taimen2.jpg

VAIKKA eri kalastusmuotojen vertailu on valtaosin hedelmätöntä, tulvavedessä virveli osoitti monipuolisuutensa heittosuuntien ja potentiaalisten kiventakusien haravoinnissa.

Kova virta ja jo vanhan kokemuksen tuoma tieto kyseisen kosken hyvin liukkaista ja jalkojen alla yllättäen pyörähtelevistä kivistä vei tulvassa myös kahlaamisen edun mennessään. Kahlaan nykyisin muutenkin hyvin harkiten, mutta tulvavedessä vieläkin harkitummin.

Mikko pystyi virvelinsä kanssa operoimaan koko kosken alalla monipuolisesti ja käymään läpi käytännössä kaikki kalalle tuoksuvat paikat. Minä olin perhon kanssa hieman enemmän olosuhteiden vanki, enkä päässyt yhtä tehokkaasti pyörittelemään streamereitä kaikkien kivien takaa.

Nautin silti kalastuksesta, koska ei kalastus perhollakaan ollut täysin toivotonta. Koskessa oli paljon kohteita, joihin ylsin mainiosti, mutta niissä kohdissa ei kala joko ollut kotona tai sitten sille ei kelvannut minun pikkukalajäljitelmäni.

AIVAN täysin ilman kalahavaintoja en kuitenkaan jäänyt minäkään. Kosken yläosan rantavedessä streameriini yritti iskeä pienikokoinen taimen, mutta koska havaitsin sen olevan vielä ihan poikanen, siirryin toiseen paikkaan.

Kosken alaosassa perhossani oli hetken aikaa kiinni harjus, mutta se onneksi irtosi itsekseen hyvin varhaisessa vaiheessa, eikä sitä tarvinnut irrotella. Onneksi irtosi siinä mielessä, että toukokuun viimeisinä päivinä oli vielä voimassa harjuksen rauhoitus. Kyseisessä koskessa ja erityisesti sen rauhallisemmissa osissa on mukavasti harjuksia, jotka voivat kasvaa ihan kehumittaan asti.

ILMAN lämpötila oli noin 16 astetta ja veden lämpötila oli noussut karvan yli kymmenen asteen. Rannoilla lenteli jo vesiperhosia, joten hyönteisiä kuoriutui, ja se aina säväyttää perhokalastajan mieltä.

Tulvavesi aiheutti kauden ensimmäisellä reissulla haasteita, kuten se aiheuttaa aina koskikalastuskauden alussa. Korkean veden aikana kosken keskiosan voimakkaiden kuohujen kalastuksen olen hylännyt turhana jo kauan aikaa sitten.

Korkean veden aikana keskitän kalastuksen lähelle rantaa, koska siellä virta on siedettävämpi. Omien kokemuksieni mukaan kalat myös alkukaudesta viihtyvät lähellä rantaa hieman rauhallisemmassa vedessä. Mikon saama taimen tuli myös lähellä rantaa olevasta peilistä.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


VAIKKA eri kalastusmuotojen vertailu on valtaosin hedelmätöntä, tulvavedessä virveli osoitti monipuolisuutensa heittosuuntien ja potentiaalisten kiventakusien haravoinnissa.

Kova virta ja jo vanhan kokemuksen tuoma tieto kyseisen kosken hyvin liukkaista ja jalkojen alla yllättäen pyörähtelevistä kivistä vei tulvassa myös kahlaamisen edun mennessään. Kahlaan nykyisin muutenkin hyvin harkiten, mutta tulvavedessä vieläkin harkitummin.

Mikko pystyi virvelinsä kanssa operoimaan koko kosken alalla monipuolisesti ja käymään läpi käytännössä kaikki kalalle tuoksuvat paikat. Minä olin perhon kanssa hieman enemmän olosuhteiden vanki, enkä päässyt yhtä tehokkaasti pyörittelemään streamereitä kaikkien kivien takaa.

Nautin silti kalastuksesta, koska ei kalastus perhollakaan ollut täysin toivotonta. Koskessa oli paljon kohteita, joihin ylsin mainiosti, mutta niissä kohdissa ei kala joko ollut kotona tai sitten sille ei kelvannut minun pikkukalajäljitelmäni.

AIVAN täysin ilman kalahavaintoja en kuitenkaan jäänyt minäkään. Kosken yläosan rantavedessä streameriini yritti iskeä pienikokoinen taimen, mutta koska havaitsin sen olevan vielä ihan poikanen, siirryin toiseen paikkaan.

Kosken alaosassa perhossani oli hetken aikaa kiinni harjus, mutta se onneksi irtosi itsekseen hyvin varhaisessa vaiheessa, eikä sitä tarvinnut irrotella. Onneksi irtosi siinä mielessä, että toukokuun viimeisinä päivinä oli vielä voimassa harjuksen rauhoitus. Kyseisessä koskessa ja erityisesti sen rauhallisemmissa osissa on mukavasti harjuksia, jotka voivat kasvaa ihan kehumittaan asti.

ILMAN lämpötila oli noin 16 astetta ja veden lämpötila oli noussut karvan yli kymmenen asteen. Rannoilla lenteli jo vesiperhosia, joten hyönteisiä kuoriutui, ja se aina säväyttää perhokalastajan mieltä.

Tulvavesi aiheutti kauden ensimmäisellä reissulla haasteita, kuten se aiheuttaa aina koskikalastuskauden alussa. Korkean veden aikana kosken keskiosan voimakkaiden kuohujen kalastuksen olen hylännyt turhana jo kauan aikaa sitten.

Korkean veden aikana keskitän kalastuksen lähelle rantaa, koska siellä virta on siedettävämpi. Omien kokemuksieni mukaan kalat myös alkukaudesta viihtyvät lähellä rantaa hieman rauhallisemmassa vedessä. Mikon saama taimen tuli myös lähellä rantaa olevasta peilistä.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

taimen2.jpg

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen