Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

Riekostelua Näkkälässä

Seuraavaksi oli luvassa loman päätös ja viikon riekostelureissu Näkkälään.

Näkkälässä ollaan kerran oltu talvijahdissa, mutta muuta kokemusta alueelta ei juurikaan ollut. Joka tapauksessa tiedustelut antoivat ymmärtää, että riekko on ihan mukavasti seudulla.

Kuten hyviin tapoihin kuuluu, tiedustelimme porojen sijaintia alueen poroisännältä, joka kertoikin, että Pöyriksellä on alkamassa vasojen merkintä, joten turhaampa sitä lähtee semmoiselle alueelle koirineen sotkemaan.

Alun perin juuri Pöyrisjärven erämaahan suunniteltu reissu ei siis onnistunut vaan jäimme majoitukseen Näkkälän Eräpalvelujen mökkiin Näkkäläjärven rannalle. Viikon alussa tokat sitten siirtyivät Jierstivaaraan, joten käytännössä se suuntima jätettiin myös suosilla rauhaan.

Karttasulkeiden avulla löysimme vallan mainioita maastoja, joista löytyi myös lintuja joka päivä vähintäänkin kiitettävästi. Alueella oli muitakin mehtääjiä liikenteessä, mutta jäljistä päätellen he päätyivät tien varsiin lähimaastoihin kiertelemään. Meitin porukalle normipäivä oli 20 kilometriä, joten etäisyys tiestä varmasti auttoi lintujen löytymiseen.

Riekkojen makuun siis päästiin, mutta tulipa vastaan myös muutama erikoinen tilanne.

Ensimmäiset kolme riistatyötä Hopi teki metolle keskellä tunturikoivikkoa. Mehtoa ei toki noilla korkeuksilla voi turisti ampua, liekkö paikallinenkaan, joten kunnialaukaus oli paikallaan.

Erään tilanteen jälkeen lompsi komea uroshirvi suoraan noin 50 metriin kattomaan, että mitäs täällä paukutellaan.

Toisena päivänä puuttomalla Hopi luovi suoraan 400 metriin seisomaan. Kun lähestyimmä tilannetta, niin huomattiin, että kettu karkkosi seisonnalta kyyryssä alarinteeseen. No tietysti tilanne piti viedä loppuun, vaikka riista olikin jo karkonnut.

Ilmeisesti siinä terävien avanssirykäisyjen ja ketun lähtöpaikan lähestyessä Hopikin huomasi, ettei tämä taida olla riekko ja koira veti itseään kyyryyn kuin viritetty jousi, valmiina kunnon takaa-ajoon. Valitettavasti kettu oli tällä kertaa fiksumpi, kuten yleensä.

Muutoin kaikki koirat saivat tilanteita riekoille laidasta laitaan. Oli mukava treenailla tiedotusta ja lämpimän linnun noutoja. Yksi reissun kohokohta oli kavereiden Kärppä-nimisen 5-kuisen seisojan sähäkät otteet ja ensimmäiset riistatyöt.

 Seuraavaksi

Jahtikauden tästä edetessä on tarkoitus jahtailla kotimaisemissa sekä maa- että vesilintua. Lokakuun lopussa on vielä luvassa perinteeksi muodostunut syysloman vietto riekkomailla ja siihenhän ei olekaan kuin pari viikkoa.

Silloin myös startataan Hopin kanssa taas kokeissa ja koitetaan ulosmitata hienot opit, joita vyölle on kertynyt kauden mittaan.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Riekostelua Näkkälässä

Seuraavaksi oli luvassa loman päätös ja viikon riekostelureissu Näkkälään.

Näkkälässä ollaan kerran oltu talvijahdissa, mutta muuta kokemusta alueelta ei juurikaan ollut. Joka tapauksessa tiedustelut antoivat ymmärtää, että riekko on ihan mukavasti seudulla.

Kuten hyviin tapoihin kuuluu, tiedustelimme porojen sijaintia alueen poroisännältä, joka kertoikin, että Pöyriksellä on alkamassa vasojen merkintä, joten turhaampa sitä lähtee semmoiselle alueelle koirineen sotkemaan.

Alun perin juuri Pöyrisjärven erämaahan suunniteltu reissu ei siis onnistunut vaan jäimme majoitukseen Näkkälän Eräpalvelujen mökkiin Näkkäläjärven rannalle. Viikon alussa tokat sitten siirtyivät Jierstivaaraan, joten käytännössä se suuntima jätettiin myös suosilla rauhaan.

Karttasulkeiden avulla löysimme vallan mainioita maastoja, joista löytyi myös lintuja joka päivä vähintäänkin kiitettävästi. Alueella oli muitakin mehtääjiä liikenteessä, mutta jäljistä päätellen he päätyivät tien varsiin lähimaastoihin kiertelemään. Meitin porukalle normipäivä oli 20 kilometriä, joten etäisyys tiestä varmasti auttoi lintujen löytymiseen.

Riekkojen makuun siis päästiin, mutta tulipa vastaan myös muutama erikoinen tilanne.

Ensimmäiset kolme riistatyötä Hopi teki metolle keskellä tunturikoivikkoa. Mehtoa ei toki noilla korkeuksilla voi turisti ampua, liekkö paikallinenkaan, joten kunnialaukaus oli paikallaan.

Erään tilanteen jälkeen lompsi komea uroshirvi suoraan noin 50 metriin kattomaan, että mitäs täällä paukutellaan.

Toisena päivänä puuttomalla Hopi luovi suoraan 400 metriin seisomaan. Kun lähestyimmä tilannetta, niin huomattiin, että kettu karkkosi seisonnalta kyyryssä alarinteeseen. No tietysti tilanne piti viedä loppuun, vaikka riista olikin jo karkonnut.

Ilmeisesti siinä terävien avanssirykäisyjen ja ketun lähtöpaikan lähestyessä Hopikin huomasi, ettei tämä taida olla riekko ja koira veti itseään kyyryyn kuin viritetty jousi, valmiina kunnon takaa-ajoon. Valitettavasti kettu oli tällä kertaa fiksumpi, kuten yleensä.

Muutoin kaikki koirat saivat tilanteita riekoille laidasta laitaan. Oli mukava treenailla tiedotusta ja lämpimän linnun noutoja. Yksi reissun kohokohta oli kavereiden Kärppä-nimisen 5-kuisen seisojan sähäkät otteet ja ensimmäiset riistatyöt.

 Seuraavaksi

Jahtikauden tästä edetessä on tarkoitus jahtailla kotimaisemissa sekä maa- että vesilintua. Lokakuun lopussa on vielä luvassa perinteeksi muodostunut syysloman vietto riekkomailla ja siihenhän ei olekaan kuin pari viikkoa.

Silloin myös startataan Hopin kanssa taas kokeissa ja koitetaan ulosmitata hienot opit, joita vyölle on kertynyt kauden mittaan.