siika1.jpg

”OLIMME kahteen mieheen siikapilkillä ja yhteensä saimme 299 siikaa. Sitä viimeistä, joka olisi täyttänyt luvun pyöreäksi, yritimme tiukasti viimeisen puoli tuntia, mutta eipähän sitä enää tullut.” Näin kertoi kesäinen lohikaverini, kun istuimme Maasydänjärvellä kirjolohipilkillä taannoin.

Tietenkin piti udella heti, mistä sellaisia saaliita saadaan, jos itsekin kävisi parisataa siikaa nyhtämässä jäälle. Kun se kerran noin helppoa tuntuu olevan.

Niinpä sain tarkat koordinaatit mistä mennä jäälle ja missä onkia. Ottikamppeistakin sain pientä vihiä ja niinpä hurautin Savosta vajaat 200 kilometriä pilkille, siikoja hakemaan. Kun vielä muutamat kaverit tilasivat savusiikatarpeet, niin kevyin ja odottavin mielin ajelin Raaheen ennen sianpierasua. Nimittäin Raahessa siikoja pilkitään merestä ja osaavat onkijat saavat niitä todellakin runsain mitoin.

MIELESTÄNI olin napakkana pakkasaamuna aikaisin rannassa, mutta jopa vain siellä puolentusinaa autoa oli jo ajettu parkkiin ja viimeisiä pilkkimiehiä näkyi rompsuttelevan kohti apajia.

”Noita selkiä kun en kadota, niin jovain löydän helposti tien ottipaikoille”, mietin ahkiota auton perästä ottaessani.

Parkkipaikalta oli rapea kilometri taivallettavaa jäälle ja siitä vain pieni matka rantamatalaan, jossa siikoja piti oleman aivan monessa kerroksessa jään alla.

KEVYESTI nousi parin tunnin automatkan jälkeen askel ja kun jäälle pääsin, näin ison miesryhmän onkivan niillä paikoilla, joihin olin saanut koordinaatit. Kun en tykkää massojen lähellä onkia, kaivelin reiän sata metriä miehistä ja ujutin valkoisen morrin koukkuun pari toukkaa.

Ympärillä näkyi kymmeniä vanhoja reikiä, joten ilmeisen lähellä pelipaikkoja kuitenkin olin. Tiesin, että siialla on pyrstö uimista varten, joten on turha lähteä hortoilemaan, antaa kalojen tulla ottajan luokse.

Noita selkiä kun en kadota, niin jovain löydän helposti tien ottipaikoille."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

MME kahteen mieheen siikapilkillä ja yhteensä saimme 299 siikaa. Sitä viimeistä, joka olisi täyttänyt luvun pyöreäksi, yritimme tiukasti viimeisen puoli tuntia, mutta eipähän sitä enää tullut.” Näin kertoi kesäinen lohikaverini, kun istuimme Maasydänjärvellä kirjolohipilkillä taannoin.

Tietenkin piti udella heti, mistä sellaisia saaliita saadaan, jos itsekin kävisi parisataa siikaa nyhtämässä jäälle. Kun se kerran noin helppoa tuntuu olevan.

Niinpä sain tarkat koordinaatit mistä mennä jäälle ja missä onkia. Ottikamppeistakin sain pientä vihiä ja niinpä hurautin Savosta vajaat 200 kilometriä pilkille, siikoja hakemaan. Kun vielä muutamat kaverit tilasivat savusiikatarpeet, niin kevyin ja odottavin mielin ajelin Raaheen ennen sianpierasua. Nimittäin Raahessa siikoja pilkitään merestä ja osaavat onkijat saavat niitä todellakin runsain mitoin.

MIELESTÄNI olin napakkana pakkasaamuna aikaisin rannassa, mutta jopa vain siellä puolentusinaa autoa oli jo ajettu parkkiin ja viimeisiä pilkkimiehiä näkyi rompsuttelevan kohti apajia.

”Noita selkiä kun en kadota, niin jovain löydän helposti tien ottipaikoille”, mietin ahkiota auton perästä ottaessani.

Parkkipaikalta oli rapea kilometri taivallettavaa jäälle ja siitä vain pieni matka rantamatalaan, jossa siikoja piti oleman aivan monessa kerroksessa jään alla.

KEVYESTI nousi parin tunnin automatkan jälkeen askel ja kun jäälle pääsin, näin ison miesryhmän onkivan niillä paikoilla, joihin olin saanut koordinaatit. Kun en tykkää massojen lähellä onkia, kaivelin reiän sata metriä miehistä ja ujutin valkoisen morrin koukkuun pari toukkaa.

Ympärillä näkyi kymmeniä vanhoja reikiä, joten ilmeisen lähellä pelipaikkoja kuitenkin olin. Tiesin, että siialla on pyrstö uimista varten, joten on turha lähteä hortoilemaan, antaa kalojen tulla ottajan luokse.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

siika1.jpg

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen