Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

KARU  pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna.

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.

REPPARIN vesi on yleensä kipakan raikasta, mutta nyt se tuntui käteen nyt melkeinpä ällöttävän lämpimältä. Mittasimme sen lämmöksi 23 astetta. Niin lämmintä Repparin vesi ei ole vielä koskaan meidän aikanamme ollut. Eikä sitä ole koskaan ollut niin vähän.

Toiveikkuuteemme sekoittui epäuskoa ja huolta. Suurin huolenaiheemme ei ollut enää se, että saalismahdollisuutemme vaikuttivat heikoilta vaan se, että kylmän Jäämeren lohi olisi tuossa lämpötilassa henkitoreissaan. Onneksi säätiedotus lupaili viilentyvää ja vesisadetta.

Jatkoimme matkaa Skaidin kylässä sijaitsevaan majapaikkaamme ristiriitaisissa tunnelmissa. Majoituimme tuttuun huvilaan ja lähdimme tottuneesti desinfiomaan vavat, kelat, kahluuhousut ja –kengät sekä perhot.

 Luvat olimme ostaneet netistä jo keväällä, joten ne olivat valmiiksi printattuina mukanamme.

joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

Karu, pieni Repparfjordelva-joki virtaa melkein maailman katolla, Finnmarkissa Altan ja Hammerfestin puolessa välissä. Se saa vetensä seudun valtavilta tuntureilta, joilla oli edellisvuonna samaan aikaan paljon lunta. Tänä vuonna lunta ei näkynyt missään.

Repparfjordelva tunnetaan pienen ja keskisuuren lohen perhokalastusjokena. Yli kymmenen kilon kalat ovat varsin siellä varsin harvinaista herkkua, ja kaikkina näinä vuosina olemme saaneet vain yhden yli kympin kalan. Se tapahtui viime vuonna.

VAIKKA olimme todella pohjoisessa, vastenmielinen, pakahduttava helle tunkeutui autoon, kun avasimme oven joen ylittävän sillan pielessä joen yläjuoksulla.

Tapanamme on ollut pistäytyä ensitöiksemme Telegraf-nimisella poolilla tervehtimässä jokea. Tallustelimme jälleen jokirantaan ja lorautimme puolihartaina virtaan symbolisen tilkan juomaa, jota elämän vedeksikin kutsutaan.

Pyysimme meille tutuksi ja tärkeäksi tulleelta joelta, että se antaisi meille saaliin, jonka sen mielestä ansaitsemme. Joskus olemme pyytäneet enemmänkin, mutta olemme oppineet läksymme. Joki antaa sen, minkä antaa ja siihen on tyytyminen.

Koskaan emme kuitenkaan ole Repparille täysin tyhjää reissua tehneet. Anteliaina kesinä olemme käyttäneet ylhäällä kolmisenkymmentä kalaa, niukimpina olemme saaneet tyytyä vain muutamaan.

REPPARIN vesi on yleensä kipakan raikasta, mutta nyt se tuntui käteen nyt melkeinpä ällöttävän lämpimältä. Mittasimme sen lämmöksi 23 astetta. Niin lämmintä Repparin vesi ei ole vielä koskaan meidän aikanamme ollut. Eikä sitä ole koskaan ollut niin vähän.

Toiveikkuuteemme sekoittui epäuskoa ja huolta. Suurin huolenaiheemme ei ollut enää se, että saalismahdollisuutemme vaikuttivat heikoilta vaan se, että kylmän Jäämeren lohi olisi tuossa lämpötilassa henkitoreissaan. Onneksi säätiedotus lupaili viilentyvää ja vesisadetta.

Jatkoimme matkaa Skaidin kylässä sijaitsevaan majapaikkaamme ristiriitaisissa tunnelmissa. Majoituimme tuttuun huvilaan ja lähdimme tottuneesti desinfiomaan vavat, kelat, kahluuhousut ja –kengät sekä perhot.

 Luvat olimme ostaneet netistä jo keväällä, joten ne olivat valmiiksi printattuina mukanamme.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA