Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

Elettiin heinäkuun alkua ja lohen nousu oli juuri alkanut. Isoja lohia tuntui olevan liikenteessä, kun kaveri sai 17,5 kiloisen lohen. Tuntia myöhemmin toinen kaveri tartutti myös ison lohen. Lohi paineli alavirtaan pysähtyen loppuvirrassa olevaan syvempään monttuun.

Kokeneena lohenkalastajana kaveri sai pysäytettyä kalan ja väsytys jatkui paikallaan noin 20 minuuttia. Lohi jurotti pohjassa ja kaveria alkoi janottaa. Tuoppas poika vettä! Poika kaivoi taittokuksan taskustaan ja vei isälleen jokivettä juotavaksi väsytyksen lomassa.

Aikaa kului ja lohella ei ollut merkkiäkään väsymisestä. Kun kala ei osoittanut väsymisen merkkiä, antoi kaveri lisää painetta lohelle. Siitä lohi ei kuitenkaan tykännyt, vaan lähti syöksymään kohti seuraavaa niskaa ja samalla vapa oikeni ja siima löystyi. Koukut olivat vääntyneet!

Juhani Aho kertoo kalan väsyttämisestä kirjassaan Lohilastuja ja kalakaskuja: ”Pienemmän kalan vetää onkimies tavallisesti heti väkisin, mutta suuremman suhteen ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa, kunnes se joko kyllästyy, suuttuu ja lähtee ulos tai uupuu siihen paikkaansa ja joutuu maihin vedettäväksi.” Jatkaa vielä: ”…menettääkö malttinsa ja koettaa voimakeinoja käyttämällä jouduttaa tapausten kehittymistä vaiko pysyä rauhallisena ja odottaa sitä hetkeä, jolloin kala tuntee uupuvansa.”

 

Siinä on meille tämän päivän lohimiehille pohtimista. Jostakin syystä kaverin karkuuttamat lohet harmittavat enemmän kuin omat! Mistä se johtuu? On niin surullista katsoa kaverin ilmettä, kun vapa suoristuu ja jännitys laukeaa. Pian kaveri pitelee sormissaan perhoa. Mitä tapahtui? Katkesiko koukku, vai suoristuiko koukku, vai mitä oikeasti tapahtui? Muistan vieläkin kaverin innostuneen ilmeen ennen kyseisen lohen tartuttamista, kun kaveri katsoi perhoa ja totesi, ” tuohon se ottaa!”

Skotlantilainen kirjailija, historioitsija ja poliitikko John Buchan kirjoittaa kalastuksen viehätyksestä seuraavasti: ”Kalastamisen viehätys piilee siinä, että se on pakenevaisen, mutta silti ulottuvilla olevan, tavoittelun toivontilaisuuden toistumista.”

Kokemuksista lohenkalastuksen parissa jää sellainen polte, joka ei sammu ikinä. Harrastuksen alkutaipaleella isojen kalojen karkaamiset harmittavat, mutta kun menettää kaloja tarpeeksi, karkaamiset eivät tunnu enää missään. Pitää vain muistaa olla optimistinen ja uskoa, kyllä se joskus vielä ylös tulee.

Elettiin heinäkuun alkua ja lohen nousu oli juuri alkanut. Isoja lohia tuntui olevan liikenteessä, kun kaveri sai 17,5 kiloisen lohen. Tuntia myöhemmin toinen kaveri tartutti myös ison lohen. Lohi paineli alavirtaan pysähtyen loppuvirrassa olevaan syvempään monttuun.

Kokeneena lohenkalastajana kaveri sai pysäytettyä kalan ja väsytys jatkui paikallaan noin 20 minuuttia. Lohi jurotti pohjassa ja kaveria alkoi janottaa. Tuoppas poika vettä! Poika kaivoi taittokuksan taskustaan ja vei isälleen jokivettä juotavaksi väsytyksen lomassa.

Aikaa kului ja lohella ei ollut merkkiäkään väsymisestä. Kun kala ei osoittanut väsymisen merkkiä, antoi kaveri lisää painetta lohelle. Siitä lohi ei kuitenkaan tykännyt, vaan lähti syöksymään kohti seuraavaa niskaa ja samalla vapa oikeni ja siima löystyi. Koukut olivat vääntyneet!

Juhani Aho kertoo kalan väsyttämisestä kirjassaan Lohilastuja ja kalakaskuja: ”Pienemmän kalan vetää onkimies tavallisesti heti väkisin, mutta suuremman suhteen ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa, kunnes se joko kyllästyy, suuttuu ja lähtee ulos tai uupuu siihen paikkaansa ja joutuu maihin vedettäväksi.” Jatkaa vielä: ”…menettääkö malttinsa ja koettaa voimakeinoja käyttämällä jouduttaa tapausten kehittymistä vaiko pysyä rauhallisena ja odottaa sitä hetkeä, jolloin kala tuntee uupuvansa.”

 

Siinä on meille tämän päivän lohimiehille pohtimista. Jostakin syystä kaverin karkuuttamat lohet harmittavat enemmän kuin omat! Mistä se johtuu? On niin surullista katsoa kaverin ilmettä, kun vapa suoristuu ja jännitys laukeaa. Pian kaveri pitelee sormissaan perhoa. Mitä tapahtui? Katkesiko koukku, vai suoristuiko koukku, vai mitä oikeasti tapahtui? Muistan vieläkin kaverin innostuneen ilmeen ennen kyseisen lohen tartuttamista, kun kaveri katsoi perhoa ja totesi, ” tuohon se ottaa!”

Skotlantilainen kirjailija, historioitsija ja poliitikko John Buchan kirjoittaa kalastuksen viehätyksestä seuraavasti: ”Kalastamisen viehätys piilee siinä, että se on pakenevaisen, mutta silti ulottuvilla olevan, tavoittelun toivontilaisuuden toistumista.”

Kokemuksista lohenkalastuksen parissa jää sellainen polte, joka ei sammu ikinä. Harrastuksen alkutaipaleella isojen kalojen karkaamiset harmittavat, mutta kun menettää kaloja tarpeeksi, karkaamiset eivät tunnu enää missään. Pitää vain muistaa olla optimistinen ja uskoa, kyllä se joskus vielä ylös tulee.