Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

OULUJOKI oli aikoinaan mahtava lohivirta. 1940-luvulla se, kuten moni muukin iso joki, valjastettiin sähköntuotantoon. Suomesta tehtiin nopeasti teollisuusmaa ja siihen tarvittiin sähköä. Teollistaminen onnistui, mutta joki ja lohi saivat kärsiä niin, että tuntuu.

Vuosituhantinen lohen nousureitti siis tukittiin, mutta kuningaskala sinnitteli joessa ja jokisuistossa – käytännössä täysin velvoiteistutusten turvin.

Lohi kuitenkin katosi käytännössä kokonaan voimalaitoksen yläpuolelta. Lopulta, vuonna 2003 kaupunkiin rakennettiin voimalaitoksen ja padon ohittava kalatie. Sitä pitkin on tänä vuonna kesäkuun alusta lähtien noussut yli 1200 lohta ja vajaat 250 taimenta. Muita kaloja, muun muassa ahvenia, särkiä ja lahnoja, on ylävirtaan porhaltanut noin 2000.

Siitä, mihin ja mitä tekemään, kalat nousevat Merikosken voimalaitoksen yläpuolella, voidaan kertoa ja keskustella toiste. Nyt pysyttelemme Merikosken alakanavassa, kala-apajassa, jossa kalastetaan uuraasti ympäri vuoden.

VOIMALAITOKSEN synkkä kanava leviää suistoksi Toivoniemen saaren länsikärjessä. Saaren nokassa päivystävät pohjaonkijat, jotka heittävät puntin ja tapsissa olevan syötin - katkaravun, madon tai vaikkapa pikkukalan  - veteen ja odottavat, että kala nappaa.

Pohjaonkijat saavat saaliikseen etupäässä ahvenia, haukia, lahnoja ja kuhiakin, mutta saatiinpa saaren kärjestä syyskuun viimeisenä päivänä melkein kymmenen kilon lohikin.

Toivonimen kärjen paikkeilta alkaa myös soutualue. Merikosken rannassa onkin kaupungin rakentamilla tellingeillä kymmeniä ja kymmeniä veneitä, joilla soudetaan uistinta kuten muillakin isoilla lohijoilla tehdään.

Merikosken alakanavassa kalastetaan uuraasti ympäri vuoden."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

OULUJOKI oli aikoinaan mahtava lohivirta. 1940-luvulla se, kuten moni muukin iso joki, valjastettiin sähköntuotantoon. Suomesta tehtiin nopeasti teollisuusmaa ja siihen tarvittiin sähköä. Teollistaminen onnistui, mutta joki ja lohi saivat kärsiä niin, että tuntuu.

Vuosituhantinen lohen nousureitti siis tukittiin, mutta kuningaskala sinnitteli joessa ja jokisuistossa – käytännössä täysin velvoiteistutusten turvin.

Lohi kuitenkin katosi käytännössä kokonaan voimalaitoksen yläpuolelta. Lopulta, vuonna 2003 kaupunkiin rakennettiin voimalaitoksen ja padon ohittava kalatie. Sitä pitkin on tänä vuonna kesäkuun alusta lähtien noussut yli 1200 lohta ja vajaat 250 taimenta. Muita kaloja, muun muassa ahvenia, särkiä ja lahnoja, on ylävirtaan porhaltanut noin 2000.

Siitä, mihin ja mitä tekemään, kalat nousevat Merikosken voimalaitoksen yläpuolella, voidaan kertoa ja keskustella toiste. Nyt pysyttelemme Merikosken alakanavassa, kala-apajassa, jossa kalastetaan uuraasti ympäri vuoden.

VOIMALAITOKSEN synkkä kanava leviää suistoksi Toivoniemen saaren länsikärjessä. Saaren nokassa päivystävät pohjaonkijat, jotka heittävät puntin ja tapsissa olevan syötin - katkaravun, madon tai vaikkapa pikkukalan - veteen ja odottavat, että kala nappaa.

Pohjaonkijat saavat saaliikseen etupäässä ahvenia, haukia, lahnoja ja kuhiakin, mutta saatiinpa saaren kärjestä syyskuun viimeisenä päivänä melkein kymmenen kilon lohikin.

Toivonimen kärjen paikkeilta alkaa myös soutualue. Merikosken rannassa onkin kaupungin rakentamilla tellingeillä kymmeniä ja kymmeniä veneitä, joilla soudetaan uistinta kuten muillakin isoilla lohijoilla tehdään.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA