img-20150224-wa0012_3...

YHDELLÄKÄÄN vierailulla en ole kovin suurta suoltojuhlaa nähnyt. Muutamia kaloja on jäälle on toki joka kerralla nosteltu. Ne on saatu pääasiassa tahnasyöteillä, mutta myös morrit ja lusikkauistimet ovat ainakin jollain tavalla toimineet.

Olen siis kalojen epäsuosiossa tai Karjalasta kotoisin oleva poikalapsi ei osaa savolaisten lohien kieroilua tarpeeksi hyvin tulkita. Lukitaan tämä jälkimmäinen selitykseksi tällä kertaa.

ENSIMMÄINEN testireissuni ajoittui aivan helmikuun loppuun. Lohien ”istutuksesta” oli kulunut muutama päivä ja alun höpsöimmät kalat olivat jo löytäneet tiensä savupönttöihin.

Alueen puuhamiehenä toimiva Aki Piironen kertoili vaimonsa Tuija Piirosen kanssa satama-altaan kalastuksesta ja eikä aikani käynyt pitkäksi, vaikka oma saaliini jäikin muutamaan tärppiin ja kahteen särkeen.

Tuija Piironen sen sijaan onki vakiopaikaltaan, Tuijan puskasta, malliksi kaksi nättiä kirjolohta Akin valmistamalla morrilla ja mätisyötillä. Kun vielä lähistöllä onkiva ensikertalainen, nainen hänkin, nappasi lusikkauistimella kirjolohen, oli nöyryytys melkoisen kirpaiseva.

Päivän aikana Aki Piirosen lupapuhelin piippaili tasaiseen tahtiin ja yli 100 pilkkijää käväisi jäällä onneaan koettamassa. Piirosen mukaan edellinen päivä tuotti 148 piippausta, joten selkeästi kysyntää tällaiselle tempaukselle on.

”Upeaa on, että lapsiperheitä on paljon liikkeellä ja toki myös eläkeläisiä on saatu aktivoitumaan korona-aikana ulkoilmaan ja pilkille. Herrasmiessäännöt pitävät turvavälit kuin itsestään kunnossa, ja pilkkikilpailussakin noudatettava 5 metrin etäisyys toteutuu hyvin”, kertoi Piironen.

TOTUUDEN nimissä on myönnettävä, että kovassa tuulessa me hiukan kavensimme sitä 5 metrin turvaväliä, koska minunkin piti päästä lähelle Tuijan puskaa, jossa kalat luurasivat.

Päivän aikana kokeilin monenlaisia morreja ja mutuliitsejä. Toiset kalamiehet kertoivat auliisti, millä vehkeillä lohia voisi saada. Samalla juteltiin muistakin kirjolohipaikoista ja vertailtiin kokemuksia yleensäkin kirjolohenpilkinnästä.

Helpoksi ei kukaan lajia haukkunut. Hyvinkin moni oli joutunut nollareissuja kokemaan, vaikka vieressä on vedetty kuin suokuokalla kaloja.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

YHDELLÄKÄÄN vierailulla en ole kovin suurta suoltojuhlaa nähnyt. Muutamia kaloja on jäälle on toki joka kerralla nosteltu. Ne on saatu pääasiassa tahnasyöteillä, mutta myös morrit ja lusikkauistimet ovat ainakin jollain tavalla toimineet.

Olen siis kalojen epäsuosiossa tai Karjalasta kotoisin oleva poikalapsi ei osaa savolaisten lohien kieroilua tarpeeksi hyvin tulkita. Lukitaan tämä jälkimmäinen selitykseksi tällä kertaa.

ENSIMMÄINEN testireissuni ajoittui aivan helmikuun loppuun. Lohien ”istutuksesta” oli kulunut muutama päivä ja alun höpsöimmät kalat olivat jo löytäneet tiensä savupönttöihin.

Alueen puuhamiehenä toimiva Aki Piironen kertoili vaimonsa Tuija Piirosen kanssa satama-altaan kalastuksesta ja eikä aikani käynyt pitkäksi, vaikka oma saaliini jäikin muutamaan tärppiin ja kahteen särkeen.

Tuija Piironen sen sijaan onki vakiopaikaltaan, Tuijan puskasta, malliksi kaksi nättiä kirjolohta Akin valmistamalla morrilla ja mätisyötillä. Kun vielä lähistöllä onkiva ensikertalainen, nainen hänkin, nappasi lusikkauistimella kirjolohen, oli nöyryytys melkoisen kirpaiseva.

Päivän aikana Aki Piirosen lupapuhelin piippaili tasaiseen tahtiin ja yli 100 pilkkijää käväisi jäällä onneaan koettamassa. Piirosen mukaan edellinen päivä tuotti 148 piippausta, joten selkeästi kysyntää tällaiselle tempaukselle on.

”Upeaa on, että lapsiperheitä on paljon liikkeellä ja toki myös eläkeläisiä on saatu aktivoitumaan korona-aikana ulkoilmaan ja pilkille. Herrasmiessäännöt pitävät turvavälit kuin itsestään kunnossa, ja pilkkikilpailussakin noudatettava 5 metrin etäisyys toteutuu hyvin”, kertoi Piironen.

TOTUUDEN nimissä on myönnettävä, että kovassa tuulessa me hiukan kavensimme sitä 5 metrin turvaväliä, koska minunkin piti päästä lähelle Tuijan puskaa, jossa kalat luurasivat.

Päivän aikana kokeilin monenlaisia morreja ja mutuliitsejä. Toiset kalamiehet kertoivat auliisti, millä vehkeillä lohia voisi saada. Samalla juteltiin muistakin kirjolohipaikoista ja vertailtiin kokemuksia yleensäkin kirjolohenpilkinnästä.

Helpoksi ei kukaan lajia haukkunut. Hyvinkin moni oli joutunut nollareissuja kokemaan, vaikka vieressä on vedetty kuin suokuokalla kaloja.


JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

img-20150224-wa0012_3...

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen