ENSIMMÄISET kaksipiippuiset musketit kehitettiin Skotlannissa 1830-luvulla, kun suurriistan metsästykseen kaivattiin nopean toisen laukauksen mahdollisuutta. Tuplakivääriin otettiin mallia jo silloin yleisesti käytössä olleesta kaksipiippuisesta haulikosta. 

Ulkoinen ja tekninen yhteneväisyys kaksoisluodikoiden ja haulikoiden välillä ei siis ole sattumaa. Molempien asetyyppien kehitys on ollut samankaltaista siitä eteenpäin.

Moderni tuplakivääri syntyi, kun John Rigby & Company toi markkinoille 1898 nykyaikaisella savuttomalla ruudilla ladatun 450 Nitro Express -sarjan. Seuraavat kolme vuosikymmentä olivat Englannin siirtomaakauden ja valkoisten safarimetsästäjien kultakautta Afrikassa.

TOINEN maailmansota kehitti aseteollisuutta ja toi valtavan määrän edullisia aseita markkinoille. Mureneva siirtomaavalta ja kohoavien työvoimakustannusten yhdistelmä käytännössä lopetti tuplaluodikkojen kysynnän, joka korvautui suurelta osin pulttilukkokivääreillä.

Vasta 1980-luvulla Etelä-Afrikkaan syntyneen metsästysbuumin myötä tuhansien uusien riistatilojen henkilökunta ja etenkin afrikkalaisista jahdeista innostuneet varakkaat amerikkalaiset asiakkaat alkoivat ostaa kaksoisluodikoita.

Myös Keski-Euroopassa tuplakiväärit ovat olleet suosiossa sodan jälkeisen vaurastumisen myötä erityisesti villisian ja hirvieläinten ajojahtimetsästyksissä.

KAKSOISLUODIKON hyödyllisin ominaisuus onkin aina ollut sen luotettavuus (ei syöttöhäiriöitä) ja nopean toisen laukauksen mahdollisuus, erityisesti vaarallisen riistan jahdeissa. Mitä suurempaan riistaan ja isompaan kaliiperiin mennään, niin sitä selvemmin taittuvan aseen yksinkertaisen mekanismin kestävyys ja toimintavarmuus tulevat esiin.

 Ja vaikkei tuplaluodikossa ole lipasta, on aseen taiton ja ejektoreiden ansiosta myös uudelleen lataaminen kohtuullisen nopeaa pienen harjoittelun jälkeen.

RINNAKKAIS- ja päällekkäispiippuisen kiväärin erot eivät käytössä ole kovin isot. Enemmänkin kyse on tyylillisistä ja mieltymyksellisistä eroista. 

Hankintahinnaltaan päällekkäispiippuiset ovat tyypillisesti hieman edullisempia kuin rinnakkaispiippuiset kiväärit. Perinteisesti sivulukkoisissa tuplakivääreissä on enemmän tilaa kaiverruksille, mutta esimerkiksi näiden kahden Chapuisin kohdalla tilanne on päinvastainen.

Mitä suurempaan riistaan ja isompaan kaliiperiin mennään, niin sitä selvemmin taittuvan aseen yksinkertaisen mekanismin kestävyys ja toimintavarmuus tulevat esiin."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

ENSIMMÄISET kaksipiippuiset musketit kehitettiin Skotlannissa 1830-luvulla, kun suurriistan metsästykseen kaivattiin nopean toisen laukauksen mahdollisuutta. Tuplakivääriin otettiin mallia jo silloin yleisesti käytössä olleesta kaksipiippuisesta haulikosta. 

Ulkoinen ja tekninen yhteneväisyys kaksoisluodikoiden ja haulikoiden välillä ei siis ole sattumaa. Molempien asetyyppien kehitys on ollut samankaltaista siitä eteenpäin.

Moderni tuplakivääri syntyi, kun John Rigby & Company toi markkinoille 1898 nykyaikaisella savuttomalla ruudilla ladatun 450 Nitro Express -sarjan. Seuraavat kolme vuosikymmentä olivat Englannin siirtomaakauden ja valkoisten safarimetsästäjien kultakautta Afrikassa.

TOINEN maailmansota kehitti aseteollisuutta ja toi valtavan määrän edullisia aseita markkinoille. Mureneva siirtomaavalta ja kohoavien työvoimakustannusten yhdistelmä käytännössä lopetti tuplaluodikkojen kysynnän, joka korvautui suurelta osin pulttilukkokivääreillä.

Vasta 1980-luvulla Etelä-Afrikkaan syntyneen metsästysbuumin myötä tuhansien uusien riistatilojen henkilökunta ja etenkin afrikkalaisista jahdeista innostuneet varakkaat amerikkalaiset asiakkaat alkoivat ostaa kaksoisluodikoita.

Myös Keski-Euroopassa tuplakiväärit ovat olleet suosiossa sodan jälkeisen vaurastumisen myötä erityisesti villisian ja hirvieläinten ajojahtimetsästyksissä.

KAKSOISLUODIKON hyödyllisin ominaisuus onkin aina ollut sen luotettavuus (ei syöttöhäiriöitä) ja nopean toisen laukauksen mahdollisuus, erityisesti vaarallisen riistan jahdeissa. Mitä suurempaan riistaan ja isompaan kaliiperiin mennään, niin sitä selvemmin taittuvan aseen yksinkertaisen mekanismin kestävyys ja toimintavarmuus tulevat esiin.

 Ja vaikkei tuplaluodikossa ole lipasta, on aseen taiton ja ejektoreiden ansiosta myös uudelleen lataaminen kohtuullisen nopeaa pienen harjoittelun jälkeen.

RINNAKKAIS- ja päällekkäispiippuisen kiväärin erot eivät käytössä ole kovin isot. Enemmänkin kyse on tyylillisistä ja mieltymyksellisistä eroista. 

Hankintahinnaltaan päällekkäispiippuiset ovat tyypillisesti hieman edullisempia kuin rinnakkaispiippuiset kiväärit. Perinteisesti sivulukkoisissa tuplakivääreissä on enemmän tilaa kaiverruksille, mutta esimerkiksi näiden kahden Chapuisin kohdalla tilanne on päinvastainen.


JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

Lisätietoja

Jahdissa&Kalassa on ilmainen, korkealuokkainen outdoor-media netissä. Lukeminen on helppoa ja täysin vapaata - ei rekisteröitymistä tai sitoutumista!

Ota meihin yhteyttä

Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen toimitus@jahdissa.fi tai lähettää yksityisviestin Facebookissa @jahdissakalassa. Toimituksellisissa asioissa voit soittaa Jussi Lähdesmäelle 040 8291603. Kaupallisissa asioissa sinua palvelee Jari Nivala 050 3854369.
Please enter your name
Please enter a correct e-mail address
Please enter a comment
Thank you! Your message has been sent.
Something went wrong while submitting the form. Try again.

Jaa kaverille

Forward this page by e-mail or share it directly on social media.

Hae tästä julkaisusta

Lisää hakusanoja sivun löytämiseksi tästä julkaisusta.
Minimal length to search is 3 characters

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen