sudari2-2.jpg

MUUTAMAN ensimmäisen heiton aikana ei tapahtunut mitään. Laskin pikkuhiljaa pitkää niskaa alemmas ja heitin perhon uudelleen vastarannalle ja annoin sen valua lappamatta virran rytmittämänä koko veden läpi.

Lopulta lähellä kosken alkua alkoi tapahtua. Näin kuinka veden pinta väreili hieman niskan käytännössä ainoan kiven takana ja osasin jo odottaa iskua.

Perho ehti valua lähes rantaan, ennen kuin taimen siihen iski. Raskas junttaus perhoon kertoi, että saaliskoon kala oli kyseessä. Elettiin aikaa, jolloin taimenen alamitta oli 40 senttimetriä, mutta potkun perusteella siimaan päässä oleva kala oli sitä mittaa reilusti isompi.

Pienen taivuttelun jälkeen kala makasi haavissa, ja evät kertoivat sen olevan istukas, todennäköisesti peräisin edellisen kesän istutuksista. Kylmän veden spesiaalilla eli valkosinertävällä streamerilla saatu kala lähti mukaan savupöntön täytteeksi.

KOTONA päädyin tutkimaan kalan syönnöksen. Yleensä minulla ei ole kovin suuria odotuksia istutuskalojen syönnöksistä, mutta tämä yksilö oli hyvässä ja pulleassa kunnossa siitä huolimatta, että se oli keväällä saatu.

Yleensä keväällä varsinkin istutuskalat tuppaavat olemaan melko hoikassa kunnossa.

Vatsa oli pullollaan mustan ja oliivin sekaista massaa, mutta joukossa oli muutamia joko lähes sulamattomia tai täysin sulamattomia hyönteisiä, jotka pienen salapoliisityön päätteeksi varmistuivat sudenkorentojen nymfeiksi.

Tämä kala oli siis herkutellut kosken niskalla ja mitä todennäköisimmin sen lähellä olevan järven lahden matalikoissa paksuilla ja kookkailla sudenkorentojen nymfeillä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Muistin myös aiemman tapauksen, jossa olin saanut juurikin keväällä kosken kuohusta taimenen, jolla oli vastaavanlainen vatsansisältö.

SIDOIN heti muutamia sudenkorentonymfejä itselleni sekä mustan että oliivin väreissä vastaisen varalle. Paljoa niille ei ole käyttöä tullut, koska keväisin ja alkukesästä streamerit tuntuvat toimivan erinomaisesti.

Mutta sitominen on aina mukavaa ja rasiassa kannattaa olla vaihtoehtoja sille varalle, että sattuu se hetki, jolloin omat kestosuosikit eivät olekaan kalojen suosikkeja.

Valikoin omien sudari-nymfien materiaaliksi marabu-höyhenen, koska sillä perhoon saa riittävää tuuheutta kuvastamaan pulleaa kokoa. Materiaali myös elää vedessä hienosti.

Sudenkorentojen nymfien silmät erottuvat kokonsa puolesta. Tässä perhossa olen käyttänyt silminä monofil-siimaa, jonka poltan sytkärillä palloiksi. Sen korvaava vaihtoehto voi olla palloketju, jota saa ihan perusmarketista keittiö- ja kylpyhuone-osastoilta.

Kun sattuu se hetki, jolloin omat kestosuosikit eivät olekaan kalojen suosikkeja."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

ALKUKAUDEN kylmässä vedessä virkeinä päivystävät taimenet ovat välillä hurjalla syönnillä.

Veden pintakalvossa viistävä pintastreameri on kuin sokeria mehiläiselle tai vesileili janoiselle. Sen liike kalan näkökentässä on vastustamaton. Tuloksena on uskomattoman näyttävä tälli, kun kala iskee voimalla ja siekailematta perhoon.

Huono puoli tilanteessa on se, että ohilyöntejä sattuu usein. Kala ei välttämättä saa perhoa suuhunsa siten, että koukku pureutuu suupieleen.

Kerran jouduin uittamaan perhon neljä kertaa kalan näkökenttään ennen kuin sain tartutettua sen kiinni. Sitä ennen sain melkein halvauksen ensimmäisen tällin kohdalla, hikan toisella tällillä ja vasta kolmannella alkoi naurattaa. Neljännellä kala oli jo kiinni ja alkoi väsytys.

Pintastreameri ei kuitenkaan ole pelkästään alkukauden ahnaiden taimenten jallittamiseen tarkoitettu peli. Se toimii myös matalalla vedellä loppukaudesta, kun kala on passiivinen ja varovainen, ja se pitää ärsyttämällä ärsyttää iskemään perhoon.

Hauskinta pintastreamerilla kalastaminen on kuitenkin alkukaudesta, kun kaloilla ovat kunnon karkelot päällä alkukauden korkeassa vedessä.

Juuri tulva-ajan kalastuksen pinnassa viistävä streameri on eto väline. Tulvassa perhoja on vaikea saada uppoamaan syvälle, miksi siis edes yrittää, kun viistättäminen on täysin toimiva konsti?

TÄLLÄ kertaa sidonnassa on eräänlainen versio surffilaudasta, joka on taimenen ja miksei toki hauen pintakalastukseen tarkoitettu streamer. Eräänlainen versio siksi, että yleisimmin näkemäni versiot ovat olleet hopeisen helmeileviä ja särkikalan näköisiä.

Minulla on niitäkin rasiassa, mutta olen saanut hyviä tuloksia eritoten ärsykevärisillä surffilaudoilla. Tästä syystä kutsun tätäkin surffariksi.

Surffarin idea on kiitää veden pintakalvossa. Tehostan perhon uintia veden pinnalla antamalla sille välillä uitossa ylimääräistä kyytiä lappamalla heittosiimaa sisään. Perhon nopea uintitahti toimii ärsykkeenä, mutta aiheuttaa myös sen, että kalat iskevät usein hieman ohi.  Toisaalta tärpit ovat niin näyttäviä, että niistä ei hymyilemättä selviä.

Surffarilla kalastaessa kannattaa olla koko ajan tarkkana ja pitää tuntuma siimaan. Kun kala iskee, se tulee tähän perhoon voimalla ja vauhdilla, ja silloin vastaiskun pitää tapahtua livakasti.

Surffareita kannattaa varata rasiaan erikokoisia, mutta koukkukokoa #8 pienempää ei juuri kannata käyttää. Perhon sitominen on helppoa, ja yhden perhon rakentaa käytännössä kymmenessä minuutissa.

Itse käytän kimaltavien flash-kuitujen lisäksi perhossa askartelusilmää, vaikka tiedän silmättömänkin version toimivan ihan kelvollisesti.

Silmä antaa perholle kuitenkin kalamaisen loppusilauksen. Perhon tehtävänähän lienee kuitenkin jäljitellä veden pintakalvossa elämästään kamppailevaa vahingoittunutta pikkukalaa.


JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA

sudari2-2.jpg

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen