SOUDUN lomassa Aku kertoi koko ajan ottipaikoista ja taimenten tavoista joessa. Olin kyllä meritaimenia pyytänyt ja saanut muun muassa Kemijoesta, Isohaaran voimalan alapuolelta. Sieltä olikin taimenennätykseni, 4,2 kiloa. Ja sitähän tässä lähdettiin parantamaan.

Keväällä Nakkilaan nousee paljon norssia eli kuoretta kutemaan ja niitä seuraavat mahtavat meritaimenet upeiden aterioiden toivossa. Siksi Nakkilankoskilla onkin erittäin isoja ja pulleita meritaimenia ja voidaan varmaan sanoakin, että Kokemäenjoki on Suomen ykkönen suurtaimenjokena.

Kovin pitkään emme ehtineet soutaa ”Karvakäden” monttua, kun Akun valmistamaan Failure-vaappuun iski reipas 71-senttinen talvikkotaimen. Sääntöjen mukaan taimen- ja lohitalvikot sekä rasvaevälliset taimenet pitää vapauttaa, joten kuvasimme kalan nopeasti ja se sai vapautensa takaisin.

Eräänlainen apina oli päälaelta laskeutunut Akun hartioille, mutta vielä ei taimenguru tuntenut oloaan vakaaksi. Hakusessahan oli eväleikattu, kirkas nousutaimen ja vieläpä kyytiläisen ennätysluokkaa.

OLIN tätä reissua varten saanut mukaani Puijari-vaapun, joka oli toiveideni mukaan maalattu kylmään veteen. Jokiveden lämpötila oli 5,5 astetta ja vaappujen uinnit ja väritykset piti olla just eikä melkein.

Seuraavaksi siirryimme alemmas joella ja Arantilassa taipuikin vavoista se, jossa oli tuo Puijari.

Kovan väännön jälkeen haaviin tupsahti 95 senttiä pitkä talvikkolohi, joka oli muodoltaan kuin pesäpallomaila. Kuvasimme kalan ja elvytyksen jälkeen sekin kala sai vapautensa takaisin.

Vaihdoimme paikkaa ja sitten Tyni näytti kyntensä. Taas vietiin samaa Puijaria ja nyt kalan otteista näki, että kookas taimen oli tarjolla, jos olisi äijästä ottajaksi.

Lohimiehen opeilla väsyttelin taimenen lähelle venettä, jossa se tulkittiin kirkkaaksi nousutaimeneksi ja vieläpä rasvaevättömäksi. Joten se kala otettiin haaviin ja pappi pääsi töihin. Samassa luiskahti apina hyiseen Kokemäenjokeen, eikä noussut sieltä Akun harteille keikkumaan enää.

PIAN Kala-Harri vuosivaappu Puijari löytyi seuraavan taimenen suusta ja kun sekin paljastui evättömäksi, niin meillähän oli huippusaalis jo veneessä.

Illan aikana saaliksi tuli vielä muutama kirjolohi, turpa ja kookas ahven, joten komiasti saimme ajaa venheen rantaan ja viedä kalat kylmään.

Ai että mitäkö ne otetut taimenet painoivat? No isompi oli 4,6-kilonen ja pienempi 3,8-kiloinen. Uusi ennätykseni oli syntynyt ja saunassa sitä oli mahtava kerrata vielä muutamaan kertaan.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

SOUDUN lomassa Aku kertoi koko ajan ottipaikoista ja taimenten tavoista joessa. Olin kyllä meritaimenia pyytänyt ja saanut muun muassa Kemijoesta, Isohaaran voimalan alapuolelta. Sieltä olikin taimenennätykseni, 4,2 kiloa. Ja sitähän tässä lähdettiin parantamaan.

Keväällä Nakkilaan nousee paljon norssia eli kuoretta kutemaan ja niitä seuraavat mahtavat meritaimenet upeiden aterioiden toivossa. Siksi Nakkilankoskilla onkin erittäin isoja ja pulleita meritaimenia ja voidaan varmaan sanoakin, että Kokemäenjoki on Suomen ykkönen suurtaimenjokena.

Kovin pitkään emme ehtineet soutaa ”Karvakäden” monttua, kun Akun valmistamaan Failure –vaappuun iski reipas 71-senttinen talvikkotaimen. Sääntöjen mukaan taimen- ja lohitalvikot sekä rasvaevälliset taimenet pitää vapauttaa, joten kuvasimme kalan nopeasti ja se sai vapautensa takaisin.

Eräänlainen apina oli päälaelta laskeutunut Akun hartioille, mutta vielä ei taimenguru tuntenut oloaan vakaaksi. Hakusessahan oli eväleikattu, kirkas nousutaimen ja vieläpä kyytiläisen ennätysluokkaa.

OLIN tätä reissua varten saanut mukaani Puijari-vaapun, joka oli toiveideni mukaan maalattu kylmään veteen. Jokiveden lämpötila oli 5,5 astetta ja vaappujen uinnit ja väritykset piti olla just eikä melkein.

Seuraavaksi siirryimme alemmas joella ja Arantilassa taipuikin vavoista se, jossa oli tuo Puijari.

Kovan väännön jälkeen haaviin tupsahti 95 senttiä pitkä talvikkolohi, joka oli muodoltaan kuin pesäpallomaila. Kuvasimme kalan ja elvytyksen jälkeen sekin kala sai vapautensa takaisin.

Vaihdoimme paikkaa ja sitten Tyni näytti kyntensä. Taas vietiin samaa Puijaria ja nyt kalan otteista näki, että kookas taimen oli tarjolla, jos olisi äijästä ottajaksi.

Lohimiehen opeilla väsyttelin taimenen lähelle venettä, jossa se tulkittiin kirkkaaksi nousutaimeneksi ja vieläpä rasvaevättömäksi. Joten se kala otettiin haaviin ja pappi pääsi töihin. Samassa luiskahti apina hyiseen Kokemäenjokeen, eikä noussut sieltä Akun harteille keikkumaan enää.

PIAN Kala-Harri vuosivaappu Puijari löytyi seuraavan taimenen suusta ja kun sekin paljastui evättömäksi, niin meillähän oli huippusaalis jo veneessä.

Illan aikana saaliksi tuli vielä muutama kirjolohi, turpa ja kookas ahven, joten komiasti saimme ajaa venheen rantaan ja viedä kalat kylmään.

Ai että mitäkö ne otetut taimenet painoivat? No isompi oli 4,6-kilonen ja pienempi 3,8-kiloinen. Uusi ennätykseni oli syntynyt ja saunassa sitä oli mahtava kerrata vielä muutamaan kertaan.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

Lisätietoja

Jahdissa&Kalassa on ilmainen, korkealuokkainen outdoor-media netissä. Lukeminen on helppoa ja täysin vapaata - ei rekisteröitymistä tai sitoutumista!

Ota meihin yhteyttä

Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen toimitus@jahdissa.fi tai lähettää yksityisviestin Facebookissa @jahdissakalassa. Toimituksellisissa asioissa voit soittaa Jussi Lähdesmäelle 040 8291603. Kaupallisissa asioissa sinua palvelee Jari Nivala 050 3854369.
Please enter your name
Please enter a correct e-mail address
Please enter a comment
Thank you! Your message has been sent.
Something went wrong while submitting the form. Try again.

Jaa kaverille

Forward this page by e-mail or share it directly on social media.

Hae tästä julkaisusta

Lisää hakusanoja sivun löytämiseksi tästä julkaisusta.
Minimal length to search is 3 characters

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen