Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

METSÄSTYKSEN johtaja Jamy Traut kulkee edellä. Kaikesta näkee, että hän on tottunut liikkumaan tässä kivierämaassa. Hän etenee nopeasti ja sulavasti. Mies kapuaa vaivatta joskus ylös miltei pystysuoraa kallioseinää nähdäkseen paremmin.

Mutta hänenkään kokemuksesta ei ole nyt apua.

Tapaamme neljältä iltapäivällä kuljettajamme Toyotassaan pienen laakson pohjalla juuri niin kuin olimme etukäteen sopineet. Hyppäämme autoon, istumme hetken varjossa ja juomme vettä.

”Joskus jäljitämme eläimiä autolla laaksosta, jonne ne ovat laskeutuneet auringon paahtamilta vuorenrinteiltä hakemaan viileitä paikkoja”, kertoi Jamy.

PIAN  viiletämme Toyota-maasturillamme pitkin laaksoa. Toisin kuin vuorella, laakson pohjalla on sentään jotakin: kuivahtaneita puita, kuivunutta ruohoa ja paljon lintuja.

Koska olin onnistunut kaatamaan kudun kerran aikaisemminkin, olimme sopineet, että Brad saisi ampua ensimmäisen kohtaamamme kudun. Minun hommakseni jää kuvien ja videoiden ottaminen.

Ajamme autolla ylös pienen kukkulan rinnettä. Takanamme pyörii auton nostama pölypilvi, minkä takia ei ole helppoa nähdä mitään. Siksi emme huomaa yhtä yksinäistä eläintä, vaan pysäytämme auton ja keskustelemme siitä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.

”KELLO  on jo yli neljä. Paluu leiriin kestää yli tunnin. Ehkä meidän pitäisi jo luovuttaa tältä päivältä”, arvelee Jamy.

Me emme vastusta ajatusta. Olimme olleet liikkeellä aamusta lähtien ja kävelleet kuumalla vuorella lähes koko päivän. Ja kaiken lisäksi olemme aivan puhki.

Metsästys on päättynyt siltä päivältä, joten Jamy kysyy haluaisimmeko nauttia auton lavalla kylmät oluet paluumatkan aikana.

AUTO  lähtee liikkeelle. Avaan oluen, nostan purkkiä Bradin suuntaan ja skoolaan. 

Juuri silloin kun otan ensimmäisen siemauksen näen sen silmäkulmastani. Kuivahtaneen pusikon takana tiestä vasempaan suuntaan seisoo valtava kudu.

Lasken juomani, napautan Bradia olkapäälle ja viittilöin Jamylle autoon. Jamy huomaa kudun ja hän huolehtii siitä, että kuljettaja ajaa muutaman sadan metrin matkan ennen kuin pysäyttää auton.

Laskeudumme autonlavalta ja pidämme tiiviin palaverin. Juuri virinnyt tuuli oli kääntänyt tilanteen eduksemme. Riski paljastua siksi, että eläin kuulisi meidät, on nyt paljon pienempi. Lisäksi tuuli puhalsi suoraan kudun takaa meihin päin eikä se kavaltaisi meitä eläimelle.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

Pian viiletämme maasturilla pitkin laaksoa."


"

METSÄSTYKSEN johtaja Jamy Traut kulkee edellä. Kaikesta näkee, että hän on tottunut liikkumaan tässä kivierämaassa. Hän etenee nopeasti ja sulavasti. Mies kapuaa vaivatta joskus ylös miltei pystysuoraa kallioseinää nähdäkseen paremmin.

Mutta hänenkään kokemuksesta ei ole nyt apua.

Tapaamme neljältä iltapäivällä kuljettajamme Toyotassaan pienen laakson pohjalla juuri niin kuin olimme etukäteen sopineet. Hyppäämme autoon, istumme hetken varjossa ja juomme vettä.

”Joskus jäljitämme eläimiä autolla laaksosta, jonne ne ovat laskeutuneet auringon paahtamilta vuorenrinteiltä hakemaan viileitä paikkoja”, kertoi Jamy.

PIAN  viiletämme Toyota-maasturillamme pitkin laaksoa. Toisin kuin vuorella, laakson pohjalla on sentään jotakin: kuivahtaneita puita, kuivunutta ruohoa ja paljon lintuja.

Koska olin onnistunut kaatamaan kudun kerran aikaisemminkin, olimme sopineet, että Brad saisi ampua ensimmäisen kohtaamamme kudun. Minun hommakseni jää kuvien ja videoiden ottaminen.

Ajamme autolla ylös pienen kukkulan rinnettä. Takanamme pyörii auton nostama pölypilvi, minkä takia ei ole helppoa nähdä mitään. Siksi emme huomaa yhtä yksinäistä eläintä, vaan pysäytämme auton ja keskustelemme siitä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.

”KELLO  on jo yli neljä. Paluu leiriin kestää yli tunnin. Ehkä meidän pitäisi jo luovuttaa tältä päivältä”, arvelee Jamy.

Me emme vastusta ajatusta. Olimme olleet liikkeellä aamusta lähtien ja kävelleet kuumalla vuorella lähes koko päivän. Ja kaiken lisäksi olemme aivan puhki.

Metsästys on päättynyt siltä päivältä, joten Jamy kysyy haluaisimmeko nauttia auton lavalla kylmät oluet paluumatkan aikana.

AUTO  lähtee liikkeelle. Avaan oluen, nostan purkkiä Bradin suuntaan ja skoolaan. 

Juuri silloin kun otan ensimmäisen siemauksen näen sen silmäkulmastani. Kuivahtaneen pusikon takana tiestä vasempaan suuntaan seisoo valtava kudu.

Lasken juomani, napautan Bradia olkapäälle ja viittilöin Jamylle autoon. Jamy huomaa kudun ja hän huolehtii siitä, että kuljettaja ajaa muutaman sadan metrin matkan ennen kuin pysäyttää auton.

Laskeudumme autonlavalta ja pidämme tiiviin palaverin. Juuri virinnyt tuuli oli kääntänyt tilanteen eduksemme. Riski paljastua siksi, että eläin kuulisi meidät, on nyt paljon pienempi. Lisäksi tuuli puhalsi suoraan kudun takaa meihin päin eikä se kavaltaisi meitä eläimelle.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA