lippusiima5.jpg

OLI kevättalvinen sunnuntai, sää oli puolipilvinen ja olimme ketun lippusiimajahdissa.

Koirien kiinnipitopakko oli alkanut maaliskuun alusta ja käytännössä lippusiimajahti miesajolla oli ainoa järkevä ja tehokas tapa pyytää kettua.

Juntusen ja Kärkkäisen jahtiporukka ei toisaalta ole juuri koiraa käyttänyt kettujahdissa. Tämä talvi on ollut erittäin runsasluminen ja koiran käyttäminen ei silloin ole järin tehokasta.

Toisaalta lippusiimajahti on perinteistä vanhan hyvän ajan jahtia, joka on myös erittäin mielenkiintoista. Se takaa runsaasti liikuntaa hiihtämisen merkeissä, erityisesti niille, jotka tutkivat kettujen liikkeitä maastossa ja vetävät lippusiimaa.

LIPPUSIIMAJAHTI perustuu siihen, että ensin etsitään ketun tuore jälki ja sitten hiihdetään muutaman kilometrin mittainen kierros. Sen aikana selvitetään, miten kettu tai ketut ovat liikkuneet alueella.

Hiihtokierroksen aikana lasketaan jäljet ja niiden perusteella päätellään alue, jolla kettu oleskelee päivällä.

Kun ketun olinpaikka on selvitetty, alue rajataan vetämällä riittävän laaja eli yleensä 2,5–4 kilometrin pituinen lippusiimarinki ketun ympärille.

Luonnostaan arka kettu ei ylitä oikein asetettua lippusiimaa vaan jää sen sisään, ja voi jäädä oleskelemaan lippusiiman rajaamalle alueelle pitkäksikin aikaa.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Luonnostaan arka kettu ei ylitä oikein asetettua lippusiimaa."


"

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


OLI kevättalvinen sunnuntai, sää oli puolipilvinen ja olimme ketun lippusiimajahdissa.

Koirien kiinnipitopakko oli alkanut maaliskuun alusta ja käytännössä lippusiimajahti miesajolla oli ainoa järkevä ja tehokas tapa pyytää kettua.

Juntusen ja Kärkkäisen jahtiporukka ei toisaalta ole juuri koiraa käyttänyt kettujahdissa. Tämä talvi on ollut erittäin runsasluminen ja koiran käyttäminen ei silloin ole järin tehokasta.

Toisaalta lippusiimajahti on perinteistä vanhan hyvän ajan jahtia, joka on myös erittäin mielenkiintoista. Se takaa runsaasti liikuntaa hiihtämisen merkeissä, erityisesti niille, jotka tutkivat kettujen liikkeitä maastossa ja vetävät lippusiimaa.

LIPPUSIIMAJAHTI perustuu siihen, että ensin etsitään ketun tuore jälki ja sitten hiihdetään muutaman kilometrin mittainen kierros. Sen aikana selvitetään, miten kettu tai ketut ovat liikkuneet alueella.

Hiihtokierroksen aikana lasketaan jäljet ja niiden perusteella päätellään alue, jolla kettu oleskelee päivällä.

Kun ketun olinpaikka on selvitetty, alue rajataan vetämällä riittävän laaja eli yleensä 2,5–4 kilometrin pituinen lippusiimarinki ketun ympärille.

Luonnostaan arka kettu ei ylitä oikein asetettua lippusiimaa vaan jää sen sisään, ja voi jäädä oleskelemaan lippusiiman rajaamalle alueelle pitkäksikin aikaa.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

lippusiima5.jpg

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen