Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

LAHTINEN   puhuu Dannystäkin lämpimästi. Se on hänen koiristaan paljon hyödyllisempi, kun asiaa tarkastellaan laajasti. Lahtinen miettii, että Armi tuottaa iloa etupäässä vain hänelle, mutta ihmisiä, huomiota ja silittelyä rakastava Danny kulkee emäntänsä mukana hyväntekeväisyystyössä.

”Käymme Dannyn kanssa säännöllisesti tapaamassa muun muassa mielenterveyspotilaita, kehitysvammaisia, lapsia ja vanhuksia erilaisissa laitoksissa. Monet heistä pitävät kovasti koirista ja niiden seurasta. Danny on siinä hommassa elementissään ja tuottaa iloa monelle muullekin ihmiselle kuin vain minulle.”

”Toki Dannykin on mukana eräharrastuksissa, raskaimpia metsästysreissuja lukuun ottamatta.”

NYT OLEMME kuitenkin sorsajahtihommissa, ja se on Armin heiniä, Danny sai jäädä kotiin.

Armi on autosta hypättyään aktiivinen ja vilkas. Malttamattomana ja uteliaana se tutkii lähiympäristön hetkessä. Samaan aikaan se kuitenkin seuraa emäntänsä komentoja ja toiveita tinkimättä ja reippaasti.

Vieras saa osakseen nopean nuuhkaisun ja ikään kuin vähättelevän, tuhahtavan haukahduksen. Ei muuta. Sen jälkeen mukana kulkeva vieras on Armille kuin ilmaa.

”Metsästyslinjan labradorinnoutajat ovat usein sellaisia.”

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA


Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


LAHTINEN   puhuu Dannystäkin lämpimästi. Se on hänen koiristaan paljon hyödyllisempi, kun asiaa tarkastellaan laajasti. Lahtinen miettii, että Armi tuottaa iloa etupäässä vain hänelle, mutta ihmisiä, huomiota ja silittelyä rakastava Danny kulkee emäntänsä mukana hyväntekeväisyystyössä.

”Käymme Dannyn kanssa säännöllisesti tapaamassa muun muassa mielenterveyspotilaita, kehitysvammaisia, lapsia ja vanhuksia erilaisissa laitoksissa. Monet heistä pitävät kovasti koirista ja niiden seurasta. Danny on siinä hommassa elementissään ja tuottaa iloa monelle muullekin ihmiselle kuin vain minulle.”

”Toki Dannykin on mukana eräharrastuksissa, raskaimpia metsästysreissuja lukuun ottamatta.”

NYT OLEMME kuitenkin sorsajahtihommissa, ja se on Armin heiniä, Danny sai jäädä kotiin.

Armi on autosta hypättyään aktiivinen ja vilkas. Malttamattomana ja uteliaana se tutkii lähiympäristön hetkessä. Samaan aikaan se kuitenkin seuraa emäntänsä komentoja ja toiveita tinkimättä ja reippaasti.

Vieras saa osakseen nopean nuuhkaisun ja ikään kuin vähättelevän, tuhahtavan haukahduksen. Ei muuta. Sen jälkeen mukana kulkeva vieras on Armille kuin ilmaa.

”Metsästyslinjan labradorinnoutajat ovat usein sellaisia.”

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA