KOLMANTENA aamuna heräsin turhan aikaisin, sillä minua jännitti päästä kokeilemaan inuiittien perinteistä myskihärän metsästystä.

Taivas oli pilvien peitossa eikä pakkanen siksi olisi kovin hyytävä. Se teki myös matkan jäätyneen vuonon ylitse siedettävämmäksi.

Olin varustautunut 416 Rigby Big Game -kiväärillä, jossa oli avotähtäin. Panoksiksi valitsin Hornadyn Dangerous Game eXpanding (400 grains). Niiden avulla pystyisin kaatamaan vahvimmankin härän sen paksusta turkista huolimatta.

GRÖNLANTILAISET kutsuvat myskihärkää sanalla ”umimmaq”, mikä tarkoittaa parrakasta. Myskihärkä on läheisempää sukua vuohille ja lampaille kuin härälle.

Vuonna 1958 siirrettiin 27 myskihärkää lähelle Kangerlussuaqia noin 6 600 neliökilometrin kokoiselle metsästysalueelle. 50 vuodessa myskihärkien määrä oli noussut yli 7 000 eläimeen.

ALUEEN RAVINTOVARAT ovat myskihärälle optimaaliset ja siksi ne kasvavat alueella 15 prosenttia suuremmiksi kuin muualla Grönlannissa. Täysikasvuinen sonni saattaa saavuttaa alueella jopa 400 kilon painon.

Sen kokoinen otus ei kaihda hyökätä, jos se tuntee itsensä uhatuksi. Siksi myskihärkiä on kohdeltava kunnioittavasti.

MYSKIHÄRÄT kerätään talveksi suuriin laumoihin ja keväällä ne jaetaan pienempiin ryhmiin elokuuhun asti. Naarat elävät noin 25-vuotiaiksi, kun taas urosten elinikä on vain noin 15-18 vuotta.

Talven ankarissa oloissa ne menettävät noin 40 prosenttia painostaan. Oikea hoito onkin tärkeää eläinten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta.

Myskihärkäkanta on nyt vakaa metsästyksen ansiosta. Paikalliset arvostavat kovasti niiden lihaa ja turkkia.

PURIMME varusteet moottorikelkasta ja olin enemmän kuin innoissani päästessäni erämaahan tässä kaukaisessa maailman kolkassa. Meidän oli jatkettava matkaamme jalan.

Aloitimme pitkän vaelluksen jäisessä, karussa maastossa. Myskihärät itsessään eivät ole vaikeita metsästää, mutta olosuhteet tekevät jahdista vaikean ja rankan. Grönlannissa ei kasva puita ja eläimet ovat yleensä korkealla. Korkealle pitää tietenkin kiivetä.

Yleensä paras tapa päästä myskihärkien lähelle on lähestyä niitä niin, että vuori jää metsästäjän taakse. Jos eläin vainuaa metsästäjän, se katoaa nopeasti.

Pitkän etsimisen jälkeen pääsimme sadan metrin päähän myskihärästä. Tuo etäisyys oli minun itseni asettama enimmäismatka, koska aseessani on avotähtäin.

Mutta nyt olin valmis. Ammuin ensimmäisen laukaukseni ennen kuin härkä oli huomannut meitä. Varmistin vielä lopputuloksen toisella laukauksella ja eläin kaatui maahan.

AJOIMME moottorikelkalla saaliin luokse ja lastasimme sen vaivalloisesti suureen rekeen. Saimme kuljettaa eläimen sellaisenaan ja huolehtia lihasta ja nahasta vasta leirissä.

Oli jo miltei pimeää, ennen kuin myskihärkä oli nyljetty ja lihat irrotettu. Lämmin ateria pienessä mökissäni oli loistavan seikkailun hieno päätös.

Mutta päivä jatkui ja minulla oli vielä työtä jäljellä. Ketut oli vielä nyljettävä ja se oli tehtävä ulkona öljylampun valossa.

Vihreät revontulet syttyivät loimuamaan taivaalle. Näky oli skotin silmiin aivan uskomaton.

AURINKO nousi revontulten pyörteiden takaa. Olin menettänyt ajantajuni täysin ja tunsin olevani onnellinen ja etuoikeutettu. Olin saanut metsästää todella arktisissa olosuhteissa sitä, mitä oli toivonut ja nyt kuin hyvästiksi, Grönlanti vilkutti minulle hämmästyttävillä revontulillaan.

Alkuperäinen juttu on julkaistu Jahdissa-lehdessä 6-16.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

KOLMANTENA aamuna heräsin turhan aikaisin, sillä minua jännitti päästä kokeilemaan inuiittien perinteistä myskihärän metsästystä.

Taivas oli pilvien peitossa eikä pakkanen siksi olisi kovin hyytävä. Se teki myös matkan jäätyneen vuonon ylitse siedettävämmäksi.

Olin varustautunut 416 Rigby Big Game -kiväärillä, jossa oli avotähtäin. Panoksiksi valitsin Hornadyn Dangerous Game eXpanding (400 grains). Niiden avulla pystyisin kaatamaan vahvimmankin härän sen paksusta turkista huolimatta.

GRÖNLANTILAISET kutsuvat myskihärkää sanalla ”umimmaq”, mikä tarkoittaa parrakasta. Myskihärkä on läheisempää sukua vuohille ja lampaille kuin härälle.

Vuonna 1958 siirrettiin 27 myskihärkää lähelle Kangerlussuaqia noin 6 600 neliökilometrin kokoiselle metsästysalueelle. 50 vuodessa myskihärkien määrä oli noussut yli 7 000 eläimeen.

ALUEEN RAVINTOVARAT ovat myskihärälle optimaaliset ja siksi ne kasvavat alueella 15 prosenttia suuremmiksi kuin muualla Grönlannissa. Täysikasvuinen sonni saattaa saavuttaa alueella jopa 400 kilon painon.

Sen kokoinen otus ei kaihda hyökätä, jos se tuntee itsensä uhatuksi. Siksi myskihärkiä on kohdeltava kunnioittavasti.

MYSKIHÄRÄT kerätään talveksi suuriin laumoihin ja keväällä ne jaetaan pienempiin ryhmiin elokuuhun asti. Naarat elävät noin 25-vuotiaiksi, kun taas urosten elinikä on vain noin 15-18 vuotta.

Talven ankarissa oloissa ne menettävät noin 40 prosenttia painostaan. Oikea hoito onkin tärkeää eläinten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta.

Myskihärkäkanta on nyt vakaa metsästyksen ansiosta. Paikalliset arvostavat kovasti niiden lihaa ja turkkia.

PURIMME varusteet moottorikelkasta ja olin enemmän kuin innoissani päästessäni erämaahan tässä kaukaisessa maailman kolkassa. Meidän oli jatkettava matkaamme jalan.

Aloitimme pitkän vaelluksen jäisessä, karussa maastossa. Myskihärät itsessään eivät ole vaikeita metsästää, mutta olosuhteet tekevät jahdista vaikean ja rankan. Grönlannissa ei kasva puita ja eläimet ovat yleensä korkealla. Korkealle pitää tietenkin kiivetä.

Yleensä paras tapa päästä myskihärkien lähelle on lähestyä niitä niin, että vuori jää metsästäjän taakse. Jos eläin vainuaa metsästäjän, se katoaa nopeasti.

Pitkän etsimisen jälkeen pääsimme sadan metrin päähän myskihärästä. Tuo etäisyys oli minun itseni asettama enimmäismatka, koska aseessani on avotähtäin.

Mutta nyt olin valmis. Ammuin ensimmäisen laukaukseni ennen kuin härkä oli huomannut meitä. Varmistin vielä lopputuloksen toisella laukauksella ja eläin kaatui maahan.

AJOIMME moottorikelkalla saaliin luokse ja lastasimme sen vaivalloisesti suureen rekeen. Saimme kuljettaa eläimen sellaisenaan ja huolehtia lihasta ja nahasta vasta leirissä.

Oli jo miltei pimeää, ennen kuin myskihärkä oli nyljetty ja lihat irrotettu. Lämmin ateria pienessä mökissäni oli loistavan seikkailun hieno päätös.

Mutta päivä jatkui ja minulla oli vielä työtä jäljellä. Ketut oli vielä nyljettävä ja se oli tehtävä ulkona öljylampun valossa.

Vihreät revontulet syttyivät loimuamaan taivaalle. Näky oli skotin silmiin aivan uskomaton.

AURINKO nousi revontulten pyörteiden takaa. Olin menettänyt ajantajuni täysin ja tunsin olevani onnellinen ja etuoikeutettu. Olin saanut metsästää todella arktisissa olosuhteissa sitä, mitä oli toivonut ja nyt kuin hyvästiksi, Grönlanti vilkutti minulle hämmästyttävillä revontulillaan.

Alkuperäinen juttu on julkaistu Jahdissa-lehdessä 6-16.

Lisätietoja

Jahdissa&Kalassa on ilmainen, korkealuokkainen outdoor-media netissä. Lukeminen on helppoa ja täysin vapaata - ei rekisteröitymistä tai sitoutumista!

Ota meihin yhteyttä

Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen toimitus@jahdissa.fi tai lähettää yksityisviestin Facebookissa @jahdissakalassa. Toimituksellisissa asioissa voit soittaa Jussi Lähdesmäelle 040 8291603. Kaupallisissa asioissa sinua palvelee Jari Nivala 050 3854369.
Please enter your name
Please enter a correct e-mail address
Please enter a comment
Thank you! Your message has been sent.
Something went wrong while submitting the form. Try again.

Jaa kaverille

Forward this page by e-mail or share it directly on social media.

Hae tästä julkaisusta

Lisää hakusanoja sivun löytämiseksi tästä julkaisusta.
Minimal length to search is 3 characters

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen