photo_credit_tweed_me...

KUN PÄÄSIMME perille, aurinko katosi vuorten taakse.

Ohitimme riistan ruokintapaikan, jonne Fuat oli käynyt viemässä maissiämpärillisiä jo useiden viikkojen ajan. Maassa oli tuoreita villisianjälkiä, mikä vaikutti erittäin lupaavalta.

Seuraava ruokintapaikka oli parin kilometrin päässä. Pysäytimme autoin muutaman sadan metrin päähän siitä.

Jätimme kuitenkin auton moottorin tyhjäkäynnille, jotta se peittäisi valmistelujen äänet. Latasin kiväärini, sytytin kiikaritähtäimeni ja säädin siihen nelinkertaisen suurennoksen. Olin aivan valmis!

FUAT sammutti auton moottorin. Odotimme ja kuuntelimme hetken.

Ei tuullut, mutta siitä huolimatta metsä oli kaikkea muuta kuin hiljainen. Sen täytti tuhansien lintujen sirkutus.

Etenimme hitaasti kohti riistan ruokintapaikkaa. Fuat vaikutti varsin optimistiselta ja pysähtyi useaan otteeseen tarkkailemaan maastoa.

Kun pääsimme ruokintapaikan tuntumaan Fuat menetti optimisminsa.

Karjut, joiden hän oli olettanut olevan paikalla, olivat lähteneet.

FUAT esitti pettyneenä, että pakkaisimme kimpsumme ja kampsumme ja lopettaisimme siltä erää. Ilta oli pimennyt ja linnutkin lopettaneet laulunsa.

Kun pääsimme takaisin autolle, Fuat kuitenkin muutti mieltään ja päätti, että palaisimme kävellen ruokintapaikalle, jonka olimme tullessamme ohittaneet.

HIIVIMME varovasti metsän läpi ja pidimme useita lyhyitä taukoja. Satakielet olivat äänessä kesäyössä, kun päivälinnut olivat lopettaneet laulunsa.

Yhtäkkiä Fuat seisahtui ja jäi tuijottamaan polkua edessämme. Seurasin oppaani esimerkkiä.

Hän elehti minulle, että jäisin paikoilleni, kun hän itse samalla ryömisi tarkistamaan mitä oli havainnut. Muutaman pitkän sekunnin päästä hän innostuneena viittilöi minut tulemaan luokseen.

Päivänvalon viimeisissä rippeissä Fuatin havaitsema tumma hahmo osoittautui aivan valtavan kokoiseksi villisiaksi.

ETÄISYYS eläimeen oli vain 70 metriä ja siksi sen ampuminen ei olisi vaikeaa, varsinkin kun villisika näytti olevan kuplavolkkarin kokoinen. Sydämeni hakkasi, kun sijoitin ristikon kohti suurta ja karvaista maalitaulua. Tähtäsin eläimen sydämeen ja painoin liipaisimesta.

Laukauksen ääni kimposi takaisin vuoren seinämästä. Jättiläismäisen villisian hyppy nosti ilmaan pölypilven ja eläin heittäytyi väkivaltaisen rajusti metsän suojaan.

Ammuin heti uudelleen ja jäimme sitten tarkkaavaisesti kuuntelemaan, mihin suuntaan raskas eläin pakeni.


Jättimäinen villisika näytti olevan kuplavolkkarin kokoinen."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

KUN PÄÄSIMME perille, aurinko katosi vuorten taakse.

Ohitimme riistan ruokintapaikan, jonne Fuat oli käynyt viemässä maissiämpärillisiä jo useiden viikkojen ajan. Maassa oli tuoreita villisianjälkiä, mikä vaikutti erittäin lupaavalta.

Seuraava ruokintapaikka oli parin kilometrin päässä. Pysäytimme autoin muutaman sadan metrin päähän siitä.

Jätimme kuitenkin auton moottorin tyhjäkäynnille, jotta se peittäisi valmistelujen äänet. Latasin kiväärini, sytytin kiikaritähtäimeni ja säädin siihen nelinkertaisen suurennoksen. Olin aivan valmis!

FUAT sammutti auton moottorin. Odotimme ja kuuntelimme hetken.

Ei tuullut, mutta siitä huolimatta metsä oli kaikkea muuta kuin hiljainen. Sen täytti tuhansien lintujen sirkutus.

Etenimme hitaasti kohti riistan ruokintapaikkaa. Fuat vaikutti varsin optimistiselta ja pysähtyi useaan otteeseen tarkkailemaan maastoa.

Kun pääsimme ruokintapaikan tuntumaan Fuat menetti optimisminsa.

Karjut, joiden hän oli olettanut olevan paikalla, olivat lähteneet.

FUAT esitti pettyneenä, että pakkaisimme kimpsumme ja kampsumme ja lopettaisimme siltä erää. Ilta oli pimennyt ja linnutkin lopettaneet laulunsa.

Kun pääsimme takaisin autolle, Fuat kuitenkin muutti mieltään ja päätti, että palaisimme kävellen ruokintapaikalle, jonka olimme tullessamme ohittaneet.

HIIVIMME VAROVASTI metsän läpi ja pidimme useita lyhyitä taukoja. Satakielet olivat äänessä kesäyössä, kun päivälinnut olivat lopettaneet laulunsa.

Yhtäkkiä Fuat seisahtui ja jäi tuijottamaan polkua edessämme. Seurasin oppaani esimerkkiä.

Hän elehti minulle, että jäisin paikoilleni, kun hän itse samalla ryömisi tarkistamaan mitä oli havainnut. Muutaman pitkän sekunnin päästä hän innostuneena viittilöi minut tulemaan luokseen.

Päivänvalon viimeisissä rippeissä Fuatin havaitsema tumma hahmo osoittautui aivan valtavan kokoiseksi villisiaksi.

ETÄISYYS eläimeen oli vain 70 metriä ja siksi sen ampuminen ei olisi vaikeaa, varsinkin kun villisika näytti olevan kuplavolkkarin kokoinen. Sydämeni hakkasi, kun sijoitin ristikon kohti suurta ja karvaista maalitaulua. Tähtäsin eläimen sydämeen ja painoin liipaisimesta.

Laukauksen ääni kimposi takaisin vuoren seinämästä. Jättiläismäisen villisian hyppy nosti ilmaan pölypilven ja eläin heittäytyi väkivaltaisen rajusti metsän suojaan.

Ammuin heti uudelleen ja jäimme sitten tarkkaavaisesti kuuntelemaan, mihin suuntaan raskas eläin pakeni.


JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

2010-01-01_00.00.08-2...

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen