Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

VAIKKA pikinokkani ja kanalinnut ovat olleet pääosissa ohjelmassamme tänä syksynä, on tässä ehditty jo hirvijahdissakin käydä muutamia kertoja. Itse asiassa sen verran, että pääsin ampumaan hirven vasan ja noutamaan sen vedestäkin.

Lokakuinen järvivesi on todellakin hyytävän kylmää ja totesinkin rannalla uinnin päälle, että eiköhän tämän kesän uinnit ole nyt uitu.

Mutta tuo reissu ja tilanne olivat kyllä taas jotakin sellaista mitä voi sitten joskus kiikkustuolissa muistella, kun ei enää  taivu metsälle ja passiin Tikka M65:n kaveriksi .

MONESTI  olen itsekseni mietiskellyt, että mikä se tuossa luonnossa niin kovasti kiehtoo?

Kun se vaan aina vetää puoleensa niin kovin ja käsittämättömällä tavalla. Ja sinne se lähes kaikki vapaa-aika meneekin.

Siellä on vaan niin hyvä olla. Se tuntuu jotenkin kodilta minulle. Ehkäpä se onkin se minun toinen kotini.

Eränkävijöiden kalastaja Aki Huhtasen sanoin tässä kohtaa voisin itsekin todeta: "Ihmisten pitäisi tehhä enemmän asioita mikä on ittelle intohimoa ja mistä nauttii. Luonnossa saa vaan olla, ei tarvihe välittää mistään muusta".

Noin sen koen itsekin, ei siihen muuta syytä tarvita.

Siellä on vaan niin hyvä olla. Ehkäpä se onkin se minun toinen kotini."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Toki vaikka pikinokkani ja kanalinnut ovat olleet pääosissa ohjelmassamme tänä syksynä, on tässä ehditty jo hirvijahdissakin käydä muutamia kertoja. Itse asiassa sen verran, että pääsin ampumaan hirven vasan ja noutamaan sen vedestäkin.

Lokakuinen järvivesi on todellakin "hyytävän kylmää" ja totesinkin rannalla uinnin päälle että "eiköhän tämän kesän uinnit ole nyt uitu?".

Mutta tuo reissu ja tilanne olivat kyllä taas jotakin sellaista mitä voi sitten joskus kiikkustuolissa muistella, kun ei enää metsälle ja passiin Tikka M65:n kaveriksi "taivu".

Monesti olen itsekseni mietiskellyt että mikä se tuossa luonnossa niin kovasti kiehtoo?

Kun se vaan aina vetää puoleensa niin kovin ja käsittämättömällä tavalla. Ja sinne se lähes kaikki vapaa-aika "menee".

Siellä on vaan niin hyvä olla. Se tuntuu jotenkin "kodilta" minulle. Ehkäpä se onkin se minun "toinen koti".

Eränkävijöiden kalastaja Aki Huhtasen sanoin tässä kohtaa voisin itsekin todeta: "Ihmisten pitäisi tehhä enemmän asioita mikä on ittelle intohimoa ja mistä nauttii. Luonnossa saa vaan olla, ei tarvihe välittää mistään muusta".

Noin sen koen itsekin, ei siihen muuta syytä tarvita