photo_credit_tweed_me...

ELÄIN ilmestyi eteemme aivan yllättäen. Näky oli täysin epätodellinen: Valtavan kokoinen sika aterioi polun laidassa.

Olen metsästänyt villisikaa usean vuoden ajan eri puolilla Eurooppaa ja saanut ammutuksikin muutaman todella ison karjun. Mutta nyt edessämme aterioiva otus oli paljon isompi kuin yksikään aiemmin näkemäni.

Karju oli jättimäinen ja lihava, todellinen hirviö, joka muistutti sarjakuvien mielikuvitussekasikiöitä.

Kerrankin olin sanaton, kun katselin mustaa karjua kiikaritähtäimeni läpi. Vanhan herran ympärillä surrasi parvi hyttysiä. Ilma oli kuumaa ja kosteaa koko päivän jatkuneen sateen jäljiltä.

METSÄ tuoksui kesältä. Kosteiden, hajoavien lehtien ja kukkivien villiyrttien aromaattiseen tuoksuu sekoittui ripaus voimakasta villisian hajua.

Turkkilainen oppaani, kokenut metsästäjä Fuat herätteli minut transsin kaltaisesta tilastani.

”Ammu, ammu, ammu”, hän kuiskasi vaativasti.

Sormeni löysi helposti liipaisimen, tämä rasti ei olisi vaikea.

SAIN muutama vuosi sitten tarjouksen viettää muutaman päivän metsästäen Anatolian vuoristossa Turkissa. Vain viisi päivää kutsun saamisen jälkeen istuin Fuatin kyydissä tämän vanhassa venäläisessä Lada Nivassa matkalla kohti Ankarasta luoteeseen sijaitsevia metsiä. Autossa ei ollut ilmastointia, mutta olisi minun puolestani saanut olla.

Oli jo myöhäinen ilta ennen kuin ehdin niitylle kohdistamaan aseeni. Tälle reissulle olin valinnut käyttööni ison aseen ja olin asennuttanut siihen Zeiss-kiikaritähtäimen.

Tiesin, että tiheässä metsikössä vain puolikuun kalpea kajo pääsisi valaisemaan maisemaa. Koska minulla ei ollut varaa virheisiin, valitsin huonoihin valaistusolosuhteisiin kiikarin laadukkaimmasta päästä.

LADAN konepelliltä ampumani kohdistuslaukaukset osuivat juuri sinne, minne olin ne tarkoittanutkin. Siksi pystyin rauhallisin mielin jatkamaan matkaani kohti valtavaa 300 000 hehtaarin metsästysaluetta.

Metsässä kasvoi enimmäkseen tammea ja mäntyä. Jyrkän, mäkisen maaston aluskasvillisuus oli enimmäkseen karhunvatukkaa, ruusuja ja saniaisia. Maisema oli uskomattoman kaunis, kun laskeva aurinko väritti sen lämpimin sävyin.

 

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Kukkivien villiyrttien aromaattiseen tuoksuun sekoittui ripaus villisian voimakasta hajua."

ELÄIN ilmestyi eteemme aivan yllättäen. Näky oli täysin epätodellinen: Valtavan kokoinen sika aterioi polun laidassa.

Olen metsästänyt villisikaa usean vuoden ajan eri puolilla Eurooppaa ja saanut ammutuksikin muutaman todella ison karjun. Mutta nyt edessämme aterioiva otus oli paljon isompi kuin yksikään aiemmin näkemäni.

Karju oli jättimäinen ja lihava, todellinen hirviö, joka muistutti sarjakuvien mielikuvitussekasikiöitä.

Kerrankin olin sanaton, kun katselin mustaa karjua kiikaritähtäimeni läpi. Vanhan herran ympärillä surrasi parvi hyttysiä. Ilma oli kuumaa ja kosteaa koko päivän jatkuneen sateen jäljiltä.

METSÄ tuoksui kesältä. Kosteiden, hajoavien lehtien ja kukkivien villiyrttien aromaattiseen tuoksuu sekoittui ripaus voimakasta villisian hajua.

Turkkilainen oppaani, kokenut metsästäjä Fuat herätteli minut transsin kaltaisesta tilastani.

”Ammu, ammu, ammu”, hän kuiskasi vaativasti.

Sormeni löysi helposti liipaisimen, tämä rasti ei olisi vaikea.

SAIN muutama vuosi sitten tarjouksen viettää muutaman päivän metsästäen Anatolian vuoristossa Turkissa. Vain viisi päivää kutsun saamisen jälkeen istuin Fuatin kyydissä tämän vanhassa venäläisessä Lada Nivassa matkalla kohti Ankarasta luoteeseen sijaitsevia metsiä. Autossa ei ollut ilmastointia, mutta olisi minun puolestani saanut olla.

Oli jo myöhäinen ilta ennen kuin ehdin niitylle kohdistamaan aseeni. Tälle reissulle olin valinnut käyttööni ison aseen ja olin asennuttanut siihen Zeiss-kiikaritähtäimen.

Tiesin, että tiheässä metsikössä vain puolikuun kalpea kajo pääsisi valaisemaan maisemaa. Koska minulla ei ollut varaa virheisiin, valitsin huonoihin valaistusolosuhteisiin kiikarin laadukkaimmasta päästä.

LADAN konepelliltä ampumani kohdistuslaukaukset osuivat juuri sinne, minne olin ne tarkoittanutkin. Siksi pystyin rauhallisin mielin jatkamaan matkaani kohti valtavaa 300 000 hehtaarin metsästysaluetta.

Metsässä kasvoi enimmäkseen tammea ja mäntyä. Jyrkän, mäkisen maaston aluskasvillisuus oli enimmäkseen karhunvatukkaa, ruusuja ja saniaisia. Maisema oli uskomattoman kaunis, kun laskeva aurinko väritti sen lämpimin sävyin.


JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

photo_credit_tweed_me...

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen