SÄÄENNUSTEEN mukaan myrsky nousisi jälleen yöllä ja jatkuisi vielä seuraavana päivänä. Tuuli ei ainoastaan keikuttaisi autoani, vaan se myös tekisi metsästyksestä mahdotonta. Jopa pelkkä riistan kuvaaminen olisi mahdotonta, sillä olisi aivan liian vaarallista liikkua rinteillä myrskytuulessa.

Mutta onneksi ennustajatkin erehtyvät. Aamulla iloinen auringonpaiste tervehtii minua, kun lähdemme uuteen jahtiin. Vain lyhyen kiipeilyn jälkeen näemme useita mufloneita. Yksi niistä oli näyttää täydelliseltä saaliilta, vaikka se ei mikään sarvipääoinas olekaan.

Olisiko myös etäisyys sopiva? Se on yleensä suurin ongelma silloin, kun metsästetään vuoristossa. Laser mittaa yli 600 metrin etäisyyden ja se on ehdottomasti liian pitkä matka minun makuuni.

PÄÄTÄMME toiveikkaana jäädä odottelemaan siltä varalta, että lauma päättää siirtyä lähemmäksi meitä. Ja se kannattaa.

Kun muflonit lähestyvät 350 metrin päähän, valmistaudun ampumaan. Aivan kaiken on nyt onnistuttava yhdellä ainoalla laukauksella. Näen selvästi, kun luoti osuu mufloniin.

Ja sitten alkaa taas tuttu ohjelmanumero: Laskeutuminen alas laaksoon, taivallus laakson poikki ja nousu vastakkaiselle rinteelle, jossa kaadettu mufloni odottaa meitä. Se on valunut rinnettä alas ja on selvästi nähtävissä louhikossa.

Mutta eläimen hakeminen käy raskaasta työstä. Irtokivet lähtevät valumaan helposti jyrkkää rinnettä alaspäin ja kulkijan on oltava erityisen varovainen, ettei lähde liukumaan alas niiden mukana.

LINNUNTIETÄ parkkipaikallemme on matkaa kilometrin verran. Emme kuitenkaan laskeudu suorinta tietä, vaan kuljemme turvallisuuden takia hyvin harkitusti kalliolta toiselle. Matkamme pituudeksi tulee neljä kilometriä.

Emilillä on selässään reppu ja kannettavaan ase. Minä kidutan itseäni kantamalla muflonia. Pitkällä paluumatkalla ehdin miettiä, miksi ihmeessä olen lähtenyt mukaan näin vaivalloiseen koitokseen.

Vastaus tulee mieleeni nopeasti. Tämä on ainutlaatuinen kokemus: Häkellyttävät auringonlaskut, raivoisa Bora-tuuli, oinaiden taistelut sekä yhteinen kokemus elämisestä luonnossa ja luonnon kanssa.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

SÄÄENNUSTEEN mukaan myrsky nousisi jälleen yöllä ja jatkuisi vielä seuraavana päivänä. Tuuli ei ainoastaan keikuttaisi autoani, vaan se myös tekisi metsästyksestä mahdotonta. Jopa pelkkä riistan kuvaaminen olisi mahdotonta, sillä olisi aivan liian vaarallista liikkua rinteillä myrskytuulessa.

Mutta onneksi ennustajatkin erehtyvät. Aamulla iloinen auringonpaiste tervehtii minua, kun lähdemme uuteen jahtiin. Vain lyhyen kiipeilyn jälkeen näemme useita mufloneita. Yksi niistä oli näyttää täydelliseltä saaliilta, vaikka se ei mikään sarvipääoinas olekaan.

Olisiko myös etäisyys sopiva? Se on yleensä suurin ongelma silloin, kun metsästetään vuoristossa. Laser mittaa yli 600 metrin etäisyyden ja se on ehdottomasti liian pitkä matka minun makuuni.

PÄÄTÄMME toiveikkaana jäädä odottelemaan siltä varalta, että lauma päättää siirtyä lähemmäksi meitä. Ja se kannattaa.

Kun muflonit lähestyvät 350 metrin päähän, valmistaudun ampumaan. Aivan kaiken on nyt onnistuttava yhdellä ainoalla laukauksella. Näen selvästi, kun luoti osuu mufloniin.

Ja sitten alkaa taas tuttu ohjelmanumero: Laskeutuminen alas laaksoon, taivallus laakson poikki ja nousu vastakkaiselle rinteelle, jossa kaadettu mufloni odottaa meitä. Se on valunut rinnettä alas ja on selvästi nähtävissä louhikossa.

Mutta eläimen hakeminen käy raskaasta työstä. Irtokivet lähtevät valumaan helposti jyrkkää rinnettä alaspäin ja kulkijan on oltava erityisen varovainen, ettei lähde liukumaan alas niiden mukana.

LINNUNTIETÄ parkkipaikallemme on matkaa kilometrin verran. Emme kuitenkaan laskeudu suorinta tietä, vaan kuljemme turvallisuuden takia hyvin harkitusti kalliolta toiselle. Matkamme pituudeksi tulee neljä kilometriä.

Emilillä on selässään reppu ja kannettavaan ase. Minä kidutan itseäni kantamalla muflonia. Pitkällä paluumatkalla ehdin miettiä, miksi ihmeessä olen lähtenyt mukaan näin vaivalloiseen koitokseen.

Vastaus tulee mieleeni nopeasti. Tämä on ainutlaatuinen kokemus: Häkellyttävät auringonlaskut, raivoisa Bora-tuuli, oinaiden taistelut sekä yhteinen kokemus elämisestä luonnossa ja luonnon kanssa.

Lisätietoja

Jahdissa&Kalassa on ilmainen, korkealuokkainen outdoor-media netissä. Lukeminen on helppoa ja täysin vapaata - ei rekisteröitymistä tai sitoutumista!

Ota meihin yhteyttä

Voit lähettää sähköpostia osoitteeseen toimitus@jahdissa.fi tai lähettää yksityisviestin Facebookissa @jahdissakalassa. Toimituksellisissa asioissa voit soittaa Jussi Lähdesmäelle 040 8291603. Kaupallisissa asioissa sinua palvelee Jari Nivala 050 3854369.
Please enter your name
Please enter a correct e-mail address
Please enter a comment
Thank you! Your message has been sent.
Something went wrong while submitting the form. Try again.

Jaa kaverille

Forward this page by e-mail or share it directly on social media.

Hae tästä julkaisusta

Lisää hakusanoja sivun löytämiseksi tästä julkaisusta.
Minimal length to search is 3 characters

Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.
Fullscreen