photo_credit_tweed_me...

DIESELMOOTTORI jyskytti tasaisen väkevästi, kun harmaaksi maalattu iso vene lähestyi Taransayn saaren pohjoispuolen kallioisia rantoja. 1 475 hehtaarin kokoinen karu saari on asumaton ja puuton. Taransay sijaitsee Atlantilla aivan Skotlannin vesialueiden luoteisrajalla.

Taaksemme Isle of Harrisin länsirannalle oli jäänyt viiden tähden kortteerimme Borve Lodge, sen upea illallinen ja sviitin hulppea amme. Borve Lodgessa kaikki oli ollut ylellistä, mutta vielä parempaa olisi se, että pääsisimme metsästämään. Lokakuisena maanantaiaamuna puheemme aiheena oli saaren saksanhirvien metsästys.

SUOLAISTA merivettä pärskähteli päälleni, kun vene keikkui levottomasti aalloilla. Tartuin kaiteeseen saadakseni vähän tukea. Meren raikas tuoksu oli niin voimakas, että pystyin melkein maistamaan sen suussani.

Aurinko paistoi ja veneessä oli iloinen, innostunut tunnelma. Meitä oli kolmetoista: toimittajia, yhteistyökumppanien edustajia, matkanjärjestäjä, kaksi filmikuvaajaa ja valokuvaaja.

Moottorin kierrokset hiljenivät ja hydraulisesti aukeava laskuramppi kolisi rantakiville. ”Kootkaa varusteenne ja kun sanon NYT, poistukaa pareittain laivasta ja nouskaa rannalle ennen kuin aalto kiskaisee taas venettä”, jäljittäjämme Steve Woodhall komensi.

KUN OLIMME kaikki turvallisesti rannalla, vene lähti keikkumaan matkoihinsa ja retken järjestäjä Simon K. Barr astui eteemme. ”Olemme valehdelleet teille”, hän aloitti puheensa.

”Olemme kertoneet teille, että seurueessa mukana oleva Conrad Allen olisi valokuvaaja. Ei hän ole. Hän on Britannian puolustusvoimien selviytymisen asiantuntija. Hän opettaa ja näyttää meille, kuinka selviytyä vaikeissa olosuhteista.”

”Vene tulee hakemaan meidät vasta keskiviikkona iltapäivällä. Siihen saakka meidän on tultava toimeen omin avuin.”

KATSELIMME epäillen toisiamme. Arvelin mielessäni, että saaren toisella laidalla olisi kuitenkin ylellinen leiri, jossa pihvit ja viinit odottaisivat meitä.

”Tunnetteko kaikki selviytymisen kolme sääntöä?” Conrad kysyi.

Kukaan ei tuntenut. Alkoi vaikuttaa siltä, että ylellistä leiriä ei ehkä olekaan…

”Ihminen voi selvitä kolme minuuttia ilman happea, kolme tuntia ilman suojaa, kolme päivää ilman vettä ja kolme viikkoa ilman ruokaa. Happea meillä on riittämiin, joten ensimmäiseksi meidän on saatava itsemme suojaan säältä ja tuulelta.”

Niin kai sitten, mutta koska olimme tulleet jahtiin, osa meistä halusi kohdistaa aseet ensin. Niinpä jokaiselle jaettiin neljä patruunaa –  ja niiden olisi riitettävä koko reissun ajaksi.

Oman Sauer 404:ni ensimmäinen laukaus osui tarkalleen sinne, minne pitikin. Jäljelle jääneet kolme patruunaa olisi enemmän kuin riittävä määrä saadakseni saalista – vain saksanhirvi puuttuu!

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Ihminen voi selvitä kolme minuuttia ilman happea, kolme tuntia ilman suojaa, kolme päivää ilman vettä ja kolme viikkoa ilman ruokaa."

DIESELMOOTTORI jyskytti tasaisen väkevästi, kun harmaaksi maalattu iso vene lähestyi Taransayn saaren pohjoispuolen kallioisia rantoja. 1 475 hehtaarin kokoinen karu saari on asumaton ja puuton. Taransay sijaitsee Atlantilla aivan Skotlannin vesialueiden luoteisrajalla.

Taaksemme Isle of Harrisin länsirannalle oli jäänyt viiden tähden kortteerimme Borve Lodge, sen upea illallinen ja sviitin hulppea amme. Borve Lodgessa kaikki oli ollut ylellistä, mutta vielä parempaa olisi se, että pääsisimme metsästämään. Lokakuisena maanantaiaamuna puheemme aiheena oli saaren saksanhirvien metsästys.

SUOLAISTA merivettä pärskähteli päälleni, kun vene keikkui levottomasti aalloilla. Tartuin kaiteeseen saadakseni vähän tukea. Meren raikas tuoksu oli niin voimakas, että pystyin melkein maistamaan sen suussani.

Aurinko paistoi ja veneessä oli iloinen, innostunut tunnelma. Meitä oli kolmetoista: toimittajia, yhteistyökumppanien edustajia, matkanjärjestäjä, kaksi filmikuvaajaa ja valokuvaaja.

Moottorin kierrokset hiljenivät ja hydraulisesti aukeava laskuramppi kolisi rantakiville. ”Kootkaa varusteenne ja kun sanon NYT, poistukaa pareittain laivasta ja nouskaa rannalle ennen kuin aalto kiskaisee taas venettä”, jäljittäjämme Steve Woodhall komensi.

KUN OLIMME kaikki turvallisesti rannalla, vene lähti keikkumaan matkoihinsa ja retken järjestäjä Simon K. Barr astui eteemme. ”Olemme valehdelleet teille”, hän aloitti puheensa.

”Olemme kertoneet teille, että seurueessa mukana oleva Conrad Allen olisi valokuvaaja. Ei hän ole. Hän on Britannian puolustusvoimien selviytymisen asiantuntija. Hän opettaa ja näyttää meille, kuinka selviytyä vaikeissa olosuhteista.”

”Vene tulee hakemaan meidät vasta keskiviikkona iltapäivällä. Siihen saakka meidän on tultava toimeen omin avuin.”

KATSELIMME epäillen toisiamme. Arvelin mielessäni, että saaren toisella laidalla olisi kuitenkin ylellinen leiri, jossa pihvit ja viinit odottaisivat meitä.

”Tunnetteko kaikki selviytymisen kolme sääntöä?” Conrad kysyi.

Kukaan ei tuntenut. Alkoi vaikuttaa siltä, että ylellistä leiriä ei ehkä olekaan…

”Ihminen voi selvitä kolme minuuttia ilman happea, kolme tuntia ilman suojaa, kolme päivää ilman vettä ja kolme viikkoa ilman ruokaa. Happea meillä on riittämiin, joten ensimmäiseksi meidän on saatava itsemme suojaan säältä ja tuulelta.”

Niin kai sitten, mutta koska olimme tulleet jahtiin, osa meistä halusi kohdistaa aseet ensin. Niinpä jokaiselle jaettiin neljä patruunaa - ja niiden olisi riitettävä koko reissun ajaksi.

Oman Sauer 404:ni ensimmäinen laukaus osui tarkalleen sinne, minne pitikin. Jäljelle jääneet kolme patruunaa olisi enemmän kuin riittävä määrä saadakseni saalista – vain saksanhirvi puuttuu!

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

photo_credit_tweed_me...

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen