Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

TUNNIN kalastuksen jälkeen tuntui ensimmäinen todella ujo tärppi, mutta kala ei jäänyt kiinni ja sulki sen jälkeen suunsa lopullisesti. Vasta kodan kohdalta olevasta loppuluisusta sain ensimmäisen harjuksen, joka oli pieni, vain noin 25 sentin kala.

Toki tyhjän pyytämisen jälkeen sekin tuntui mukavalta.

Lounastauon jälkeen hyppäsimme autoon ja menimme kalastamaan Metsäkylän kohdalla virtaavan koskikohdan.

ENSIMMÄISEN puolen tunnin aikana sama meininki jatkui. Kalat olivat täysin kateissa. Lähestyessämme Metsäkylän siltaa näin ensimmäisen pintakäynnin.

Joen vastarannalla aivan rantapenkan vieressä kävi kala pinnassa. Heitin mustan nymfin pari metriä pintomiskohdan yläpuolelle ja valutin perhon vapaassa uitossa kalan nenän eteen ja se hyväksyi perhon.

Parin tujakan potkun jälkeen harjus kuitenkin irtosi. Potkujen perusteella kala ei ollut suuren suuri, mutta kuitenkin suurempi kuin kodan edestä aiemmin saamani kala.

JÄTIN kyseisen yksilön rauhaan ja uitin perhoa sillan alla olevaan syvänteeseen. Toisella uitolla sillan alta iski harjus, joka lopulta antautui käsiin asti. Kala oli karvan verran päälle 30 senttimetriä, joten se pääsi virkeänä takaisin veteen. Se jäi myös reissun suurimmaksi kalaksi. Sillan alta koukutin vielä kaksi alle 30 senttimetristä harjusta, mutta siihen jäi Metsäkylän kosken saldo.

Kaverilla ei mennyt sen paremmin. Hän seurasi perässä ja paikkoi minulta kalastamatta jääneitä kohtia, mutta kalaa ei vain tullut paria tärppiä lukuun ottamatta. Kupletin juoni oli selvä: kala hyväksyi perhon harvoin, ja silloin kun se hyväksyi sen, tärppi oli todella varovainen.

Koetimme kalastaa virran alapuolelta ja kaukaa yläpuolelta, ettemme säikyttäisi kaloja, mutta huonoin tuloksin. Perhorasia pyöri käsissä ympyrää ja sieltä eksyi siiman päähän laaja kokoelma nymfejä ja larvoja, mutta tällä kertaa edes laaja perhovalikoima ei pelastanut tilannetta.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

TUNNIN kalastuksen jälkeen tuntui ensimmäinen todella ujo tärppi, mutta kala ei jäänyt kiinni ja sulki sen jälkeen suunsa lopullisesti. Vasta kodan kohdalta olevasta loppuluisusta sain ensimmäisen harjuksen, joka oli pieni, vain noin 25 sentin kala.

Toki tyhjän pyytämisen jälkeen sekin tuntui mukavalta.

Lounastauon jälkeen hyppäsimme autoon ja menimme kalastamaan Metsäkylän kohdalla virtaavan koskikohdan.

Ensimmäisen puolen tunnin aikana sama meininki jatkui. Kalat olivat täysin kateissa. Lähestyessämme Metsäkylän siltaa näin ensimmäisen pintakäynnin.

Joen vastarannalla aivan rantapenkan vieressä kävi kala pinnassa. Heitin mustan nymfin pari metriä pintomiskohdan yläpuolelle ja valutin perhon vapaassa uitossa kalan nenän eteen ja se hyväksyi perhon.

Parin tujakan potkun jälkeen harjus kuitenkin irtosi. Potkujen perusteella kala ei ollut suuren suuri, mutta kuitenkin suurempi kuin kodan edestä aiemmin saamani kala.

Jätin kyseisen yksilön rauhaan ja uitin perhoa sillan alla olevaan syvänteeseen. Toisella uitolla sillan alta iski harjus, joka lopulta antautui käsiin asti. Kala oli karvan verran päälle 30 senttimetriä, joten se pääsi virkeänä takaisin veteen. Se jäi myös reissun suurimmaksi kalaksi. Sillan alta koukutin vielä kaksi alle 30 senttimetristä harjusta, mutta siihen jäi Metsäkylän kosken saldo.

Kaverilla ei mennyt sen paremmin. Hän seurasi perässä ja paikkoi minulta kalastamatta jääneitä kohtia, mutta kalaa ei vain tullut paria tärppiä lukuun ottamatta. Kupletin juoni oli selvä: kala hyväksyi perhon harvoin, ja silloin kun se hyväksyi sen, tärppi oli todella varovainen.

Koetimme kalastaa virran alapuolelta ja kaukaa yläpuolelta, ettemme säikyttäisi kaloja, mutta huonoin tuloksin. Perhorasia pyöri käsissä ympyrää ja sieltä eksyi siiman päähän laaja kokoelma nymfejä ja larvoja, mutta tällä kertaa edes laaja perhovalikoima ei pelastanut tilannetta.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA