kala3.jpg

VAIHDOIN paikkaa laiturille, joka oli vapautunut edelliseltä kalastajalta. Heittelin siltä ylävirtaan ja kelasin joen suunnan mukaisesti. Jigin tiputus, lyhyt sisäänkelaus ja taas tiputus.

Ja sitten tempaisi! Siiman päässä oli taas kookkaampi kala. Tämäkin jytisti alkuun rajusti, mutta rauhoittui nopeasti.

Kuha jälleen. Mutta pian jo sadattelin hiljaa mielessäni. Rantautin kyllä ahvenet tehokkaasti, mutta kuhien kanssa olin ottanut näköjään tavakseni karkuuttaa ne loppuhetkillä.

VAIHDOIN aktiivisesti jigiä siimaa päähän. Kalastin eri väreillä, ainoastaan kalastustekniikka säilyi samana. Siirryin laiturilta pois ja palasin hieman ylemmäksi kohtaan, jossa rannasta laskee veteen metallirakennelma. Olen nähnyt sen monesti, enkä vieläkään tiedä mikä se on.

Sen kuitenkin tiedän, että rakennelman kohdalta, hieman keskempää jokea, on noussut ajoittain hyvänkokoisia kuhia.

Heittelin kohti joen keskiosaa ja taas tömähti. Tärppi oli kuitenkin erilainen kuin aiemmat. Sitten näin pitkän evättömän selän ja totesin, että siiman päässä teutaroi hauki.

Väsyttelin haukea hetken ja kun pinnassa posahdellut kala oli valmis, haavin sen ylös ja papitin sen kalahampurilaisten pääainesosaksi.

Tähän hetkeen olin valmis lopettamaan, koska illan saldo oli jo varsin hyvä. Eniten otteja tuli 7–8 -senttiseen ahvenkuvioiseen kalakumiin, jota heitin 12 grammaan nupilla.  

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


VAIHDOIN paikkaa laiturille, joka oli vapautunut edelliseltä kalastajalta. Heittelin siltä ylävirtaan ja kelasin joen suunnan mukaisesti. Jigin tiputus, lyhyt sisäänkelaus ja taas tiputus.

Ja sitten tempaisi! Siiman päässä oli taas kookkaampi kala. Tämäkin jytisti alkuun rajusti, mutta rauhoittui nopeasti.

Kuha jälleen. Mutta pian jo sadattelin hiljaa mielessäni. Rantautin kyllä ahvenet tehokkaasti, mutta kuhien kanssa olin ottanut näköjään tavakseni karkuuttaa ne loppuhetkillä.

VAIHDOIN aktiivisesti jigiä siimaa päähän. Kalastin eri väreillä, ainoastaan kalastustekniikka säilyi samana. Siirryin laiturilta pois ja palasin hieman ylemmäksi kohtaan, jossa rannasta laskee veteen metallirakennelma. Olen nähnyt sen monesti, enkä vieläkään tiedä mikä se on.

Sen kuitenkin tiedän, että rakennelman kohdalta, hieman keskempää jokea, on noussut ajoittain hyvänkokoisia kuhia.

Heittelin kohti joen keskiosaa ja taas tömähti. Tärppi oli kuitenkin erilainen kuin aiemmat. Sitten näin pitkän evättömän selän ja totesin, että siiman päässä teutaroi hauki.

Väsyttelin haukea hetken ja kun pinnassa posahdellut kala oli valmis, haavin sen ylös ja papitin sen kalahampurilaisten pääainesosaksi.

Tähän hetkeen olin valmis lopettamaan, koska illan saldo oli jo varsin hyvä. Eniten otteja tuli 7–8 -senttiseen ahvenkuvioiseen kalakumiin, jota heitin 12 grammaan nupilla.  

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

kala3.jpg

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen