wp_20151010_10_30_47_...

CND Steelhead Special -vapani on nähnyt jo monta kesää ja paljon virtaavaa vettä – jokusen lohenkin. Se ei varmasti ole enää lähellekään markkinoiden modernein, kevein eikä voimakkain spey-vapa. Se on silmiinpistävän rumakin – kuin auringon polttama – ollut uudesta saakka. Vavan valmistuskin on lopetettu jo ajat sitten.

Tämä ahavoitunut keppi on ollut käsissäni satoja tunteja. Kuvittelen oppineeni sen luonteen: mistä se suoriutuu upeasti – ja mikä on sille liikaa. Olen oppinut senkin, että kiukuttelukin voi kuulua vapani luonteeseen. Jos en keskity ainoastaan siihen tai olen väsynyt, se osaa temppuilla todella turhauttavasti.

Rumasta ja persoonallisesta vavastani on tullut luottolohityökaluni, johon olen ajan oloon kovasti kiintynyt. Tai ei,  tämä vapa ei ole työkalu,  se on minun silmissäni pikemminkin... kalastusinstrumentti. Tähän kohtaan voisin laittaa sellaisen hymynaamaikonin, mutta emme käytä niitä lehtitekstissä. 

Olinko siis yllättynyt, kun vanha CND – kuin riemastuneena sekin – linkosi pitkän, vanhan liiton spey-siiman virtaan  kuin talvea ei olisi ollutkaan? En ehkä yllättynyt, mutta iloinen  ja huojentunut olin, sillä ensiheitot olisivat voineet aivan hyvin takellellakin. Niin on joskus kauden ensireissulla käynytkin.  

Aikoja sitten tehty päätökseni vahvistui entisestään: tästä vavasta – tai harrastuksesta – en luovu koskaan.

Ilman sitä toksista maskuliinisuusvaivaa tuttu tippa olisi varmaan siinä rannassa taas kihonnut silmäkulmaani, mutta aivan päinvastaisesta syystä kuin syksyllä.

Ai niin: Ei todellakaan tullut kaloja, ei edes näkynyt ainoatakaan. Eikä se ei haitannut yhtään.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


New image

CND Steelhead Special -vapani on nähnyt jo monta kesää ja paljon virtaavaa vettä – jokusen lohenkin. Se ei ole enää lähellekään markkinoiden modernein, kevein eikä voimakkain spey-vapa. Se on silmiinpistävän rumakin – kuin auringon polttama – ollut uudesta saakka. Vavan valmistuskin on lopetettu jo ajat sitten.

Tämä keppi on ollut käsissäni satoja tunteja. Kuvittelen oppineeni sen luonteen: mistä se suoriutuu upeasti – ja mikä on sille liikaa. Olen oppinut senkin, että kiukuttelukin voi kuulua vapani luonteeseen. Jos en keskity ainoastaan siihen tai olen väsynyt, se osaa temppuilla todella turhauttavasti.

Rumasta, hienosta ja persoonallisesta vavastani on tullut luottolohityökaluni, johon olen ajan oloon kovasti kiintynyt. Tai ei,  tämä vapa ei ole työkalu,  se on minun silmissäni pikemminkin... kalastusinstrumentti. Tähän kohtaan voisin laittaa sellaisen hymynaamaikonin, mutta emme käytä niitä lehtitekstissä. 

Olinko siis yllättynyt, kun heittoinstrumenttini – kuin riemastuneena sekin – linkosi pitkän, vanhan liiton spey-siiman virtaan melkein kuin talvea ei olisi ollutkaan? En ehkä yllättynyt, mutta iloinen  ja huojentunut olin, sillä ensiheitot olisivat voineet aivan hyvin takellellakin. Niin on joskus kauden ensireissulla käynytkin.  

Aikoja sitten tehty päätökseni vahvistui entisestään: tästä vavasta – ja harrastuksesta – en luovu koskaan.

Ilman sitä toksista maskuliinisuusvaivaa tuttu tippa olisi varmaan siinä rannassa taas kihonnut silmäkulmaani, mutta aivan päinvastaisesta syystä kuin syksyllä.

Ai niin: Ei todellakaan tullut kaloja, ei edes näkynyt ainoatakaan. Eikä se ei haitannut yhtään.


New image
wp_20151010_10_30_47_...

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen