Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

SEURASI lyhyt tyven vaihe. Hetken päästä Karin suunnasta passia lähestyi kaksi teertä, joista toinen ehti laskeutua puuhun ennen kuin haulisuihku päätti sen päivät. Toinen teeri tipahti lennosta kenttään heti sen perään.

Hetken päästä näimme, kuinka kolme teertä laskeutui puuhun lähelle hakkuuaukkoa. Linnut olivat kiväärin kantaman päässä, mutta passin ja lintujen välissä oli soratie, joten jouduimme vain ihastelemaan niitä kaukaa.

Noin varttitunti tämän jälkeen yksittäinen teeri lähestyi passia ja Simo tiputti sen aivan passin taakse. Huomasimme, että kauempana puussa istui enää kaksi teertä, joten päättelimme, että yksi niistä oli lentänyt passimme taakse ja jäänyt saaliiksi.

KIRKKAAN heleä pakkasaamu oli palkinnut jahtiin lähteneet viidellä teerellä. Tapahtumia oli ollut kohtuullisen lyhyeen hetkeen nähden todella reilusti, vaikka tietona toki oli, että alueella oli lintuja.

Metsäkanalintujen kyttäysmetsästyksessä paikallistietämys on todella tärkeää. Metsästäjän täytyy tietää, mistä linnut tulevat ja rakentaa passi sen mukaan. Aukon keskellä olevat koivut ovat esimerkiksi juuri teerelle hyvä houkutin ja passi kannattaa rakentaa niiden läheisyyteen.

Viisi teertä oli riittämiin. Termospullot aukenivat uudelleen ja loppuaamupäivä kului kahvia juoden, tarinoita kertoen ja lintuja siivoten.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


SEURASI lyhyt tyven vaihe. Hetken päästä Karin suunnasta passia lähestyi kaksi teertä, joista toinen ehti laskeutua puuhun ennen kuin haulisuihku päätti sen päivät. Toinen teeri tipahti lennosta kenttään heti sen perään.

Hetken päästä näimme, kuinka kolme teertä laskeutui puuhun lähelle hakkuuaukkoa. Linnut olivat kiväärin kantaman päässä, mutta passin ja lintujen välissä oli soratie, joten jouduimme vain ihastelemaan niitä kaukaa.

Noin varttitunti tämän jälkeen yksittäinen teeri lähestyi passia ja Simo tiputti sen aivan passin taakse. Huomasimme, että kauempana puussa istui enää kaksi teertä, joten päättelimme, että yksi niistä oli lentänyt passimme taakse ja jäänyt saaliiksi.

KIRKKAAN heleä pakkasaamu oli palkinnut jahtiin lähteneet viidellä teerellä. Tapahtumia oli ollut kohtuullisen lyhyeen hetkeen nähden todella reilusti, vaikka tietona toki oli, että alueella oli lintuja.

Metsäkanalintujen kyttäysmetsästyksessä paikallistietämys on todella tärkeää. Metsästäjän täytyy tietää, mistä linnut tulevat ja rakentaa passi sen mukaan. Aukon keskellä olevat koivut ovat esimerkiksi juuri teerelle hyvä houkutin ja passi kannattaa rakentaa niiden läheisyyteen.

Viisi teertä oli riittämiin. Termospullot aukenivat uudelleen ja loppuaamupäivä kului kahvia juoden, tarinoita kertoen ja lintuja siivoten.

RULLAAMALLA

LISÄÄ JUTTUA