siika2.jpg

Siian pilkkiminen on taitolaji

SAALIINI vähäisyys johtui aivan varmasti vääristä välinevalinnoista. Vaikka muutkaan eivät sen päivän aikana näyttäneet kassejaan täyttävän siioilla, kovin vähäinen saaliini oli taidon puutetta.

Siikoja pilkitään erittäin ohuilla siimoilla ja pienillä morreilla. Itselläni oli kuitenkin 0.14 mm kuitusiima ja siinä ei niin pieni morri. En ottanut tuota siikahommaa niin kovin vakavasti, tein pikemminkin poikkitieteellistä tutkimusta siitä, kuinka tavallinen tallukkapilkkijä voisi saada siikoja erikoispaikasta.

Se siis onnistuukin jollakin tavalla, mutta mikäli tahtoo oikeita mahtisaaliita, on panostettava oikeisiin välineisiin. Haastattelin osaajia ja opiskelin asiaa lisää.

SIIMA saa olla monofiliä ja paksuudeltaan 0.10 mm -luokkaa. Morri on pieni, vaikkapa tulitikun rikkipään kokoa. Morrien väreistä voin sanoa, että oranssi, valkoinen ja musta toimivat ainakin.

Ja tietenkin se paikka on oltava oikeanlainen – ja sellaisia löytyy rannikolta vaikka kuinka. Kovin syvästä ei siikaa tarvitse etsiä. Metrin verran kun vettä on jään alla ja hiekkapohja, niin eiköhän siikoja ala löytyä.

Syöttinä toimivat kastemadot tai kärpäsentoukat. Kun pilkkipaikka on sellainen, missä siikoja liikkuu, niin pilkkimistyylinä on usein näköonginta. Siian tärppi on hyvin olematon, kun se imaisee madon tai toukan suuhunsa.

OMA vastaiskuni tuli yhdeksässä kerrassa kymmenestä liian myöhään ja saaliiksi jäi vain tärppi tai kalan hissikeikka vähän matkaa pintaa kohti. Näköonginnassa nähdään, kun morrin koukku katoaa siian hentoon suuhun, ja vastaisku osataan tehdä juuri oikeaan aikaan.

Monet siikapilkkijät virittävät jäälle toiseen reikään ootto-ongen. Siinä on usein pieni koukku, johon pujotetaan mato. Ja pienellä painolla pidetään syötti siinä pohjassa, jolloin mato lieruaa houkuttelevasti paikalle saapuvalla siialle. Herkkä kärki vavassa näyttää hennon tärpin ja taitava pilkkijä osaa napata vastaiskun oikeaan aikaan.

KEVÄTTÄ kohti siiat vaeltavat hietikkorannoille ruokailemaan kalojen mädillä. Esimerkiksi talvella kuteneet mateet ovat vaarassa menettää jälkeläisiä ahneen siian suihin. Siika onkin melkoinen mätirosvo ja monissa tunturijärvissä jopa riesa raudulle.

Rautua parempana planktonin käyttäjänä siika on syrjäyttänyt raudut monista järvistä ja nyt on ymmärretty, kuinka paha virhe tuli aikoinaan siikaistutuksilla tehtyä.

 Milloin siikaa kannattaa sitten pilkkiä? Kyllähän se kevättalvi on siianpilkkijän kulta-aikaa, mikäli vain jäitä oikeilla paikoilla riittää. Tarkoitus oli itselläkin käydä uusi reissu onkimassa se sata siikaa nyt täyteen, mutta jäät eivät olleet kanssani samaa mieltä.

Joten siikareissu siirtyi seuraavaan vuoteen ja josko sitten rakentaisi ihan oikeat siikavermeet.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Siian pilkkiminen on taitolaji

SAALIINI vähäisyys johtui aivan varmasti vääristä välinevalinnoista. Vaikka muutkaan eivät sen päivän aikana näyttäneet kassejaan täyttävän siioilla, kovin vähäinen saaliini oli taidon puutetta.

Siikoja pilkitään erittäin ohuilla siimoilla ja pienillä morreilla. Itselläni oli kuitenkin 0.14 mm kuitusiima ja siinä ei niin pieni morri. En ottanut tuota siikahommaa niin kovin vakavasti, tein pikemminkin poikkitieteellistä tutkimusta siitä, kuinka tavallinen tallukkapilkkijä voisi saada siikoja erikoispaikasta.

Se siis onnistuukin jollakin tavalla, mutta mikäli tahtoo oikeita mahtisaaliita, on panostettava oikeisiin välineisiin. Haastattelin osaajia ja opiskelin asiaa lisää.

SIIMA saa olla monofiliä ja paksuudeltaan 0.10 mm -luokkaa. Morri on pieni, vaikkapa tulitikun rikkipään kokoa. Morrien väreistä voin sanoa, että oranssi, valkoinen ja musta toimivat ainakin.

Ja tietenkin se paikka on oltava oikeanlainen - ja sellaisia löytyy rannikolta vaikka kuinka. Kovin syvästä ei siikaa tarvitse etsiä. Metrin verran kun vettä on jään alla ja hiekkapohja, niin eiköhän siikoja ala löytyä.

Syöttinä toimivat kastemadot tai kärpäsentoukat. Kun pilkkipaikka on sellainen, missä siikoja liikkuu, niin pilkkimistyylinä on usein näköonginta. Siian tärppi on hyvin olematon, kun se imaisee madon tai toukan suuhunsa.

OMA vastaiskuni tuli yhdeksässä kerrassa kymmenestä liian myöhään ja saaliiksi jäi vain tärppi tai kalan hissikeikka vähän matkaa pintaa kohti. Näköonginnassa nähdään, kun morrin koukku katoaa siian hentoon suuhun, ja vastaisku osataan tehdä juuri oikeaan aikaan.

Monet siikapilkkijät virittävät jäälle toiseen reikään ootto-ongen. Siinä on usein pieni koukku, johon pujotetaan mato. Ja pienellä painolla pidetään syötti siinä pohjassa, jolloin mato lieruaa houkuttelevasti paikalle saapuvalla siialle. Herkkä kärki vavassa näyttää hennon tärpin ja taitava pilkkijä osaa napata vastaiskun oikeaan aikaan.

KEVÄTTÄ kohti siiat vaeltavat hietikkorannoille ruokailemaan kalojen mädillä. Esimerkiksi talvella kuteneet mateet ovat vaarassa menettää jälkeläisiä ahneen siian suihin. Siika onkin melkoinen mätirosvo ja monissa tunturijärvissä jopa riesa raudulle.

Rautua parempana planktonin käyttäjänä siika on syrjäyttänyt raudut monista järvistä ja nyt on ymmärretty, kuinka paha virhe tuli aikoinaan siikaistutuksilla tehtyä.

 Milloin siikaa kannattaa sitten pilkkiä? Kyllähän se kevättalvi on siianpilkkijän kulta-aikaa, mikäli vain jäitä oikeilla paikoilla riittää. Tarkoitus oli itselläkin käydä uusi reissu onkimassa se sata siikaa nyt täyteen, mutta jäät eivät olleet kanssani samaa mieltä.

Joten siikareissu siirtyi seuraavaan vuoteen ja josko sitten rakentaisi ihan oikeat siikavermeet.


JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

siika2.jpg

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen