2010-01-01_00.02.23-1...

”OSUMA”, Fuat hihkaisi, kun hän laski käden olkapäälleni.

Hän ei kuitenkaan kuulostanut täysin vakuuttuneelta. Mutta minä olin aivan varma, että laukaus oli osunut sinne, minne olin sen tähdännytkin.

Paikka, josta ammuin, oli ylhäällä vuorenrinteellä. Karju pakeni metsään alas jyrkkää rinnettä.

Tiheänä kattona yläpuolellamme kasvava metsä ei päästänyt läpi yhtään valoa. Fuat sytytti pian taskulamppunsa, kun minä kirosin hiljaa mielessäni sitä, että olin unohtanut omani kotiin.

RUUVASIN kiikaritähtäimen suurennosta 2,5-kertaiseksi ja tarkistin, että ristikko oli edelleen päällä. Olin etsinyt loukkaantunutta villisikaa aikaisemminkin ja minulla oli aavistus, että tilanne saattaisi muuttua nopeasti jännittävämmäksi kuin kumpikaan meistä halusi.

Fuatilla oli teoria siitä, minne karju oli paennut. Hän loikki nopeasti alas rinnettä pysähtymättä tarkistamaan jälkiä. Roikuin hänen perässään aivan lähellä, jotta näkisin Fuatin taskulampun valossa edessäni olevat mahdolliset esteet. Se oli välttämätöntä, koska pimeyden keskellä en olisi nähnyt muutoin lainkaan maanpintaa.

LASKEUDUIMME Fuatin kanssa noin 150 metrin matkan läpi pensaiden ja yli tiheän aluskasvillisuuden, kaatuneiden puunrunkojen ohi näkemättä jälkeäkään karjusta.

Minulle tuli tunne, että olimme lähteneet aivan väärään suuntaan. Pian Fuatkin hidasti vauhtiaan, hänkin oli alkanut epäröimään suuntaansa.

Mutta periksi mies ei antanut. Valitsimme uuden suunnan, mutta se ei auttanut. Emme löytäneet mitään, mikä muistuttaisi kuollutta karjua tai edes veripisaraa.

NOUSIMME takaisin rinnettä ylös ja aloimme tutkia metsää järjestelmällisemmin laukauksen suunnasta. Niinhän meidän olisi pitänyt tehdä heti aluksi.

Muutaman minuutin etsimisen jälkeen löysimme jälkiä tummasta verestä ja pieniä palasia vaaleammasta kudoksesta. Ne osoittivat laukauksen osuneen eläimen keuhkoihin.

Nyt oli aivan varmaa, että laukaus oli osunut ja että karju oli metsässä jossakin alapuolellamme.


LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

”OSUMA”, Fuat hihkaisi, kun hän laski käden olkapäälleni.

Hän ei kuitenkaan kuulostanut täysin vakuuttuneelta. Mutta minä olin aivan varma, että laukaus oli osunut sinne, minne olin sen tähdännytkin.

Paikka, josta ammuin, oli ylhäällä vuorenrinteellä. Karju pakeni metsään alas jyrkkää rinnettä.

Tiheänä kattona yläpuolellamme kasvava metsä ei päästänyt läpi yhtään valoa. Fuat sytytti pian taskulamppunsa, kun minä kirosin hiljaa mielessäni sitä, että olin unohtanut omani kotiin.

RUUVASIN kiikaritähtäimen suurennosta 2,5-kertaiseksi ja tarkistin, että ristikko oli edelleen päällä. Olin etsinyt loukkaantunutta villisikaa aikaisemminkin ja minulla oli aavistus, että tilanne saattaisi muuttua nopeasti jännittävämmäksi kuin kumpikaan meistä halusi.

Fuatilla oli teoria siitä, minne karju oli paennut. Hän loikki nopeasti alas rinnettä pysähtymättä tarkistamaan jälkiä. Roikuin hänen perässään aivan lähellä, jotta näkisin Fuatin taskulampun valossa edessäni olevat mahdolliset esteet. Se oli välttämätöntä, koska pimeyden keskellä en olisi nähnyt muutoin lainkaan maanpintaa.

LASKEUDUIMME Fuatin kanssa noin 150 metrin matkan läpi pensaiden ja yli tiheän aluskasvillisuuden, kaatuneiden puunrunkojen ohi näkemättä jälkeäkään karjusta.

Minulle tuli tunne, että olimme lähteneet aivan väärään suuntaan. Pian Fuatkin hidasti vauhtiaan, hänkin oli alkanut epäröimään suuntaansa.

Mutta periksi mies ei antanut. Valitsimme uuden suunnan, mutta se ei auttanut. Emme löytäneet mitään, mikä muistuttaisi kuollutta karjua tai edes veripisaraa.

NOUSIMME takaisin rinnettä ylös ja aloimme tutkia metsää järjestelmällisemmin laukauksen suunnasta. Niinhän meidän olisi pitänyt tehdä heti aluksi.

Muutaman minuutin etsimisen jälkeen löysimme jälkiä tummasta verestä ja pieniä palasia vaaleammasta kudoksesta. Ne osoittivat laukauksen osuneen eläimen keuhkoihin.

Nyt oli aivan varmaa, että laukaus oli osunut ja että karju oli metsässä jossakin alapuolellamme.



JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

2010-01-01_00.02.23-1.jpg

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen