HAULIKKOJAHDISSA kävin harvakseltaan ja kausiluontoisesti. Ensimmäisiin jahteihin lähdin aikanaan täysin harjoittelematta ja osin sopimattomilla välineillä.

Enää on lähde. Harjoittelen oikeanlaisilla välineillä – ja osun paljon entistä paremmin.

No, tekemällä oppii ja tekevälle sattuu… onneksi ei kuitenkaan vielä ole pahemmin sattunut.

Ihmettelin vuosia, miksen osu haulikollani.

EI, EN todellakaan harjoitellut riittävän monipuolisesti ja kun harjoittelin, tein sen pääosin väärin. Pari kierrosta skeettiä vakioiduissa olosuhteissa ei paljoa auta. Varsinkaan jos asetta ei ole katsottu sopivaksi ja tähtäyskuva, nosto, ennakko sekä laukaisu ovat ihan sattumanvaraisesti itse opeteltuja tai osaamattoman kaverin radalla neuvomia.

”Hauliikolla tährätään perällä, poika.”

”Osoitat vain sinne suuntaan, kyllä se siitä paranee, kun harjoittelet vain riittävästi.”

Näitä ja muita kuolemattomia neuvoja riittää, jos menet aloittelijana paikallisten jahtiukkojen kanssa radalle.

ITSELLÄNI haulikkoammunta lähti pieleen jo aikanaan asetta valitessa. Minulle kerrottiin, että haulikko on vaistoase (mitä ikinä tarkoittaneekaan), niin päättelin ihan vaistolla, jotta isompi on parempi. Hankin 12/76 eli 3" magnumin tyytyväisenä.

Ase on miehekkään kokoinen ja potkuakin löytyy riittävästi. En erityisesti miettinyt aseen sopivuutta, painoa, saati tasapainoa. Eniten minua kiinnostivat patruunat ja että niistä löytyisi riittävän karkeita ryynejä mahdollisimman paljon.

Apua haulikkokoulusta

”HEI, minä olen Janne ja olen huono ampumaan haulikolla…”

Muutos parempaan alkaa aina tosiasioiden tunnustamisesta. Kuten alkoholismissa, niin haulikoinnissakin kannattaa hakea ammattiapua mieluummin aikaisemmin kuin liian myöhään. Hain apua.

Aika nopeasti ensiavun jälkeen tajusin, ettei omin voimin rypistelystä olisi ollut sanottavaa hyötyä. Vaikka olisin ampunut tuhansia laukauksia radalla, olisin vain pahimmassa tapauksessa oppinut täysin väärän ja hankalan tekniikan, joka olisi estänyt edistymiseni myöhemmin totaalisesti.

RULLAAMALLA

LISÄÄ JUTTUA

Hei, minä olen Janne ja olen huono ampumaan haulikolla…”


"

HAULIKKOJAHDISSA kävin harvakseltaan ja kausiluontoisesti. Ensimmäisiin jahteihin lähdin aikanaan täysin harjoittelematta ja osin sopimattomilla välineillä.

Enää on lähde. Harjoittelen oikeanlaisilla välineillä – ja osun paljon entistä paremmin.

No, tekemällä oppii ja tekevälle sattuu… onneksi ei kuitenkaan vielä ole pahemmin sattunut.

Ihmettelin vuosia, miksen osu haulikollani.

EI, EN todellakaan harjoitellut riittävän monipuolisesti ja kun harjoittelin, tein sen pääosin väärin. Pari kierrosta skeettiä vakioiduissa olosuhteissa ei paljoa auta. Varsinkaan jos asetta ei ole katsottu sopivaksi ja tähtäyskuva, nosto, ennakko sekä laukaisu ovat ihan sattumanvaraisesti itse opeteltuja tai osaamattoman kaverin radalla neuvomia.

”Hauliikolla tährätään perällä, poika.”

”Osoitat vain sinne suuntaan, kyllä se siitä paranee, kun harjoittelet vain riittävästi.”

Näitä ja muita kuolemattomia neuvoja riittää, jos menet aloittelijana paikallisten jahtiukkojen kanssa radalle.

ITSELLÄNI haulikkoammunta lähti pieleen jo aikanaan asetta valitessa. Minulle kerrottiin, että haulikko on vaistoase (mitä ikinä tarkoittaneekaan), niin päättelin ihan vaistolla, jotta isompi on parempi. Hankin 12/76 eli 3" magnumin tyytyväisenä.

Ase on miehekkään kokoinen ja potkuakin löytyy riittävästi. En erityisesti miettinyt aseen sopivuutta, painoa, saati tasapainoa. Eniten minua kiinnostivat patruunat ja että niistä löytyisi riittävän karkeita ryynejä mahdollisimman paljon.

Apua haulikkokoulusta

”HEI, minä olen Janne ja olen huono ampumaan haulikolla…”

Muutos parempaan alkaa aina tosiasioiden tunnustamisesta. Kuten alkoholismissa, niin haulikoinnissakin kannattaa hakea ammattiapua mieluummin aikaisemmin kuin liian myöhään. Hain apua.

Aika nopeasti ensiavun jälkeen tajusin, ettei omin voimin rypistelystä olisi ollut sanottavaa hyötyä. Vaikka olisin ampunut tuhansia laukauksia radalla, olisin vain pahimmassa tapauksessa oppinut täysin väärän ja hankalan tekniikan, joka olisi estänyt edistymiseni myöhemmin totaalisesti.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

Lisätietoja

Jahdissa&Kalassa on ilmainen, korkealuokkainen outdoor-media netissä. Lukeminen on helppoa ja täysin vapaata - ei rekisteröitymistä tai sitoutumista!

Ota meihin yhteyttä

Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen toimitus@jahdissa.fi tai lähettää yksityisviestin Facebookissa @jahdissakalassa. Toimituksellisissa asioissa voit soittaa Jussi Lähdesmäelle 040 8291603. Kaupallisissa asioissa sinua palvelee Jari Nivala 050 3854369.
Please enter your name
Please enter a correct e-mail address
Please enter a comment
Thank you! Your message has been sent.
Something went wrong while submitting the form. Try again.

Jaa kaverille

Forward this page by e-mail or share it directly on social media.

Hae tästä julkaisusta

Lisää hakusanoja sivun löytämiseksi tästä julkaisusta.
Minimal length to search is 3 characters

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen