SEURAAVAT päivät Jon ja Fred-Roger oppaineen olivat metsällä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Aamulla Wes kokosi hevoset, jotka oli illalla päästetty vapaiksi, jotta ne saisivat syötyä riittävästi.

Hevosten etujalat köytettiin yöksi yhteen ja vaikka laaksossa oli susia, ne antoivat silkasta kunnioituksesta hevosten olla rauhassa.

ÖISIN oli jo pakkasta, mutta hirvien kiima alkoi todenteolla vasta viidentenä metsästyspäivänä.

Sonnit alkoivat liikkua löytääkseen suopeita lehmiä. Tämä tekisi metsästyksen helpommaksi, mutta samalla olisi vaikeampaa päästä ampumaetäisyydelle, varsinkin kun kiihkein kiima oli alkamassa muutaman päivän kuluessa.

KOKENEIMMAN oppaan kanssa metsästävä Jon näki eniten hirvisonneja ja lehmiä. Hän sai koettaa onneaan Bradin houkutteleman kaksitoistapiikkisen kanssa, mutta jäi ilman jättisarvia.

Kahdeksannen päivän aamiaisella Jon ja Fred-Roger olivat jo aivan epätoivoisia. Erämaa oli hämmästyttävän kaunis ja toissapäivänä Jon oli nähnyt 17 eläintä, mutta miehet olivat maksanet matkastaan pienen omaisuuden saadakseen saaliikseen jättisarvet.

”Minä ja Brad emme palaa leiriin, ennen kuin olemme ampuneet ison hirvisonnin”, Jon sanoi päättäväisesti.

Hän ja Brad ottivat mukaan kuormahevosen ja ylimääräistä ruokaa, koska he aikoivat ylittää vuoren päästäkseen laaksoon sen takana.

YLITTÄESSÄÄN 1800 metriä korkean vuoren he pelottivat lentoon satoja riekkoja. Näky sai linnustuksesta innostuneen Jonin ihon kananlihalle, mutta tällä kertaa metsästettiin hirviä. He jatkoivat päättäväisinä matkaa.

Kun miehet laskeutuivat iltapäivällä laaksoon, he näkivät hirven.

”Etkö näe hirvilehmää”, Brad kysyi ja osoitti kuusikon juurelle.

Kiikareiden avulla Jon löysi lehmän nopeasti.

”Tuolla saapuu sonni”, Jon sanoi ääni väristen.

”Se näyttää valtavalta”, Brad sanoi hymyillen.

HE HIIPIVÄT lähemmäksi tiheän aluskasvillisuuden seassa, mutta pian he eivät enää päässeet eteenpäin paljastamatta itseään eläimille.

Brad yritti pillillänsä houkutella sonnia tulemaan lähemmäksi, mutta oli miltei mahdotonta houkutella sitä pois lehmän luota. Hirvilehmän kiima kestää 72 tuntia ja niiden tuntien sisään sonnin on sovitettava vierailunsa.

”Jon, pystytkö varmasti ampumaan 259 metriin?” Brad kysyi.

”Kyllä se onnistuu”, Jon vastasi.

Sonni lähestyi lehmää hitaasti ja pysähtyi pää alas painettuna rintakehä Jonin suuntaan. Sonni avasi suunsa ja kiersi kielellään ilmaa.

Se ainakin oli valmis.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

SEURAAVAT päivät Jon ja Fred-Roger oppaineen olivat metsällä aamuvarhaisesta iltamyöhään. Aamulla Wes kokosi hevoset, jotka oli illalla päästetty vapaiksi, jotta ne saisivat syötyä riittävästi.

Hevosten etujalat köytettiin yöksi yhteen ja vaikka laaksossa oli susia, ne antoivat silkasta kunnioituksesta hevosten olla rauhassa.

ÖISIN oli jo pakkasta, mutta hirvien kiima alkoi todenteolla vasta viidentenä metsästyspäivänä.

Sonnit alkoivat liikkua löytääkseen suopeita lehmiä. Tämä tekisi metsästyksen helpommaksi, mutta samalla olisi vaikeampaa päästä ampumaetäisyydelle, varsinkin kun kiihkein kiima oli alkamassa muutaman päivän kuluessa.

KOKENEIMMAN oppaan kanssa metsästävä Jon näki eniten hirvisonneja ja lehmiä. Hän sai koettaa onneaan Bradin houkutteleman kaksitoistapiikkisen kanssa, mutta jäi ilman jättisarvia.

Kahdeksannen päivän aamiaisella Jon ja Fred-Roger olivat jo aivan epätoivoisia. Erämaa oli hämmästyttävän kaunis ja toissapäivänä Jon oli nähnyt 17 eläintä, mutta miehet olivat maksanet matkastaan pienen omaisuuden saadakseen saaliikseen jättisarvet.

”Minä ja Brad emme palaa leiriin, ennen kuin olemme ampuneet ison hirvisonnin”, Jon sanoi päättäväisesti.

Hän ja Brad ottivat mukaan kuormahevosen ja ylimääräistä ruokaa, koska he aikoivat ylittää vuoren päästäkseen laaksoon sen takana.

YLITTÄESSÄÄN 1800 metriä korkean vuoren he pelottivat lentoon satoja riekkoja. Näky sai linnustuksesta innostuneen Jonin ihon kananlihalle, mutta tällä kertaa metsästettiin hirviä. He jatkoivat päättäväisinä matkaa.

Kun miehet laskeutuivat iltapäivällä laaksoon, he näkivät hirven.

”Etkö näe hirvilehmää”, Brad kysyi ja osoitti kuusikon juurelle.

Kiikareiden avulla Jon löysi lehmän nopeasti.

”Tuolla saapuu sonni”, Jon sanoi ääni väristen.

”Se näyttää valtavalta”, Brad sanoi hymyillen.

HE HIIPIVÄT lähemmäksi tiheän aluskasvillisuuden seassa, mutta pian he eivät enää päässeet eteenpäin paljastamatta itseään eläimille.

Brad yritti pillillänsä houkutella sonnia tulemaan lähemmäksi, mutta oli miltei mahdotonta houkutella sitä pois lehmän luota. Hirvilehmän kiima kestää 72 tuntia ja niiden tuntien sisään sonnin on sovitettava vierailunsa.

”Jon, pystytkö varmasti ampumaan 259 metriin?” Brad kysyi.

”Kyllä se onnistuu”, Jon vastasi.

Sonni lähestyi lehmää hitaasti ja pysähtyi pää alas painettuna rintakehä Jonin suuntaan. Sonni avasi suunsa ja kiersi kielellään ilmaa.

Se ainakin oli valmis.

Lisätietoja

Jahdissa&Kalassa on ilmainen, korkealuokkainen outdoor-media netissä. Lukeminen on helppoa ja täysin vapaata - ei rekisteröitymistä tai sitoutumista!

Ota meihin yhteyttä

Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen toimitus@jahdissa.fi tai lähettää yksityisviestin Facebookissa @jahdissakalassa. Toimituksellisissa asioissa voit soittaa Jussi Lähdesmäelle 040 8291603. Kaupallisissa asioissa sinua palvelee Jari Nivala 050 3854369.
Please enter your name
Please enter a correct e-mail address
Please enter a comment
Thank you! Your message has been sent.
Something went wrong while submitting the form. Try again.

Jaa kaverille

Forward this page by e-mail or share it directly on social media.

Hae tästä julkaisusta

Lisää hakusanoja sivun löytämiseksi tästä julkaisusta.
Minimal length to search is 3 characters

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen