surviainen2.jpg

VEDEN lämpötila oli oikein sopiva kalastukselle, mutta sen korkeus ja roskaisuus hieman mietitytti.

Kalastus on kuitenkin mielentila eikä varma kalatiski, joten aloitin kalastuksen. Sidoin siiman päähän luottopelini: vesiperhosen pupan, vaikka vesiperhosia ei näkynyt – ei ilmassa, eikä veden pintakalvossa.

Kalastelin ensin muutamia tuttuja paikkoja ja sain palkaksi pelkkää tyhjää. Hetken miettimisen jälkeen vaihdoin siiman päähän peurankarvasta sidotun ministreamerin, joka oli ennenkin hankalina hetkinä palkinnut harjuksilla.

Jatkoin kalastusta rauhassa, mutta ei ministreamerkään vienyt minua paratiisin porteille. Hitaan nivan kääntyessä hieman voimakkaammaksi virraksi tulikin sitten ensimmäinen tärppi. Virran nielussa majaili harjus, joka yritti vauhdista napata streamerin, mutta ei aivan ehtinyt.

Sama toistui kolme kertaa ja sitten kala näytti minulle keskimmäistä evää ja jouduin pitämään tunkkini. Se lopetti yrittämästä. Tämän tilanteen jälkeen kalastelin taas tyhjää.

PALASIN aloituskohtaan ja tutkin vuoronperään rasiaani ja vedenpintaa. Kohteeni on siinä mielessä yhtä aikaa aivan erinomainen että myös haastava paikka, sillä siellä yleensä vain tarkkaileva ja harkitseva kalastaja saa palkinnon.

Hitaasti virtailevassa pikkujoessa pääsee parhaimmillaan nauttimaan upeasta pintaperhokalastuksesta, kun malttaa pitää silmänsä auki ja uittaa perhoja harkiten. Veden jatkuva piiskaaminen ei yleensä palkitse, se säikyttää hitaassa virrassa asustavat kalat todella helposti.

Katsoin nivan yläpäähän, josta alkoi suvanto. Suvannon yläpuolella virta oli voimakkaampaa ja siellä harvemmin oli isoja harjuksia, todella pieniä taimenia tosin sitten senkin edestä.

Päivänkorentopinturi ei ole kovin näyttävä perho, mutta se on helppo sitoa. Tositilanteessa se näyttää kalan huijaavaan. Ja sehän riittää."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

VEDEN lämpötila oli oikein sopiva kalastukselle, mutta sen korkeus ja roskaisuus hieman mietitytti.

Kalastus on kuitenkin mielentila eikä varma kalatiski, joten aloitin kalastuksen. Sidoin siiman päähän luottopelini: vesiperhosen pupan, vaikka vesiperhosia ei näkynyt - ei ilmassa, eikä veden pintakalvossa.

Kalastelin ensin muutamia tuttuja paikkoja ja sain palkaksi pelkkää tyhjää. Hetken miettimisen jälkeen vaihdoin siiman päähän peurankarvasta sidotun ministreamerin, joka oli ennenkin hankalina hetkinä palkinnut harjuksilla.

Jatkoin kalastusta rauhassa, mutta ei ministreamerkään vienyt minua paratiisin porteille. Hitaan nivan kääntyessä hieman voimakkaammaksi virraksi tulikin sitten ensimmäinen tärppi. Virran nielussa majaili harjus, joka yritti vauhdista napata streamerin, mutta ei aivan ehtinyt.

Sama toistui kolme kertaa ja sitten kala näytti minulle keskimmäistä evää ja jouduin pitämään tunkkini. Se lopetti yrittämästä. Tämän tilanteen jälkeen kalastelin taas tyhjää.

PALASIN aloituskohtaan ja tutkin vuoronperään rasiaani ja vedenpintaa. Kohteeni on siinä mielessä yhtä aikaa aivan erinomainen että myös haastava paikka, sillä siellä yleensä vain tarkkaileva ja harkitseva kalastaja saa palkinnon.

Hitaasti virtailevassa pikkujoessa pääsee parhaimmillaan nauttimaan upeasta pintaperhokalastuksesta, kun malttaa pitää silmänsä auki ja uittaa perhoja harkiten. Veden jatkuva piiskaaminen ei yleensä palkitse, se säikyttää hitaassa virrassa asustavat kalat todella helposti.

Katsoin nivan yläpäähän, josta alkoi suvanto. Suvannon yläpuolella virta oli voimakkaampaa ja siellä harvemmin oli isoja harjuksia, todella pieniä taimenia tosin sitten senkin edestä.

  



JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

surviainen2.jpg

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen