Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

MINULLA  taimenen talvikarkelot ovat jääneet mukavuussyistä väliin muutamana viime talvena, mutta vielä muutama vuosi sitten kävin kohtuullisen usein talvikalassa, mikäli elohopea oli siedettävällä tasolla.

Tämä oli tilanne eräänä pilvisenä ja leutona lauantaina: siedettävä. Olin päättänyt lähteä silloisen suosikkikoskeni rannalle oikomaan siimoja. 

Sää oli pilvinen ja lämpötila nollassa. Sää oli oikein sopiva kalastukselle ja koska sinä talvena lunta ei juuri ollut vielä satanut, myös kävely kosken rantaan oli kohtuullisen mukavaa.

Talvivesi on sen verran kylmää, että kovimpina kuohuavat kosket on syytä jättää suosiolla väliin ja keskittyä kalastamaan hitaana virtaavia nivoja ja koskien niskoja, puhumattakaan koskien alusvirroista.

SAAVUIN kosken rantaan ja sidoin perukkeen päähän luottopelini talvisäällä ja ylipäänsä kylmän veden aikaan eli sini-valkoisen zonkerin. Se on otollinen perho siinä mielessä, että se on tehokas, mutta samalla hyvin helppo ja nopea sitoa.

Virvoin perhon kosken niskan hitaaseen virtaan ja lähdin uittamaan sitä virran poikki. Kun perho oli päässyt niskan nopeimman kohdan yli, aloin ottaa perhoa sisään hyvin hitailla liikkeillä.

Hitaus on tässä se pointti. Talvella kalat ovat hitaita ja kohmeisia, eivätkä ehdi reagoida liian nopeaan uittoon.

ENSIMMÄINEN  uitto ei tarjonnut mitään. Minulla on tapana hitaita vesiä kalastaessa haravoida pieni alue millimetrin tarkasti läpi. 

Toisen heiton tein siis ensimmäisen heittokohdan sivuun ja toistin aikaisemman kuvion. Perho ehti uida lähes rantaan, kun pienen rantakiven vierestä tärähti.

Noin puolimetrinen taimen pullikoi vastaan veden lämpötilaan nähden yllättävän virkeästi. Kala oli kesän ja kudun jäljiltä yllättävän pulskassa kunnossa.

Kalastelin niskaa vielä puolisen tuntia, mutta muita ottajia ei zonkerille löytynyt.

KOSKEN  alta tärähti vielä toinen suurin piirtein samankokoinen kala. Sen jälkeen näpit alkoivat olla jo niin kohmeessa, että join kuumat kaakaot ja lähdin tyytyväisenä pois.

Talvikalastaminen ei voita kesän hienoimpia kalastushetkiä, mutta se on mielenkiintoinen ja eksoottinen tapa pidentää kautta tuntuvasti. Joulukuusta ei ole enää kuin viisi kuukautta hankikorri-kauden alkuun.

Talvella kalastettaessa kannattaa muistaa oman pukeutumisen ja rauhallisen uittamisen lisäksi se, että mikäli kaloja vapauttaa takaisin veteen, niitä ei saa nostaa vedestä pois jos ilma on pakkasen puolella. Kaloja vapautettaessa kalan nostaminen vedestä ei ylipäänsäkään ole toki järkevää, tai tarpeellista.

Perho ehti uida lähes rantaan, kun pienen rantakiven vierestä tärähti."

 

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

ITSELLÄNI taimenen talvikarkelot ovat jääneet mukavuussyistä väliin muutamana viime talvena, mutta vielä muutama vuosi sitten kävin kohtuullisen usein talvikalassa, mikäli elohopea oli siedettävällä tasolla.

Tämä oli tilanne eräänä pilvisenä ja leutona lauantaina: siedettävä. Olin päättänyt lähteä silloisen suosikkikoskeni rannalle oikomaan siimoja. Sää oli pilvinen ja lämpötila nollassa. Sää oli oikein sopiva kalastukselle ja koska sinä talvena lunta ei juuri ollut vielä satanut, myös kävely kosken rantaan oli kohtuullisen mukavaa.

Talvivesi on sen verran kylmää, että kovimpina kuohuavat kosket on syytä jättää suosiolla väliin ja keskittyä kalastamaan hitaana virtaavia nivoja ja koskien niskoja, puhumattakaan koskien alusvirroista.

Saavuin kosken rantaan ja sidoin perukkeen päähän luottopelini talvisäällä ja ylipäänsä kylmän veden aikaan eli sini-valkoisen zonkerin. Se on otollinen perho siinä mielessä, että se on tehokas, mutta samalla hyvin helppo ja nopea sitoa.

Virvoin perhon kosken niskan hitaaseen virtaan ja lähdin uittamaan sitä virran poikki. Kun perho oli päässyt niskan nopeimman kohdan yli, aloin ottaa perhoa sisään hyvin hitailla liikkeillä.

Hitaus on tässä se pointti. Talvella kalat ovat hitaita ja kohmeisia, eivätkä ehdi reagoida liian nopeaan uittoon.

Ensimmäinen uitto ei tarjonnut mitään. Minulla on tapana hitaita vesiä kalastaessa haravoida pieni alue millimetrin tarkasti läpi. Toisen heiton tein siis ensimmäisen heittokohdan sivuun ja toistin aikaisemman kuvion. Perho ehti uida lähes rantaan, kun pienen rantakiven vierestä tärähti.

Noin puolimetrinen taimen pullikoi vastaan veden lämpötilaan nähden yllättävän virkeästi. Kala oli kesän ja kudun jäljiltä yllättävän pulskassa kunnossa.

Kalastelin niskaa vielä puolisen tuntia, mutta muita ottajia ei zonkerille löytynyt.

Kosken alta tärähti vielä toinen suurin piirtein samankokoinen kala. Sen jälkeen näpit alkoivat olla jo niin kohmeessa, että join kuumat kaakaot ja lähdin tyytyväisenä pois.

Talvikalastaminen ei voita kesän hienoimpia kalastushetkiä, mutta se on mielenkiintoinen ja eksoottinen tapa pidentää kautta tuntuvasti. Joulukuusta ei ole enää kuin viisi kuukautta hankikorri-kauden alkuun.

Talvella kalastettaessa kannattaa muistaa oman pukeutumisen ja rauhallisen uittamisen lisäksi se, että mikäli kaloja vapauttaa takaisin veteen, niitä ei saa nostaa vedestä pois jos ilma on pakkasen puolella. Kaloja vapautettaessa kalan nostaminen vedestä ei ylipäänsäkään ole toki järkevää, tai tarpeellista.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA