Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

TOIMITUSKUNTA
- Videotoimitus:
- Suoherra:
- Juha Tissari
Willet Films
Sanna ja Antti Kokko
- Aki Tikkanen
- Miia Kaartinen
- Jens Ulrik Hogh
- Team Winz:
Michael Nitz
- Tweed Media:
Simon K. Barr
- Layout ja grafiikka:
Ida Lähdesmäki
- Kotisivut ja sosiaalinen media:
Sara Lähdesmäki
Yhteistyössä:
Vildmarken (Ruotsi),
Mit Jagtblad (Tanska),
Mitt Jagttidning(Norja),
Hunter at heart  ja Mitt Fiske (Ruotsi)
PÄÄTOIMITTAJA
TOIMITTAJA
ILMOITUSMYYNTI
Jussi Lähdesmäki
Miika Manninen
Jari Nivala
Anna palautetta ja
vinkkaa juttuaiheita!
toimitus@jahdissa.fi
Kerro, mistä haluat
tietää tai kertoa!
miika@jahdissa.fi
Haluatko tehokkaan
ja nykyaikaisen ilmoituksen?
Ole yhteydessä Jariin!
jari.nivala@freetimemedia.fi
PÄÄKIRJOITUS
Jussi Lähdesmäki
Miksi susi on 
PAHIS?
tarinoiden

Elokuvateattereissa esitetään nyt uunituoretta animaatioelokuvaa Valkohammas, joka perustuu Jack Londonin seikkailuromaaniin vuodelta 1906. En ole elokuvaa nähnyt, mutta tiedän, että siinä(kin) tarinan sudella on pahiksen rooli.

Elokuvan ensi-illan jälkimainingeissa olen kuullut väitettävän, että monen suomalaisen vihamielinen ja monesti pelokas suhtautuminen suteen on todellisuudessa peräisin satukirjosta, romaaneista ja elokuvista, joissa susi usein kuvataan julmaksi, verenhimoiseksi pedoksi.

Olen samaa mieltä: saduilla ja tarinoilla on – monesti valitettava - vaikutuksensa siihen, miten ihmiset suhtautuvat eri eläimiin.

Kovin moni suomalainen ei voikaan vihata ja pelätä sutta omien kokemustensa perusteella. Moni ei näet ole sutta ikinä nähnytkään.

Toki olemme saaneet lukea, että sudet tappavat koiria, mutta fakta on, että normaalisti käyttäytyvät susi väistää ihmistä eikä ole ihmiselle välitön uhka. Ihmisen ei siis omasta puolestaan tarvitse sutta pelätä.

MIETIN, miksi sudet ovat päätyneet monien satujen, romaanien ja elokuvien kauhistuttaviksi pedoiksi. Onko sen rooli vain jonkun aikojen alussa vaikuttaneen tarinakertojan mielivaltainen päähänpisto, joka on jäänyt elämään ja joka ei oikeasti perustu mihinkään?

Tieto on vanhaa, mutta edelleen totta: sudet ovat tappaneet ihmisiä Suomessa - ja ympäri maailmaa. Suomessa niin on tapahtunut viimeksi 1800-luvulla mutta väitän, että siinä on yksi ilmiselvä syy miksi susi on päätynyt monien keksittyjenkin tarinoiden pahantekijäksi.

Susi on vienyt ja tappanut hyötyeläimiä: karjaa, lampaita,  poroja ja koiria. Siksi siitä on tullut – aivan ymmärrettävästi - ihmisten mielestä pelottava ja inhottu varas. Takavuosina yksikin hyötyelän saattoi olla perheelle elintärkeä.

Tappamisen makuun päästessään susi voi tappaa aitauksessa olevan hyötyeläinlauman kokonaan. Se ei tietenkään tee sitä pahuuttaan tai julmuuttaan, mutta se piirre on tehnyt siitä – taas ymmärrettävästi - ihmisten silmissä erittäin haitallisen, julman ja verenhimoisen pedon.

ON TIETENKIN väärin ja epä-älyllistä määritellä susi ja sen merkitys satujen perusteella. 

Satujen susikuva on tietenkin värittynyt, liioiteltu ja törkeän yksisilmäinen, mutta sille löytyy tausta todellisuudesta. 

Samaan tapaan saduissa ja tarinoissa esimeriksi hevonen ja koira – nuo ihmisen avukseen jalostamat eläimet – kuvataan usein ihmisen uskollisina ja viisaina tovereina.

Rauhallisesti päätään kääntelevä pöllö on tarinoiden viisas mietiskelijä, voimakas karhu on pelätty ja kunnioitettu metsän kuningas, kissa on salaperäinen ja mukavuudenhaluinen puolikulkuri, kettu on viekas pikkurosvo, varpunen puolestaan onneton, autettava rääpäle ja niin edelleen.

Fiktiivisissä tarinoissa esiintyvien eläinten rooleille on yhteistä, että niille löytyy usein selitys ihmisen ja eläinten historiasta ja suhteesta.

Pohdintoni koskee tässä siis vain suden roolia satujen ja tarinoinen pahana hahmona.

JULKAISUPÄIVÄ 5.10.2018

PÄÄTOIMITTAJA
Jussi Lähdesmäki
Anna palautetta ja
vinkkaa juttuaiheita!
toimitus@jahdissa.fi
ILMOITUSMYYNTI
TOIMITTAJA
Miika Manninen
Jari Nivala
Kerro, mistä haluat
tietää tai kertoa!
miika@jahdissa.fi
Haluatko tehokkaan
ja nykyaikaisen ilmoituksen?
Ole yhteydessä Jariin!
jari.nivala@freetimemedia.fi
TOIMITUSKUNTA
- Layout ja grafiikka:
Ida Lähdesmäki
- Kotisivut ja sosiaalinen media:
Sara Lähdesmäki
- Videotoimitus:
Willet Films
- Suoherra:
Sanna ja Antti Kokko
- Juha Tissari
- Aki Tikkanen
- Miia Kaartinen
- Jens Ulrik Hogh
- Team Winz:
Michael Nitz
- Tweed Media:
Simon K. Barr
Yhteistyössä:
Vildmarken (Ruotsi),
Mit Jagtblad (Tanska),
Mitt Jagttidning(Norja),
Hunter at heart  ja Mitt Fiske (Ruotsi)
PÄÄKIRJOITUS
Jussi Lähdesmäki
Miksi susi on 
tarinoiden
PAHIS?

Elokuvateattereissa esitetään nyt uunituoretta animaatioelokuvaa Valkohammas, joka perustuu Jack Londonin seikkailuromaaniin vuodelta 1906. En ole elokuvaa nähnyt, mutta tiedän, että siinä(kin) tarinan sudella on pahiksen rooli.

Elokuvan ensi-illan jälkimainingeissa olen kuullut väitettävän, että monen suomalaisen vihamielinen ja monesti pelokas suhtautuminen suteen on todellisuudessa peräisin satukirjosta, romaaneista ja elokuvista, joissa susi usein kuvataan julmaksi, verenhimoiseksi pedoksi.

Olen samaa mieltä: saduilla ja tarinoilla on – monesti valitettava - vaikutuksensa siihen, miten ihmiset suhtautuvat eri eläimiin.

Kovin moni suomalainen ei voikaan vihata ja pelätä sutta omien kokemustensa perusteella. Moni ei näet ole sutta ikinä nähnytkään.

Toki olemme saaneet lukea, että sudet tappavat koiria, mutta fakta on, että normaalisti käyttäytyvät susi väistää ihmistä eikä ole ihmiselle välitön uhka. Ihmisen ei siis omasta puolestaan tarvitse sutta pelätä.

MIETIN, miksi sudet ovat päätyneet monien satujen, romaanien ja elokuvien kauhistuttaviksi pedoiksi. Onko sen rooli vain jonkun aikojen alussa vaikuttaneen tarinakertojan mielivaltainen päähänpisto, joka on jäänyt elämään ja joka ei oikeasti perustu mihinkään?

Tieto on vanhaa, mutta edelleen totta: sudet ovat tappaneet ihmisiä Suomessa - ja ympäri maailmaa. Suomessa niin on tapahtunut viimeksi 1800-luvulla mutta väitän, että siinä on yksi ilmiselvä syy miksi susi on päätynyt monien keksittyjenkin tarinoiden pahantekijäksi.

Susi on vienyt ja tappanut hyötyeläimiä: karjaa, lampaita,  poroja ja koiria. Siksi siitä on tullut – aivan ymmärrettävästi - ihmisten mielestä pelottava ja inhottu varas. Takavuosina yksikin hyötyelän saattoi olla perheelle elintärkeä.

Tappamisen makuun päästessään susi voi tappaa aitauksessa olevan hyötyeläinlauman kokonaan. Se ei tietenkään tee sitä pahuuttaan tai julmuuttaan, mutta se piirre on tehnyt siitä – taas ymmärrettävästi - ihmisten silmissä erittäin haitallisen, julman ja verenhimoisen pedon.

ON TIETENKIN väärin ja epä-älyllistä määritellä susi ja sen merkitys satujen perusteella. 

Satujen susikuva on tietenkin värittynyt, liioiteltu ja törkeän yksisilmäinen, mutta sille löytyy tausta todellisuudesta. 

Samaan tapaan saduissa ja tarinoissa esimeriksi hevonen ja koira – nuo ihmisen avukseen jalostamat eläimet – kuvataan usein ihmisen uskollisina ja viisaina tovereina.

Rauhallisesti päätään kääntelevä pöllö on tarinoiden viisas mietiskelijä, voimakas karhu on pelätty ja kunnioitettu metsän kuningas, kissa on salaperäinen ja mukavuudenhaluinen puolikulkuri, kettu on viekas pikkurosvo, varpunen puolestaan onneton, autettava rääpäle ja niin edelleen.

Fiktiivisissä tarinoissa esiintyvien eläinten rooleille on yhteistä, että niille löytyy usein selitys ihmisen ja eläinten historiasta ja suhteesta.

Pohdintoni koskee tässä siis vain suden roolia satujen ja tarinoinen pahana hahmona.

Julkaisupäivä 5.10 2018