PERHOKALASTUS olisi hienoa, jos saisi aina kalastaa täydellisissä olosuhteissa. Tilanteissa, joissa veden lämpötila on juuri se oikea 14–18 astetta, vesi on tismalleen sopivalla korkeudella ja vesi on puhdasta.

Mutta näinhän se ei yleensäkään ole. Veden lämpötila on kriittisin mittari siinä mielessä, että jos lämpötila nousee liian korkealle, kalastuksessa ei ole mitään mieltä, ja silloin vesikin tuppaa yleensä olemaan liian matalalla.

Mutta sitten ovat nämä alkukauden tai loppukauden tulvavedet, jotka johtuvat joko sulamisvesistä tai loppukesän ja alkusyksyn rankkasateista. Tulvavedellä vesi tuppaa myös olemaan täynnä kaikenlaista veden irrottamaa roskaa tai se on muuten vain sameaa mutavelliä.

Perusväriset perhot eivät välttämättä erotu tällaisissa olosuhteissa ja kalastaminen on tuuripeliä siinä mielessä, että sattuuko se perho nyt suoralla uitolla kopsahtamaan taimenen tai harjuksen huulipieleen, jolloin sen nyt on vaan pakko haukata sitä.

YKSI vaihtoehto toki on se, että välttää kalastamista epäedullisissa olosuhteissa.

Mutta jokainen, joka suhtautuu tähän harrastukseen intohimoisesti (kuten esimerkiksi allekirjoittanut tekee) tietää, että kun kalalle on päästävä, sinne nyt vaan on päästävä.

Näitä hankalien olosuhteiden epätoivoisia kalastushetkiä varten olen laatinut perhorasiaani lukuisia erilaisia ärsykemalleja, jotka väreiltään ja painotuksiltaan ovat sellaisia, että ne antavat sen ohuen toivonkipinän, jonka avulla jaksaa virpoa.

TÄMÄN kuukauden perho on tuplakuulallinen ja ärsykevärinen pohjanruoppaaja, joka on oman paikkansa ansainnut.

Se ansaitsi oman paikkansa minun tiukan paikan perhona eräänä todella sateisena kesänä, jolloin tuntui siltä, että minun harjuspaikoissani ei vesi laske ikinä. Vesi oli täynnä oksanpätkiä, muraa, lehtiä, heiniä, hiekkaa... ylipäänsä ihan kaikkea, mitä korkealla viilettävä ja voimakkaasti virtaava vesi saa imettyä rannoilta kyytiinsä.

OLIN kalastanut todella vähän sinä kesänä. Mutta sen kerran kun lähdin virralle, yritin ensin kalastaa peruslarvoilla ja -nymfeillä, mutta kuten arvata saattaa, ei siitä mitään tullut.

Sidoin tämän perhon ensimmäisen version joen rannassa. Siihen aikaan olin vielä niin innokas, että minulla oli matkapenkki ja pieni karvavalikoima mukana joka reissulla. Myöhemmin luovuin matkapenkin käytöstä, kun perhovalikoimani kasvoi ihan riittävän isoksi kotikonsteinkin.

Totesin silloin sameaa vettä katsoessani, että jotain riittävän voimakkaan väristä pitää keksiä. Tiesin kuitenkin sen, että harjus tykkää ajoittain pinkeistä perhoista, joten vetäisin voimakkaan keltaiseen runkoon pinkin iskupisteen ja koristelin perhon kahdella kuulalla, jotta se varmasti putoaa pohjaan kuin hohtimet.

Todella sameassa vedessä kirkkaan runkovärin tehoa voi myös lisätä laittamalla sekaan vaikka fluorisoivaa materiaalia. Soveltaminen on sallittua.

Sain siltä reissulta lopulta kaksi harjusta. Suksee ei ollut tajuntaa räjäyttävä, mutta olin iloinen ylipäänsä siitä, että sain tapahtumia.

Korvasin myöhemmin pinkin iskupisteen oranssilla, ja perho toimii edelleen oikein mainiosti likaisessa ja korkealla olevassa vedessä.

Jotain riittävän voimakkaan väristä pitää keksiä."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

PERHOKALASTUS olisi hienoa, jos saisi aina kalastaa täydellisissä olosuhteissa. Tilanteissa, joissa veden lämpötila on juuri se oikea 14–18 astetta, vesi on tismalleen sopivalla korkeudella ja vesi on puhdasta.

Mutta näinhän se ei yleensäkään ole. Veden lämpötila on kriittisin mittari siinä mielessä, että jos lämpötila nousee liian korkealle, kalastuksessa ei ole mitään mieltä, ja silloin vesikin tuppaa yleensä olemaan liian matalalla.

Mutta sitten ovat nämä alkukauden tai loppukauden tulvavedet, jotka johtuvat joko sulamisvesistä tai loppukesän ja alkusyksyn rankkasateista. Tulvavedellä vesi tuppaa myös olemaan täynnä kaikenlaista veden irrottamaa roskaa tai se on muuten vain sameaa mutavelliä.

Perusväriset perhot eivät välttämättä erotu tällaisissa olosuhteissa ja kalastaminen on tuuripeliä siinä mielessä, että sattuuko se perho nyt suoralla uitolla kopsahtamaan taimenen tai harjuksen huulipieleen, jolloin sen nyt on vaan pakko haukata sitä.

YKSI vaihtoehto toki on se, että välttää kalastamista epäedullisissa olosuhteissa.

Mutta jokainen, joka suhtautuu tähän harrastukseen intohimoisesti (kuten esimerkiksi allekirjoittanut tekee) tietää, että kun kalalle on päästävä, sinne nyt vaan on päästävä.

Näitä hankalien olosuhteiden epätoivoisia kalastushetkiä varten olen laatinut perhorasiaani lukuisia erilaisia ärsykemalleja, jotka väreiltään ja painotuksiltaan ovat sellaisia, että ne antavat sen ohuen toivonkipinän, jonka avulla jaksaa virpoa.

TÄMÄN kuukauden perho on tuplakuulallinen ja ärsykevärinen pohjanruoppaaja, joka on oman paikkansa ansainnut.

Se ansaitsi oman paikkansa minun tiukan paikan perhona eräänä todella sateisena kesänä, jolloin tuntui siltä, että minun harjuspaikoissani ei vesi laske ikinä. Vesi oli täynnä oksanpätkiä, muraa, lehtiä, heiniä, hiekkaa... ylipäänsä ihan kaikkea, mitä korkealla viilettävä ja voimakkaasti virtaava vesi saa imettyä rannoilta kyytiinsä.

OLIN kalastanut todella vähän sinä kesänä. Mutta sen kerran kun lähdin virralle, yritin ensin kalastaa peruslarvoilla ja -nymfeillä, mutta kuten arvata saattaa, ei siitä mitään tullut.

Sidoin tämän perhon ensimmäisen version joen rannassa. Siihen aikaan olin vielä niin innokas, että minulla oli matkapenkki ja pieni karvavalikoima mukana joka reissulla. Myöhemmin luovuin matkapenkin käytöstä, kun perhovalikoimani kasvoi ihan riittävän isoksi kotikonsteinkin.

Totesin silloin sameaa vettä katsoessani, että jotain riittävän voimakkaan väristä pitää keksiä. Tiesin kuitenkin sen, että harjus tykkää ajoittain pinkeistä perhoista, joten vetäisin voimakkaan keltaiseen runkoon pinkin iskupisteen ja koristelin perhon kahdella kuulalla, jotta se varmasti putoaa pohjaan kuin hohtimet.

Todella sameassa vedessä kirkkaan runkovärin tehoa voi myös lisätä laittamalla sekaan vaikka fluorisoivaa materiaalia. Soveltaminen on sallittua.

Sain siltä reissulta lopulta kaksi harjusta. Suksee ei ollut tajuntaa räjäyttävä, mutta olin iloinen ylipäänsä siitä, että sain tapahtumia.

Korvasin myöhemmin pinkin iskupisteen oranssilla, ja perho toimii edelleen oikein mainiosti likaisessa ja korkealla olevassa vedessä.


JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

Lisätietoja

Jahdissa&Kalassa on ilmainen, korkealuokkainen outdoor-media netissä. Lukeminen on helppoa ja täysin vapaata - ei rekisteröitymistä tai sitoutumista!

Ota meihin yhteyttä

Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen toimitus@jahdissa.fi tai lähettää yksityisviestin Facebookissa @jahdissakalassa. Toimituksellisissa asioissa voit soittaa Jussi Lähdesmäelle 040 8291603. Kaupallisissa asioissa sinua palvelee Jari Nivala 050 3854369.
Please enter your name
Please enter a correct e-mail address
Please enter a comment
Thank you! Your message has been sent.
Something went wrong while submitting the form. Try again.

Jaa kaverille

Forward this page by e-mail or share it directly on social media.

Hae tästä julkaisusta

Lisää hakusanoja sivun löytämiseksi tästä julkaisusta.
Minimal length to search is 3 characters

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen