AINAKIN 15 vuoden ponnistusten jälkeen Oulussa tehtiin historiaa, kun sen Hupisaarten purot - isolla rahalla ja suurella vaivalla – kunnostettiin ja niihin saatiin taas solisevaa vettä. Vuosien odotuksen ja vaivannäön kruununa puroihin laskettiin vastikään Oulujoen alkuperäistä kantaa olevia meritaimenia.

Välillä suorastaan utopistiselta vaikuttanut Luonnonvarakeskuksen, Oulun kaupungin ja Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen yhteishanke näki nyt lopulta päivänvalon. Istutustilaisuus sai paljon huomiota myös mediassa, eikä syyttä.

Hankkeella on monenlaisia hienoja tavoitteita ja arvoja.

KAUPUNKILUONTOON, eli puiston soliseviin puroihin, saadaan ihmisten ihmeteltäväksi ja ihasteltavaksi kauniita kaloja.

Lisäksi tavoitteena on muun muassa se, että meritaimenet kutevat puiston puroissa ja tuottavat näin luontaisesti lisääntyneitä meritaimenia Oulujokeen.

Maankuulu lohijoki valjastettiin sähköntuotantoon 1940-luvulla ja sen pilkkukylkiset jalokalat ovat siitä lähtien olleet käytännössä kokonaan istutusten varassa.

Jo aiemmin loppukesällä puroihin laskettiin muutama testikala ja ne ovat viihtyneet niin, että ovat aloittaneet kutupuuhatkin. Merkit olivat siis todella lupaavat, kun kymmenen uutta paria laskettiin urbaaneihin purovesiin etsimään itselleen sopivaa kotikostetta.

TARKOITUKSENI oli iloita Hupisaarten puroista ja uusista meritaimenista enemmänkin, mutta iloni muuttui suruksi ja suuttumukseksi jo samana iltana, kun uusimmat – ja kokonaisuutta ajatellen todella kalliit - kalat oli vapautettu purojen kuohuihin.

Oululaisen kalastusseuran jäsenet olivat vapaaehtoisesti valvomassa puistoa ja seuran nettikeskusteluun tuli heti illan pimennyttyä viesti siitä, että ensimmäiset virveliMIEHET olivat jo hiipineet purojen varteen näitä uusia kaloja pyytämään. Eli varastamaan niitä.

Kaikille on takuuvarmasti selvää, että Hupisaarten puroissa on kalastus kielletty nyt, ja varmaan hamassa tulevaisuudessakin.

Hankkeen tarkoitus ei ole se, että puroista tulee helppoja kalapaikkoja nyt tai koskaan. Pieni puroalue ei mitenkään voi tuottaa niin paljon taimenia, että niitä voisi sieltä onkia kotipakastimiin.

HARMITTI ja nolottikin, että olin ollut väärässä. Olin etukäteen suureen ääneen järkeillyt, että typerä, rikollinen salakalastus ei ole noin hienossa hankkeessa ongelma. Kalastavat tuttavani olivat valitettavan oikeassa.

Olen tyypillisen suomalainen ja taas kerran luottanut ihmisten oikeamielisyyteen ja järkeen ja siihen, että jokainen ymmärtää yhteisen hyvän eikä tee väärin. Luulin ja toivoin, että kaikki ihmiset ovat uusista puroista ja hienoista kaloista iloisia, kiitollisiakin.

On paikallaan kysyä kaksi kertaa miksi.

Miksi halusin sinnikkäästi uskoa hyvään, vaikka kokemus ja arkijärki sanoivat minullekin jo alun alkaen toista?

Miksi joku menee salakalastamaan puiston puroille, vaikka tietää, että se on varmasti väärin?

Nälkäänsäkö? Ihan oikeastiko?

Julkaisupäivä 5.10 2018