20201128_125429.jpg

OLEMME yhdistäneet Svalan Thermal Mesh -verkkokerraston ja merinoväliasun jo vuosien ajan. Sitä edeltäneeltä ajalta meillä on runsaasti kokemusta myös iki-ikonisista puuvillakerrastoista ja uudemman ajan teknisistä alusasuista.

Vanhan ajan puuvillakalsareista ja -aluspaidoista riittänee lempeä muistelo.

Ne olivat jotenkin sympaattisia, toimivia ja mukaviakin silloin, kun ei juurikaan huhkittu. Vähänkään hikoiltaessa ne kastuivat likomäräksi, kuivuvat onnettoman hitaasti ja tuoksahtivat ”maanläheisesti” kuivuttuaan.

Vaihtelevasykkeisessä outdoor-käytössä vanhan ajan puuvillakerrastot edustavat lankapuhelimien ja putkiradioiden aikaa. 

ENNEN verkon ja merinovillan aikakautta käytimme talven jahdeissa, kalareissuissa ja muissa outdoor-harrastuksissa kuorikerrosten alla synteettisiä, niin kutsuttuja teknisiä alusasuja. Esimerkiksi fleecen ja polyesterineulosten eristyskyky oli takavuosien puuvilla-alusasuihin verrattuna hyvä, ne joustivat mukavasti ja ne tuntuivat miellyttäviltä herkkääkin hipiää vasten.

Synteettisten materiaalien luvattiin myös hengittävän ja siirtävän kosteutta ulompiin vaatekerroksiin. Eikä sitä voi kiistää: paremmin ne niistä tehtävistä suoriutuivatkin kuin armeija-ajan puuvillakerrastot.

Mutta kyllä tekniset alusasutkin vallan kosteita olivat, kun hiihto- tai reippailuretkellä pysähdyttiin evästauolle tai kun oli kairattu peräjälkeen muutama pilkkireikä. Takin hetkellinen avaaminen ja kosteiden aluskerrosten pikakuivaaminen tuulettamalla ei pakkasessa ehtinyt tuottaa toivottua kuivumistulosta. Tuloksena oli vain nopea ja ytimiin asti pesiytyvä kylmän tunne.

Teknisten materiaalien luonteeseen tuppasi kuulumaan sekin, että alkoivat kuivuttuaan haista… no: kuivuneelta hieltä. Ajan oloon pistävä haju pinttyi niihin niin, ettei perusteellinenkaan pesu enää raikastanut niitä.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

SVALA MERINO 

OLEMME yhdistäneet Svalan Thermal Mesh -verkkokerraston ja merinoväliasun jo vuosien ajan. Sitä edeltäneeltä ajalta meillä on runsaasti kokemusta myös iki-ikonisista puuvillakerrastoista ja uudemman ajan teknisistä alusasuista.

Vanhan ajan puuvillakalsareista ja -aluspaidoista riittänee lempeä muistelo.

Ne olivat jotenkin sympaattisia, toimivia ja mukaviakin silloin, kun ei juurikaan huhkittu. Vähänkään hikoiltaessa ne kastuivat likomäräksi, kuivuvat onnettoman hitaasti ja tuoksahtivat ”maanläheisesti” kuivuttuaan.

Vaihtelevasykkeisessä outdoor-käytössä vanhan ajan puuvillakerrastot edustavat lankapuhelimien ja putkiradioiden aikaa. 

ENNEN verkon ja merinovillan aikakautta käytimme talven jahdeissa, kalareissuissa ja muissa outdoor-harrastuksissa kuorikerrosten alla synteettisiä, niin kutsuttuja teknisiä alusasuja. Esimerkiksi fleecen ja polyesterineulosten eristyskyky oli takavuosien puuvilla-alusasuihin verrattuna hyvä, ne joustivat mukavasti ja ne tuntuivat miellyttäviltä herkkääkin hipiää vasten.

Synteettisten materiaalien luvattiin myös hengittävän ja siirtävän kosteutta ulompiin vaatekerroksiin. Eikä sitä voi kiistää: paremmin ne niistä tehtävistä suoriutuivatkin kuin armeija-ajan puuvillakerrastot.

Mutta kyllä tekniset alusasutkin vallan kosteita olivat, kun hiihto- tai reippailuretkellä pysähdyttiin evästauolle tai kun oli kairattu peräjälkeen muutama pilkkireikä. Takin hetkellinen avaaminen ja kosteiden aluskerrosten pikakuivaaminen tuulettamalla ei pakkasessa ehtinyt tuottaa toivottua kuivumistulosta. Tuloksena oli vain nopea ja ytimiin asti pesiytyvä kylmän tunne.

Teknisten materiaalien luonteeseen tuppasi kuulumaan sekin, että alkoivat kuivuttuaan haista… no: kuivuneelta hieltä. Ajan oloon pistävä haju pinttyi niihin niin, ettei perusteellinenkaan pesu enää raikastanut niitä.


JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

20201128_125429.jpg

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen