Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

JUHANI Repo on rannaltakalastaja – punttimies – mutta kalastusalan ammattilainen tuntee Merikosken muutkin pyyntimuodot hyvin.

Repo kertoo, että täkäläiset soutavat lähes yksinomaan puukaloja ja lusikoita.

”Virtauksen vaihtelu ja sen ymmärtäminen on Merikosken kalastuksessa tärkeää. Virtauksen mukaan siimaan lisätään painoja, jotka vievät vieheet oikeaan syvyyteen.”

RANNASTA yläpuoleltamme pukataan vene vesille. Mies ei tee ainoatakaan ylimääräistä liikettä. Kaikesta näkee, että hän on kokenut soutaja. Jostakin veneen yläpuolelle lehahtaa varis, joka epäröimättä laskeutuu istumaan sen laidalle.

Repo tietää linnun hyvin.

”Varis on alkanut Pekalle kalakaveriksi. Lintu odottelee jossakin lähistön puissa ja kun mies lähtee vesille, se laskeutuu kyytiin. Varis on saanut nimenkin, se on Kalle. Nyt Kalle on näemmä ottanut lintukaverinsakin mukaan lohenpyyntiin, eikä se näytä Pekkaa haittaavan”, Repo hymähtää.

Repo kertoo, että soutamistapaa pitää muutella virtausten mukaan. Kun virtaus on kova, soudetaan keula ”normaalisti” virtaa vastaan ja kun virta on olematon, soudetaan ikään kuin sinne tänne, alavirtaankin. ”Kova virtaus saa lohet ja taimenet aktiivisiksi ja mieto passivoi niitä”, hän selittää.

PERHOJA Merikoskessa ei juurikaan soudeta, vaikka pohjoisen kirkasvetisillä joilla ne ovat usein tehokkaita soutuvieheitä.

”Oulujoen vesi on sameaa, eivätkä syvemmällä viihtyvät lohet tai taimenet nouse helposti pinnan tuntumassa vedettyyn tai heitettyyn perhoon. Samasta syystä joen etelärannalta, Kuusisaaresta, perinteisillä perhovälineillä heitetyt perhotkaan eivät juuri kaloille kelpaa”, Repo selittää.

Perhonheitosta meillä on omakohtaistakin kokemusta ja Repo on oikeassa. Rannalta heitetty perho ei kaloja kiinnostanut. Siksi varmaan perinteisiä perhonheittäjiä näkyy harvakseltaan, vaikka kahlaaminenkin Kuusisaaren rannassa onnistuu.

KUUSISAAREEN  on vastikään rakennettu hienot heittolaiturit ja parikin tulisijaa. Paikka on nyt mainio heittokalastukseen. Sen rannoilla näkyykin onneaan koettamassa monen sorttisia, satunnaisiakin kalastajia.

Aamuvirkku tuttavammekin kävi alkusyksystä kokeilemassa siellä uistimen heittämistä ja sai - suureksi yllätyksekseen - Tiuran Neideneillä kosketuksen loheen lähes joka päivä. Hän rantauttikin sieltä pian puolenkymmentä noin kolmen kilon lohta.

RULLAAMALLA

LISÄÄ JUTTUA

JUHANI Repo on rannaltakalastaja – punttimies – mutta kalastusalan ammattilainen tuntee Merikosken muutkin pyyntimuodot hyvin.

Repo kertoo, että täkäläiset soutavat lähes yksinomaan puukaloja ja lusikoita.

”Virtauksen vaihtelu ja sen ymmärtäminen on Merikosken kalastuksessa tärkeää. Virtauksen mukaan siimaan lisätään painoja, jotka vievät vieheet oikeaan syvyyteen.”

RANNASTA yläpuoleltamme pukataan vene vesille. Mies ei tee ainoatakaan ylimääräistä liikettä. Kaikesta näkee, että hän on kokenut soutaja. Jostakin veneen yläpuolelle lehahtaa varis, joka epäröimättä laskeutuu istumaan sen laidalle.

Repo tietää linnun hyvin.

”Varis on alkanut Pekalle kalakaveriksi. Lintu odottelee jossakin lähistön puissa ja kun mies lähtee vesille, se laskeutuu kyytiin. Varis on saanut nimenkin, se on Kalle. Nyt Kalle on näemmä ottanut lintukaverinsakin mukaan lohenpyyntiin, eikä se näytä Pekkaa haittaavan”, Repo hymähtää.

Repo kertoo, että soutamistapaa pitää muutella virtausten mukaan. Kun virtaus on kova, soudetaan keula ”normaalisti” virtaa vastaan ja kun virta on olematon, soudetaan ikään kuin sinne tänne, alavirtaankin. ”Kova virtaus saa lohet ja taimenet aktiivisiksi ja mieto passivoi niitä”, hän selittää.

PERHOJA Merikoskessa ei juurikaan soudeta, vaikka pohjoisen kirkasvetisillä joilla ne ovat usein tehokkaita soutuvieheitä.

”Oulujoen vesi on sameaa, eivätkä syvemmällä viihtyvät lohet tai taimenet nouse helposti pinnan tuntumassa vedettyyn tai heitettyyn perhoon. Samasta syystä joen etelärannalta, Kuusisaaresta, perinteisillä perhovälineillä heitetyt perhotkaan eivät juuri kaloille kelpaa”, Repo selittää.

Perhonheitosta meillä on omakohtaistakin kokemusta ja Repo on oikeassa. Rannalta heitetty perho ei kaloja kiinnostanut. Siksi varmaan perinteisiä perhonheittäjiä näkyy harvakseltaan, vaikka kahlaaminenkin Kuusisaaren rannassa onnistuu.

KUUSISAAREEN  on vastikään rakennettu hienot heittolaiturit ja parikin tulisijaa. Paikka on nyt mainio heittokalastukseen. Sen rannoilla näkyykin onneaan koettamassa monen sorttisia, satunnaisiakin kalastajia.

Aamuvirkku tuttavammekin kävi alkusyksystä kokeilemassa siellä uistimen heittämistä ja sai - suureksi yllätyksekseen - Tiuran Neideneillä kosketuksen loheen lähes joka päivä. Hän rantauttikin sieltä pian puolenkymmentä noin kolmen kilon lohta.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA