photo_credit_tweed_me...

NORJAN SAKSANHIRVIKANTA on noin 200 000–250 000 eläintä. Vuonna 2019 niitä metsästettiin noin 46 000.

Ylitimme lokakuun alussa Kölivuoriston ja laskeuduimme alas Norjan vuonoille. Sää oli suorastaan maagisen kaunis. Aurinko paistoi iltapäivällä kirkkaasti ja lämpimästi.

KUN matkaa oli jäljellä enää tunnin verran, GPS lopetti yllättäen yhteistyön.

Alkoi näyttää siltä, että olimme aivan eri reitillä, kuin sillä, jonka maanomistaja Olav Finset oli meille neuvonut. Siksi soitimme miehelle.

”Unohda nyt koko GPS ja seuraa minun ohjeitani. Kun tie päättyy, teidän oikealla puolellanne pitäisi olla vettä.”

Ja niin olikin: olimme perillä, mutta ulkona oli jo aivan pimeää. Jo hetken ehdimme kuvitella eteemme hyvin ansaitun illallisen ja makeat yöunet. Haaveen sai kuitenkin unohtaa, sillä metsästyskaudella saksanhirviä sai – ja näemmä piti – metsästää ympäri vuorokauden.

MEIDÄT Norjaan kutsuneet Sturla ja Runar Ekrol olivat jo vaihtaneet vaatteensa ja he olivat lähdössä metsästämään. ”Vaihtakaa tekin kamppeenne, jotta pääsemme metsälle, sillä jahti alkaa nyt”, Sturla innosti meitä.

”Kun pimeys laskeutuu, saksanhirvet tulevat vuorilta alas laaksoon syömään. Niitä voi jahdata ainoastaan pimeässä. Päivän valolla metsästäminen on mahdotonta.”

STURLA ja Runar olivat metsästäneet jo parina yönä ja he olivat onnistuneet kaatamaan useita eläimiä.

”Saalista tulee nyt vielä paremmin, koska nyt on melkein täysikuu ja eläimet kokoontuvat silloin.”

Jo matkalla olimme nähneet useita saksanhirviä teiden varsilla. Mitä nopeammin saisimme vaihdettua kamppeemme, sitä nopeammin olisimme metsästämässä.

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Kun pimeys laskeutuu, saksanhirvet tulevat vuorilta alas laaksoon syömään."

NORJAN SAKSANHIRVIKANTA on noin 200 000–250 000 eläintä. Vuonna 2019 niitä metsästettiin noin 46 000.

Ylitimme lokakuun alussa Kölivuoriston ja laskeuduimme alas Norjan vuonoille. Sää oli suorastaan maagisen kaunis. Aurinko paistoi iltapäivällä kirkkaasti ja lämpimästi.

KUN matkaa oli jäljellä enää tunnin verran, GPS lopetti yllättäen yhteistyön.

Alkoi näyttää siltä, että olimme aivan eri reitillä, kuin sillä, jonka maanomistaja Olav Finset oli meille neuvonut. Siksi soitimme miehelle.

”Unohda nyt koko GPS ja seuraa minun ohjeitani. Kun tie päättyy, teidän oikealla puolellanne pitäisi olla vettä.”

Ja niin olikin: olimme perillä, mutta ulkona oli jo aivan pimeää. Jo hetken ehdimme kuvitella eteemme hyvin ansaitun illallisen ja makeat yöunet. Haaveen sai kuitenkin unohtaa, sillä metsästyskaudella saksanhirviä sai – ja näemmä piti – metsästää ympäri vuorokauden.

MEIDÄT Norjaan kutsuneet Sturla ja Runar Ekrol olivat jo vaihtaneet vaatteensa ja he olivat lähdössä metsästämään. ”Vaihtakaa tekin kamppeenne, jotta pääsemme metsälle, sillä jahti alkaa nyt”, Sturla innosti meitä.

”Kun pimeys laskeutuu, saksanhirvet tulevat vuorilta alas laaksoon syömään. Niitä voi jahdata ainoastaan pimeässä. Päivän valolla metsästäminen on mahdotonta.”

STURLA ja Runar olivat metsästäneet jo parina yönä ja he olivat onnistuneet kaatamaan useita eläimiä.

”Saalista tulee nyt vielä paremmin, koska nyt on melkein täysikuu ja eläimet kokoontuvat silloin.”

Jo matkalla olimme nähneet useita saksanhirviä teiden varsilla. Mitä nopeammin saisimme vaihdettua kamppeemme, sitä nopeammin olisimme metsästämässä.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

photo_credit_tweed_me...

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen