NYT 9 kuukautta vanha penikka alkaa jo muistuttamaan mettäkoiraa. Linkusta kun lasketaan, niin haku maistuu ja mikä mukavinta, lintujakin se tuntuu löytävän. Se on jo erinomainen alku: hakevan koiran kanssa metsässä viihtyy ja se oppii löytämään riistaa.

Alkusyksyn sain välillä purra hammasta, kun menohaluinen koira alkoi sitten niitä lintuja tämän tästä löytämään ja malttoi seisoa vain tovin. Yleensä oma-aloitteiseen nostoon se lähti, kun pääsin koirasta näköetäisyydelle. Syksyn edetessä malttia alkoi kuitenkin tulemaan ja pääsin myös sitä oma-aloitteisista nostoista muutaman kerran onnistuneesti torumaan.

Kova into olisi sillä ollut myös lintuja näissä tilanteissa ajaa. Monin tavoin tehdyt pysähtymistreenit osoittivat näin tarpeellisuutensa ja melko hyvästi nämä ajoajatukset olen saanut stopattua pilliin puhaltamalla.

ERÄSKIN kerta alkusyksyltä muistuu kuin elokuvana mieleen. Koira luovi hienosti pitkin suota vastaiseen tuuleen ja tömähti topakkaan seisontaan minusta n. 150 metrin päähän. Siitäpä lähdin tarmokkaasti kohti koiraa marssimaan, pääsinkin n. 30 metrin päähän, kunnes Synkkä päätti tehdä oman ratkaisun ja lähti oikein kunnon nostoon.

Tähänpä pääsin aukaisemaan suuni ja karjasin oikein tolokusti EI. Penikka stoppasi istumaan ja jäi minua hämillään katsomaan, että lähteekö siitä emännästä noin iso ääni...

No lähdin siitä koiralle marssimaan ja mietin jo, että tulikohan turhasta karjastua noinkin pahasti, kun siiveniskuakaan ei kuulunut, ei näkynyt. Pääsin muutaman metrin päähän koirasta, kun sen vierestä n. viiden metrin päästä pärähti kymmenpäinen riekkotokka ilmaan. Sitä siinä sitten yhdessä kateltiin, että komia oli porukka. Tämän jälkeen tehtiin onnistunut riistatyö.

SYKSYN aikana Synkkä pääsi usein katselemaan myös toisten koirien riistatöitä. Haalauduin sen kanssa toisen koiran seisonnalle ja sehän alkoi jopa säestämään. Näissä tilanteissa oli sitten helppo kontrolloida pikkukoiran käytöstä: kuulolla piti pysyä ja tietenkin istua, kun linnut lähti.

Lokakuulta saakka on saatu sitten myös ihailla oikein mallikkaita riistatöitäkin, tulisia on Synkän nostot ja melko mukavasti myös stoppaa käskystä linnun lähtiessä. Haku oli välillä jopa melko hulvatontakin, mutta nyt tuntuu, että kovasta innosta huolimatta Synkällä on alkanut pysymään myös emäntä mielessä ja haku pysyy ns. kasassa.

Näyttää, että Synkkä-koiran kanssa ei tule tylsää jatkossakaan... Mieluinen penikka!

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

NYT 9 kuukautta vanha penikka alkaa jo muistuttamaan mettäkoiraa. Linkusta kun lasketaan, niin haku maistuu ja mikä mukavinta, lintujakin se tuntuu löytävän. Se on jo erinomainen alku: hakevan koiran kanssa metsässä viihtyy ja se oppii löytämään riistaa.

Alkusyksyn sain välillä purra hammasta, kun menohaluinen koira alkoi sitten niitä lintuja tämän tästä löytämään ja malttoi seisoa vain tovin. Yleensä oma-aloitteiseen nostoon se lähti, kun pääsin koirasta näköetäisyydelle. Syksyn edetessä malttia alkoi kuitenkin tulemaan ja pääsin myös sitä oma-aloitteisista nostoista muutaman kerran onnistuneesti torumaan.

Kova into olisi sillä ollut myös lintuja näissä tilanteissa ajaa. Monin tavoin tehdyt pysähtymistreenit osoittivat näin tarpeellisuutensa ja melko hyvästi nämä ajoajatukset olen saanut stopattua pilliin puhaltamalla.

ERÄSKIN kerta alkusyksyltä muistuu kuin elokuvana mieleen. Koira luovi hienosti pitkin suota vastaiseen tuuleen ja tömähti topakkaan seisontaan minusta n. 150 metrin päähän. Siitäpä lähdin tarmokkaasti kohti koiraa marssimaan, pääsinkin n. 30 metrin päähän, kunnes Synkkä päätti tehdä oman ratkaisun ja lähti oikein kunnon nostoon.

Tähänpä pääsin aukaisemaan suuni ja karjasin oikein tolokusti EI. Penikka stoppasi istumaan ja jäi minua hämillään katsomaan, että lähteekö siitä emännästä noin iso ääni...

No lähdin siitä koiralle marssimaan ja mietin jo, että tulikohan turhasta karjastua noinkin pahasti, kun siiveniskuakaan ei kuulunut, ei näkynyt. Pääsin muutaman metrin päähän koirasta, kun sen vierestä n. viiden metrin päästä pärähti kymmenpäinen riekkotokka ilmaan. Sitä siinä sitten yhdessä kateltiin, että komia oli porukka. Tämän jälkeen tehtiin onnistunut riistatyö.

SYKSYN aikana Synkkä pääsi usein katselemaan myös toisten koirien riistatöitä. Haalauduin sen kanssa toisen koiran seisonnalle ja sehän alkoi jopa säestämään. Näissä tilanteissa oli sitten helppo kontrolloida pikkukoiran käytöstä: kuulolla piti pysyä ja tietenkin istua, kun linnut lähti.

Lokakuulta saakka on saatu sitten myös ihailla oikein mallikkaita riistatöitäkin, tulisia on Synkän nostot ja melko mukavasti myös stoppaa käskystä linnun lähtiessä. Haku oli välillä jopa melko hulvatontakin, mutta nyt tuntuu, että kovasta innosta huolimatta Synkällä on alkanut pysymään myös emäntä mielessä ja haku pysyy ns. kasassa.

Näyttää, että Synkkä-koiran kanssa ei tule tylsää jatkossakaan... Mieluinen penikka!

Lisätietoja

Jahdissa&Kalassa on ilmainen, korkealuokkainen outdoor-media netissä. Lukeminen on helppoa ja täysin vapaata - ei rekisteröitymistä tai sitoutumista!

Ota meihin yhteyttä

Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen toimitus@jahdissa.fi tai lähettää yksityisviestin Facebookissa @jahdissakalassa. Toimituksellisissa asioissa voit soittaa Jussi Lähdesmäelle 040 8291603. Kaupallisissa asioissa sinua palvelee Jari Nivala 050 3854369.
Please enter your name
Please enter a correct e-mail address
Please enter a comment
Thank you! Your message has been sent.
Something went wrong while submitting the form. Try again.

Jaa kaverille

Forward this page by e-mail or share it directly on social media.

Hae tästä julkaisusta

Lisää hakusanoja sivun löytämiseksi tästä julkaisusta.
Minimal length to search is 3 characters

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen