut”, hän tilitti.

Ei ollut vaikea saada unen päästä kiinni kaiken fyysisen rasituksen ja jännityksen jälkeen. Ja huomenna odottaisi uusi päivä ja sen tuomat haasteet.

CHRIS parkkeerasi varhain seuraavana aamuna Defenderinsä järven toiselle puolelle. Jo tieltä näimme saksanhirvilauman, jossa käyskenteli mukana hienoja sonneja.

Tällä puolella järveä maasto on vieläkin vaikeampi. Märkä ja liukas ruoho peitti erittäin jyrkkää rinnettä. Meidän oli pakko aina välillä pysähtyä lepäilemään.

Maasto ei tosin tuntunut vaivaavan Chrisiä lainkaan. Jyrkät rinteet ovat hänen toimistonsa, jossa hän käy töissä 150 päivänä vuodessa.

PARISSA tunnissa pääsimme pienelle tasangolle ja oli Tonyn aika valmistautua. Chris oli juuri palannut tiedusteluretkeltään.

”Vähän kauempana on pieni lauma. Kuinka kauas sinusta tuntuu hyvältä ampua”, Tony kysyi.

”200 metriä ei ole mikään ongelma”, hän vastasi ja livahti Chrisin kanssa matkaan.

Tuulen takia he joutuivat kiertämään lenkin, etteivät eläimet olisi saaneet heistä vainua. Loikoilimme ruohikossa melkoisen tovin, ennen kuulimme laukauksen. Odotimme heitä hetken, mutta kun miehiä ei kuulunut, lähdimme tarpomaan heidän peräänsä.

”MISSASIN”, Tony tunnusti, kun saimme heidät kiinni. ”En tajua, mitä oikein tapahtui. Ehkä liikahdin ampuessani tai tuuli vaikutti luotirataan.”

Vaikka jokainen meistä ampuu joskus ohi, tuntuu tavattoman turhauttavalta, kun se sattuu omalle kohdalle. Jatkoimme saksanhirvien perässä aika pitkän matkan, mutta emme löytäneet merkkiäkään mahdollisesta osumasta.

”Se oli ohilaukaus. Nyt jatkamme etsimällä jonkin toisen lauman”, Chris sanoi hetken kuluttua.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

Lisätietoja

Jahdissa&Kalassa on ilmainen, korkealuokkainen outdoor-media netissä. Lukeminen on helppoa ja täysin vapaata - ei rekisteröitymistä tai sitoutumista!

Ota meihin yhteyttä

Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen toimitus@jahdissa.fi tai lähettää yksityisviestin Facebookissa @jahdissakalassa. Toimituksellisissa asioissa voit soittaa Jussi Lähdesmäelle 040 8291603. Kaupallisissa asioissa sinua palvelee Jari Nivala 050 3854369.
Please enter your name
Please enter a correct e-mail address
Please enter a comment
Thank you! Your message has been sent.
Something went wrong while submitting the form. Try again.

Jaa kaverille

Forward this page by e-mail or share it directly on social media.

Hae tästä julkaisusta

Lisää hakusanoja sivun löytämiseksi tästä julkaisusta.
Minimal length to search is 3 characters

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen