TAIMENEN käyttäytyminen joessa poikkeaa melkoisesti lohesta. Lohi lopettaa jokeen noustessaan ruokailun kokonaan, kun taas taimen oikein yltyy ahmimaan pikkukalaa. Tämä vaikuttaa kalastajan viehevalikoimaan.

Siinä missä lohelle tarjotaan paljon ärsyttäviä värejä ja uinteja, taimenelle voidaan tarjota enemmän saaliskalaa mukailevia vieheitä. Passiiviselle taimenelle, eli ruokalevolla oleville kaloille, voidaan myös tarjota ärsykettä. Eli viehesetissä kannattaa olla vähintään yksi ärsykevaappu ja sitten niitä saaliskalaimitaatioita.

Saalisimitaatioissa väritys saa mennä hieman överiksi. Jokivesi on melkoisen savisameaa, joten vieheen näkyvyyttä kannattaa tehostaa.

JOS jotain vieheitä pitäisi nimetä, niin ykkösketjuun kannattaa valita esimerkiksi Failure, Puijari, Topo ja PTR. Värimaailmasta sen verran, että vihreäselkäinen ja hopeakylkinen erilaisin lisäsävyin tuntuu toimivan joella erinomaisesti. Loppu onkin sitten kokeilemista ja oppimista.

Tuolla aiemmin puhuin veturivaapuista ja moni voi miettiä, että mikähän semmoinen oikein on. Aku käyttää taimenkalassa 11 jalan hyrrävapoja ja veturivaapuiksi ovat valikoituneet koukuttomat Risto Rap -Rapalavaaput.

Ne sidotaan sivuleikarilla noin vavanmittaisen tapsisiimaan ja vetureiden tehtävä on syvässä vedessä viedä ottivaappu taimenen ulottuville, sinne montunpohjalle tai kiven huopeeseen.

Taimenen ruokailutottumus on sellainen, että se kyttäilee kuoreparven alapuolella ja sieltä tekee hyökkäyksiä. Näin vetureita käyttämällä saadaan viehe juuri sopivalle syvyydelle. Saman asian ajaisi joku syvääjä tai painotus, mutta veturivaapun paras ominaisuus on pohjatärpeissä nousta heti pintaa kohti, kun veto loppuu. Näin vältetään viehemenetyksiä.

Meilläkin niitä pohjatärppejä tuli jonkin verran, mutta pikaisesti siimaa löystyttämällä veturi saatiin irtoamaan pohjasta ja kalastus saattoi jatkua.

TAIMENEN kalastukseen sopivat samanlaiset kelat ja siimat kuin lohen kalastukseen. Haavi on erinomainen keksintö taimenenpyynnissä ja havas saa mielellään olla sileää kumia.

Soututyylejä on monenlaisia, mutta tärkeintä on antaa muillekin soutajille tilaa. Eli soutu on tuttua lohensoudusta, valutellaan alavirtaan eikä jäädä paikoilleen hinkkaamaan. Toki senkin voi tehdä, mikäli joella ei ole yläpuolella muita soutajia tulossa niskaan.

Nakkilankoskilla on yksi sääntö, joka mielestäni sotii perinteistä lohensoutukulttuuria vastaan. Venemiehen on näet väistettävä rantakalastajaa. Yli 25 vuotta lohta soutaneena en voi ymmärtää tämmöistä sääntöä. Venemieshän on normaalisti edetessään yhdessä kohdassa vain muutamia kymmeniä sekunteja. Rantamiehet voivat vallata paikan koko päiväksi. Siitä kun rantamies sitten viskoo 50 metrin heittoja, niin vaikeaksi menee soutumiehen taival.

Ehkä kalastuskulttuuri Nakkilankoskilla on sen verran nuorta, ettei perinteisten lohijokien tyyli ole päässyt vallalle. Mutta tuolla säännöllä mentiin ja väisteltiin rantamiehiä mekin.

Tärkeintä Kokemäenjoen kalastuksessa on kuitenkin rehtiys ja toisten kalastajien kunnioittaminen. Kivasti siellä toisista veneitä kädet nousivat tervehdykseen ja vaihdeltiin jopa ottivieheiden nimet ja värit. Mitäpä niitä salaamaan, tuskin monella on täysin samanlaisia ottipelejä ja toisaalta tulee hyvä mieli auttaa kalastuskamuja kertomalla lisävinkkejä.

Lohi- ja taimenvaappuja
Topo–vaaput tekee Tommi Heittola.
PTR–vaaput tekee Pekka Romppainen.
Failure–vaaput tekee Aku Isomäki.
Puijari–vaaput tekee Jarkko Puitti.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

PTR

TOPO

TAIMENEN käyttäytyminen joessa poikkeaa melkoisesti lohesta. Lohi lopettaa jokeen noustessaan ruokailun kokonaan, kun taas taimen oikein yltyy ahmimaan pikkukalaa. Tämä vaikuttaa kalastajan viehevalikoimaan.

Siinä missä lohelle tarjotaan paljon ärsyttäviä värejä ja uinteja, taimenelle voidaan tarjota enemmän saaliskalaa mukailevia vieheitä. Passiiviselle taimenelle, eli ruokalevolla oleville kaloille, voidaan myös tarjota ärsykettä. Eli viehesetissä kannattaa olla vähintään yksi ärsykevaappu ja sitten niitä saaliskalaimitaatioita.

Saalisimitaatioissa väritys saa mennä hieman överiksi. Jokivesi on melkoisen savisameaa, joten vieheen näkyvyyttä kannattaa tehostaa.

JOS jotain vieheitä pitäisi nimetä, niin ykkösketjuun kannattaa valita esimerkiksi Failure, Puijari, Topo ja PTR. Värimaailmasta sen verran, että vihreäselkäinen ja hopeakylkinen erilaisin lisäsävyin tuntuu toimivan joella erinomaisesti. Loppu onkin sitten kokeilemista ja oppimista.

Tuolla aiemmin puhuin veturivaapuista ja moni voi miettiä, että mikähän semmoinen oikein on. Aku käyttää taimenkalassa 11 jalan hyrrävapoja ja veturivaapuiksi ovat valikoituneet koukuttomat Risto Rap –Rapalavaaput.

Ne sidotaan sivuleikarilla noin vavanmittaisen tapsisiimaan ja vetureiden tehtävä on syvässä vedessä viedä ottivaappu taimenen ulottuville, sinne montunpohjalle tai kiven huopeeseen.

Taimenen ruokailutottumus on sellainen, että se kyttäilee kuoreparven alapuolella ja sieltä tekee hyökkäyksiä. Näin vetureita käyttämällä saadaan viehe juuri sopivalle syvyydelle. Saman asian ajaisi joku syvääjä tai painotus, mutta veturivaapun paras ominaisuus on pohjatärpeissä nousta heti pintaa kohti, kun veto loppuu. Näin vältetään viehemenetyksiä.

Meilläkin niitä pohjatärppejä tuli jonkin verran, mutta pikaisesti siimaa löystyttämällä veturi saatiin irtoamaan pohjasta ja kalastus saattoi jatkua.

TAIMENEN kalastukseen sopivat samanlaiset kelat ja siimat kuin lohen kalastukseen. Haavi on erinomainen keksintö taimenenpyynnissä ja havas saa mielellään olla sileää kumia.

Soututyylejä on monenlaisia, mutta tärkeintä on antaa muillekin soutajille tilaa. Eli soutu on tuttua lohensoudusta, valutellaan alavirtaan eikä jäädä paikoilleen hinkkaamaan. Toki senkin voi tehdä, mikäli joella ei ole yläpuolella muita soutajia tulossa niskaan.

Nakkilankoskilla on yksi sääntö, joka mielestäni sotii perinteistä lohensoutukulttuuria vastaan. Venemiehen on näet väistettävä rantakalastajaa. Yli 25 vuotta lohta soutaneena en voi ymmärtää tämmöistä sääntöä. Venemieshän on normaalisti edetessään yhdessä kohdassa vain muutamia kymmeniä sekunteja. Rantamiehet voivat vallata paikan koko päiväksi. Siitä kun rantamies sitten viskoo 50 metrin heittoja, niin vaikeaksi menee soutumiehen taival.

Ehkä kalastuskulttuuri Nakkilankoskilla on sen verran nuorta, ettei perinteisten lohijokien tyyli ole päässyt vallalle. Mutta tuolla säännöllä mentiin ja väisteltiin rantamiehiä mekin.

Tärkeintä Kokemäenjoen kalastuksessa on kuitenkin rehtiys ja toisten kalastajien kunnioittaminen. Kivasti siellä toisista veneitä kädet nousivat tervehdykseen ja vaihdeltiin jopa ottivieheiden nimet ja värit. Mitäpä niitä salaamaan, tuskin monella on täysin samanlaisia ottipelejä ja toisaalta tulee hyvä mieli auttaa kalastuskamuja kertomalla lisävinkkejä.

Lohi- ja taimenvaappuja
Topo–vaaput tekee Tommi Heittola.
PTR–vaaput tekee Pekka Romppainen.
Failure–vaaput tekee Aku Isomäki.
Puijari–vaaput tekee Jarkko Puitti.


TOPO

PTR

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen