Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

LINTUJA ilmestyi pellolle eri suunnista ja harvakseltaan. Kokeneiden metsästäjien toimintaa oli hienoa seurata. Laukaukset olivat nopeita ja tarkkoja.

 Ainoatakaan laukausta ei ammuttu liian kauas eikä yhtään metsään leijannutta lintua jätetty etsimättä, vaikka hakureissuilla virtasi hikeä litrakaupalla.

Koirakin oli helteestä huolimatta intoa täynnä, ja auttoi lintujen löytämisessä. Tämä oli kerta kaikkiaan klassista, tyylikästä kyyhkyjahtia.

ILOKSEMME taivaalle ilmestyi hanhiparvikin. Kaikki näkivät ne ja odottava, toiveikas hiljaisuus laskeutui pellolle. 

Miehet kyyristyivät ja olivat täysin liikkumatta jokaisessa pellon kolkassa. Isot linnut lensivät kuitenkin määrätietoisesti eteenpäin eivätkä kaartaneet pellollemme.

Yhdentoista aikoihin kyyhkyjen lento hiljeni ja oli aika lähteä tauolle. Aamun saalis oli 13 kyyhkyä. Linnut perattiin heti ja pakattiin kylmään. Auton ilmastointi oli kuin lahja taivaasta.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Oli taas elokuun ensimmäinen viikko, odotettu ja toivottu perhokalastuskauden kohokohta. Edessä oli lohenpyyntireissu Norjan Repparfjordelvalle. Olemme käyneet joella elokuun ensimmäisellä viikolla jo 14 vuotena peräjälkeen, eikä yksikään reissu ole ollut samanlainen.

Erilaista oli luvassa nytkin, sillä tiesimme, että Pohjois-Norjassakin oli ollut pitkään todella lämmintä. Se oli oikein huono homma, emmekä siksi odottaneet suuria saaliita. Happea haukkova lohi ei liiku eikä käy pyydyksiin pitkillä helteillä missään – ei Repparillakaan.

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna. 

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.


LINTUJA ilmestyi pellolle eri suunnista ja harvakseltaan. Kokeneiden metsästäjien toimintaa oli hienoa seurata. Laukaukset olivat nopeita ja tarkkoja.

 Ainoatakaan laukausta ei ammuttu liian kauas eikä yhtään metsään leijannutta lintua jätetty etsimättä, vaikka hakureissuilla virtasi hikeä litrakaupalla.

Koirakin oli helteestä huolimatta intoa täynnä, ja auttoi lintujen löytämisessä. Tämä oli kerta kaikkiaan klassista, tyylikästä kyyhkyjahtia.

ILOKSEMME taivaalle ilmestyi hanhiparvikin. Kaikki näkivät ne ja odottava, toiveikas hiljaisuus laskeutui pellolle. 

Miehet kyyristyivät ja olivat täysin liikkumatta jokaisessa pellon kolkassa. Isot linnut lensivät kuitenkin määrätietoisesti eteenpäin eivätkä kaartaneet pellollemme.

Yhdentoista aikoihin kyyhkyjen lento hiljeni ja oli aika lähteä tauolle. Aamun saalis oli 13 kyyhkyä. Linnut perattiin heti ja pakattiin kylmään. Auton ilmastointi oli kuin lahja taivaasta.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA