Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

Eräs perhokalastusystäväni sanoi minulle usein: Kuule ystävä hyvä, nyt ongitaan, sillä kohta on taas pitkä talvi edessä. Ystävä puhui totta! Perhokalastajalle talvi tuntuu ikuisuudelta.

Kun olen päässyt jälleen virtaavan veden äärelle, pohdin millä perholla aloitan. Sidonko siimanpäähän jonkun viimevuotisista ottiperhoista, laitanko kaverin suositteleman, vai kokeilenko kokonaan uutta mallia.

Juhani aho kirjoittaa kirjassaan Lohilastuja ja kalakaskuja: ”Lohenonkiminen on oikeastaan tiedettä, samoin kuin shakkipeli tai sodankäynti”.

Kello on pykälässä, kalastuslupa voimassa ja kalastan ensimmäistä laskua. Mietin, kohta varmasti tärppää! Samassa kala hyppää ilmaan ja siimanpäässä taistelee juuri merestä noussut kirkas lohi, joka ottaa vielä pari syöksyä hyppyjen saattelemana ja irtoaa. Tuttu kokemus varmasti monelle.

Ainakin lohta nousee, ajattelen! Kaverilla on myös lohi kiinni. Kelan räikkä huutaa lohen vetäessä siimaa. Kala ei pysähdy, kaveri juoksee perässä. Viimein lohi kuitenkin pysähtyy ennen seuraavaa vuolasvirtaista koskea, onneksi.

Jännitys on huipussaan, kun ei tiedä lohen kokoa. Pysyykö kala kiinni? Kun lohi lopulta näyttäytyy, sydän hakkaa entistä nopeammin. Nyt on iso lohi siiman päässä!

Suuren lohen väsytys on urheilua parhaimmillaan. Suomalaisen urheilukalastuksen tärkeä vaikuttaja Alex Hintze kuvasi asiaa seuraavasti: ”Siinä merkitsee enemmän, kuinka paljon yksikin kala tarjoaa urheilua kuin kuinka paljon saalista yhteensä saadaan.”

Minulle kalastus on kokonaisuus, johon kuuluu kalastamisen lisäksi istuskelua tulilla, nautiskelua luonnon monipuolisuudesta, oleilua ystävien kanssa ja valokuvaamista.

Nautin myös muiden saamista lohista ja siitä onnesta mitä he saavat kokea.

Olen menettänyt vuosien varrella lukuisia isoja lohia, mutta niin on myös monet kavereista. Karkuutuksia on aina mukava muistella, mutta niin myös saatuja vonkaleita!

 

nyt ongitaan, sillä kohta on taas pitkä talvi edessä."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna.

Eräs perhokalastusystäväni sanoi minulle usein: Kuule ystävä hyvä, nyt ongitaan, sillä kohta on taas pitkä talvi edessä. Ystävä puhui totta! Perhokalastajalle talvi tuntuu ikuisuudelta.

Kun olen päässyt jälleen virtaavan veden äärelle, pohdin millä perholla aloitan. Sidonko siimanpäähän jonkun viimevuotisista ottiperhoista, laitanko kaverin suositteleman, vai kokeilenko kokonaan uutta mallia.

Juhani aho kirjoittaa kirjassaan Lohilastuja ja kalakaskuja: ”Lohenonkiminen on oikeastaan tiedettä, samoin kuin shakkipeli tai sodankäynti”.

Kello on pykälässä, kalastuslupa voimassa ja kalastan ensimmäistä laskua. Mietin, kohta varmasti tärppää! Samassa kala hyppää ilmaan ja siimanpäässä taistelee juuri merestä noussut kirkas lohi, joka ottaa vielä pari syöksyä hyppyjen saattelemana ja irtoaa. Tuttu kokemus varmasti monelle.

Ainakin lohta nousee, ajattelen! Kaverilla on myös lohi kiinni. Kelan räikkä huutaa lohen vetäessä siimaa. Kala ei pysähdy, kaveri juoksee perässä. Viimein lohi kuitenkin pysähtyy ennen seuraavaa vuolasvirtaista koskea, onneksi.

Jännitys on huipussaan, kun ei tiedä lohen kokoa. Pysyykö kala kiinni? Kun lohi lopulta näyttäytyy, sydän hakkaa entistä nopeammin. Nyt on iso lohi siiman päässä!

Suuren lohen väsytys on urheilua parhaimmillaan. Suomalaisen urheilukalastuksen tärkeä vaikuttaja Alex Hintze kuvasi asiaa seuraavasti: ”Siinä merkitsee enemmän, kuinka paljon yksikin kala tarjoaa urheilua kuin kuinka paljon saalista yhteensä saadaan.”

Minulle kalastus on kokonaisuus, johon kuuluu kalastamisen lisäksi istuskelua tulilla, nautiskelua luonnon monipuolisuudesta, oleilua ystävien kanssa ja valokuvaamista.

Nautin myös muiden saamista lohista ja siitä onnesta mitä he saavat kokea.

Olen menettänyt vuosien varrella lukuisia isoja lohia, mutta niin on myös monet kavereista. Karkuutuksia on aina mukava muistella, mutta niin myös saatuja vonkaleita!

 

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA