KATSOIN hetkeksi toisaalle ja kun taas yritin tarkentaa saksanhirviin, ne olivat kadonneet. Tähystin hermostuneena niitylle ja havaitsin ne eri paikassa.

Nyt molemmat seisoivat kyljittäin minun suuntaani ja taustalla näin vielä yhdet pikkusarvet.

Valmistauduin rauhallisesti ja lähetin laukauksen matkaan kohti pienempää eläintä.

Vasa otti parin metrin loikan ennen kuin se jäi maahan. Emo ei hämmästyksekseni ymmärtänyt mitä tapahtui ja se jatkoi syömistään.

METSÄSTYKSEN päätyttyä huolehdimme taas saaliseläimistä. Kaikki seurueemme jäsenet saivat saalista. Niinpä nostimme lahtimajan katosta roikkumaan sinä yönä vielä neljä eläintä.

Istuimme vielä aamukuuteen turinoimassa metsästyksestä.

Unet jäivät taas vähiin, sillä parin tunnin päästä aamupalapöytä oli jälleen katettu.

KÄSILLÄ OLI viimeinen metsästyspäivä  – tai -ilta – ennen kotiinlähtöä. Lepäilimme päivän kaikessa rauhassa ja iltaseitsemältä paistoimme makkaroita ulkona suuren nuotion ääressä.

Saimme seuraksemme useita paikallisia. Heidän mielestään on hyvä, että mekin olimme paikalla. Suurin osa paikallisista on pientilallisia, joiden mailla laiduntavat saksanhirvet saavat aikaan paljon vahinkoa.

”Niiden kanta on kasvanut viime vuosina niin meillä kuin Ruotsissakin muutaman leudon talven ansiosta”, kertoi Olav, kun hän nälissään ahmi paistettua makkaraa sisuksiinsa.

”Kun metsästämme, yritämme rauhoittaa päivät. Täällä Norjassa olemme kääntäneet yöt päiviksi ja päivät öiksi.”

”Me olemme täällä metsästämässä, emme syömässä”, Sturla huomautti hänelle diplomaattisesti.

TÄMÄ jahtireissu oli varmasti vaivan arvoinen. Oli aivan upea kokemus saada opetella metsästystä pimeydessä.

Kolmessa päivässä kaadoimme yhteensä 11 saksanhirveä. Suurimman osan saaliista kaatoivat tietenkin norjalaiset ystävämme, jotka ovat tottuneita toimimaan pimeässä.

LISÄÄ JUTTUA 

RULLAAMALLA

New image
photo_credit_tweed_me...

KATSOIN hetkeksi toisaalle ja kun taas yritin tarkentaa saksanhirviin, ne olivat kadonneet. Tähystin hermostuneena niitylle ja havaitsin ne eri paikassa.

Nyt molemmat seisoivat kyljittäin minun suuntaani ja taustalla näin vielä yhdet pikkusarvet.

Valmistauduin rauhallisesti ja lähetin laukauksen matkaan kohti pienempää eläintä.

Vasa otti parin metrin loikan ennen kuin se jäi maahan. Emo ei hämmästyksekseni ymmärtänyt mitä tapahtui ja se jatkoi syömistään.

METSÄSTYKSEN päätyttyä huolehdimme taas saaliseläimistä. Kaikki seurueemme jäsenet saivat saalista. Niinpä nostimme lahtimajan katosta roikkumaan sinä yönä vielä neljä eläintä.

Istuimme vielä aamukuuteen turinoimassa metsästyksestä.

Unet jäivät taas vähiin, sillä parin tunnin päästä aamupalapöytä oli jälleen katettu.

KÄSILLÄ OLI viimeinen metsästyspäivä  – tai -ilta – ennen kotiinlähtöä. Lepäilimme päivän kaikessa rauhassa ja iltaseitsemältä paistoimme makkaroita ulkona suuren nuotion ääressä.

Saimme seuraksemme useita paikallisia. Heidän mielestään on hyvä, että mekin olimme paikalla. Suurin osa paikallisista on pientilallisia, joiden mailla laiduntavat saksanhirvet saavat aikaan paljon vahinkoa.

”Niiden kanta on kasvanut viime vuosina niin meillä kuin Ruotsissakin muutaman leudon talven ansiosta”, kertoi Olav, kun hän nälissään ahmi paistettua makkaraa sisuksiinsa.

”Kun metsästämme, yritämme rauhoittaa päivät. Täällä Norjassa olemme kääntäneet yöt päiviksi ja päivät öiksi.”

”Me olemme täällä metsästämässä, emme syömässä”, Sturla huomautti hänelle diplomaattisesti.

TÄMÄ jahtireissu oli varmasti vaivan arvoinen. Oli aivan upea kokemus saada opetella metsästystä pimeydessä.

Kolmessa päivässä kaadoimme yhteensä 11 saksanhirveä. Suurimman osan saaliista kaatoivat tietenkin norjalaiset ystävämme, jotka ovat tottuneita toimimaan pimeässä.


New image
2014-11-10_14.36.39.jpg

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen