photo_credit_tweed_me...

ON SELVÄÄ, että metsästäjät lähtivät metropoleista Adirondacksiin ennen kaikkea seikkailun ja erämaan tarjoamien elämysten vuoksi. Metsästysreissuun käytetyt rahat ylittivät selvästi peuran lihan arvon, ja useimmat metsästäjät palaisivat joka tapauksessa tyhjin käsin. 

Aivan kuten tänään, metsästys oli tervetullutta vaihtelua kaupungin urbaaniin arkeen. 

Vuosittainen peuran metsästys oli Adirondacksissa erittäin suosittua – ja niin järjestäytymätöntä – että jokainen metsästäjä tiesi siihen liittyvät suuret riskit. Tilastollisesti oli nimittäin erittäin vaarallista liikkua Adirondacksissa metsästyskauden aikana.

Ennen vuotta 1907 erämaassa tapahtui vuosittain noin 1 000 metsästysonnettomuutta. Noin puolet näistä onnettomuuksista johti uhrin kuolemaan. Yksi kahdestakymmenestä metsästäjästä – eli 5 prosenttia – palasi kotiin mäntylaatikkoon pakattuna rahtina. Samanlainen määrä ihmisiä loukkaantui jahdin melskeessä. 

Se tarkoitti yhtä metsästysonnettomuutta jokaista kolmea kaadettua peuraa kohti – ja hautajaisia jokaista kuutta eräksi saatua peuraa kohti.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että amerikkalaisen sotilaan riski kuolla Euroopassa käydyissä ensimmäisen maailman sodan taisteluissa oli noin 1,9 prosenttia. Sotiminen oli siis selvästi turvallisempaa kuin peurajahti Adirondacksissa.

Yksi kahdestakymmenestä metsästäjästä – eli 5 prosenttia – palasi kotiin mäntylaatikkoon pakattuna rahtina."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

ON SELVÄÄ, että metsästäjät lähtivät metropoleista Adirondacksiin ennen kaikkea seikkailun ja erämaan tarjoamien elämysten vuoksi. Metsästysreissuun käytetyt rahat ylittivät selvästi peuran lihan arvon, ja useimmat metsästäjät palaisivat joka tapauksessa tyhjin käsin. 

Aivan kuten tänään, metsästys oli tervetullutta vaihtelua kaupungin urbaaniin arkeen. 

Vuosittainen peuran metsästys oli Adirondacksissa erittäin suosittua - ja niin järjestäytymätöntä – että jokainen metsästäjä tiesi siihen liittyvät suuret riskit. Tilastollisesti oli nimittäin erittäin vaarallista liikkua Adirondacksissa metsästyskauden aikana.

Ennen vuotta 1907 erämaassa tapahtui vuosittain noin 1 000 metsästysonnettomuutta. Noin puolet näistä onnettomuuksista johti uhrin kuolemaan. Yksi kahdestakymmenestä metsästäjästä – eli 5 prosenttia – palasi kotiin mäntylaatikkoon pakattuna rahtina. Samanlainen määrä ihmisiä loukkaantui jahdin melskeessä. 

Se tarkoitti yhtä metsästysonnettomuutta jokaista kolmea kaadettua peuraa kohti – ja hautajaisia jokaista kuutta eräksi saatua peuraa kohti.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että amerikkalaisen sotilaan riski kuolla Euroopassa käydyissä ensimmäisen maailman sodan taisteluissa oli noin 1,9 prosenttia. Sotiminen oli siis selvästi turvallisempaa kuin peurajahti Adirondacksissa.


JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

photo_credit_tweed_me...

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen