Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

Tunturiin

PIAN olikin jo perjantai 13. ja suuntasimme kohti kokoontumispaikkaa. Kaikilla muilla osallistujilla oli tottakait omat kelkat ja hienot kuljetusboksit koirille, varusteille ja suksille. Minä pääsin sitten kuokkimaan muitten kyytiin. 

Nousimme kymmenisen kilometriä kohti aavaa tunturialuetta, josta myös koe starttasi. Tuomari piti alkupuhuttelut, kuten Suomessakin ja siitä vain pareittain liikenteeseen.

Mukana oli 2 elitklassen -koiraa eli voittajaluokkalaisia. Muut 4 koiraa starttasivat avoimessa luokassa. Heti ensimmäisestä parista oli selvää, että nämä kokeisiin tulijat olivat liikkeellä kovakuntoisten ja sitä kautta erittäin hienosti hakevien koirien kanssa. Mukana oli 5 kappaletta lyhytkarvaista mallia ja yksi karkeakarvainen. Oli kerrassaan mahtavaa seurata hienosti hakevia koiria.

Pian olikin sitten Hopin ensimmäisen erän vuoro. Parinaan Hopilla oli lyhytkarvainen voittajaluokan uros. Homma lähti varsin mallikkaasti liikkeelle ja molemmat luovivat puolillaan sekä ristiin tunturin rinnettä riekot mielessä. 

Erään ei kuitenkaan sattunut lintuja molempien hyvästä hausta huolimatta. Tuomari antoi heti erän päätteeksi lyhyen kritiikin ja kertoi, mitä oli touhusta mieltä. 

Tällä kertaa kritiikki oli ytimekäs very good. Erittäin mukava käytäntö. Kokeeseen osallistuja on koko ajan kärryillä, mitä kenties tuomari haluaa lisää tai mitä pitää pitäisi parantaa.

Toinen erä

SÄÄ voi olla korkealla oikukas ja sitä se myös oli. Ensimmäisen erän aikaan tuuli oli suht navakkaa, mutta ei mitenkään haitallista. Toiseen erään lähdettäessä tuuli oli yltynyt melkoisiin mittoihin ja lunta tuli vaakasuoraan pärstävärkkiin, niin ettei eteensä nähnyt. 

Tästä huolimatta edellisessä parissa avoimen luokan lyhytkarvainen onnistui tekemään hienon riistatyön yksittäisen koivupuskan juuressa keskellä lumimyrskyä. Pudotusta ei valitettavasti tuosta tilanteesta koiralle saatu.

SITTEN tulikin taas Hopin vuoro parinsa kanssa ja käänsimme kohti koivikkoa ja myötätuulta. 

Ensimmäiset pari luovia olivat varsin mallikkaita, mutta sitten meno hyytyi kyseleväksi. Mietin kovasti, että mistäs nyt kiikastaa. Normaalisti näkyisi pieni piste horisontissa. 

Yritin siinä usuttaa Hoppanaa hakemaan kunnolla, mutta aina lähdettyään kävi semmoisen pikkunätin mutkan ja palasi saman tien takaisin kyselemään. Välillä kinkkasi toista etutassuaan, mutta eipä tuosta mitään löytynyt. 

Kohta kytkettiin koirat ja seuraavaan erään tuomari ohjeisti, että nyt pitää alkaa tapahtumaan, jos meinaa tuloksista haaveilla. Ymmärsin kritiikin täysin ja päätin vielä kolmanteen kokeilla, josko latu alkaisi maistumaan.


Kävi semmoisen pikkunätin mutkan ja palasi saman tien takaisin kyselemään."

"

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

Tunturiin

PIAN olikin jo perjantai 13. ja suuntasimme kohti kokoontumispaikkaa. Kaikilla muilla osallistujilla oli tottakait omat kelkat ja hienot kuljetusboksit koirille, varusteille ja suksille. Minä pääsin sitten kuokkimaan muitten kyytiin. 

Nousimme kymmenisen kilometriä kohti aavaa tunturialuetta, josta myös koe starttasi. Tuomari piti alkupuhuttelut, kuten Suomessakin ja siitä vain pareittain liikenteeseen.

Mukana oli 2 elitklassen -koiraa eli voittajaluokkalaisia. Muut 4 koiraa starttasivat avoimessa luokassa. Heti ensimmäisestä parista oli selvää, että nämä kokeisiin tulijat olivat liikkeellä kovakuntoisten ja sitä kautta erittäin hienosti hakevien koirien kanssa. Mukana oli 5 kappaletta lyhytkarvaista mallia ja yksi karkeakarvainen. Oli kerrassaan mahtavaa seurata hienosti hakevia koiria.

Pian olikin sitten Hopin ensimmäisen erän vuoro. Parinaan Hopilla oli lyhytkarvainen voittajaluokan uros. Homma lähti varsin mallikkaasti liikkeelle ja molemmat luovivat puolillaan sekä ristiin tunturin rinnettä riekot mielessä. 

Erään ei kuitenkaan sattunut lintuja molempien hyvästä hausta huolimatta. Tuomari antoi heti erän päätteeksi lyhyen kritiikin ja kertoi, mitä oli touhusta mieltä. 

Tällä kertaa kritiikki oli ytimekäs very good. Erittäin mukava käytäntö. Kokeeseen osallistuja on koko ajan kärryillä, mitä kenties tuomari haluaa lisää tai mitä pitää pitäisi parantaa.

Toinen erä

SÄÄ voi olla korkealla oikukas ja sitä se myös oli. Ensimmäisen erän aikaan tuuli oli suht navakkaa, mutta ei mitenkään haitallista. Toiseen erään lähdettäessä tuuli oli yltynyt melkoisiin mittoihin ja lunta tuli vaakasuoraan pärstävärkkiin, niin ettei eteensä nähnyt. 

Tästä huolimatta edellisessä parissa avoimen luokan lyhytkarvainen onnistui tekemään hienon riistatyön yksittäisen koivupuskan juuressa keskellä lumimyrskyä. Pudotusta ei valitettavasti tuosta tilanteesta koiralle saatu.

SITTEN tulikin taas Hopin vuoro parinsa kanssa ja käänsimme kohti koivikkoa ja myötätuulta. 

Ensimmäiset pari luovia olivat varsin mallikkaita, mutta sitten meno hyytyi kyseleväksi. Mietin kovasti, että mistäs nyt kiikastaa. Normaalisti näkyisi pieni piste horisontissa. 

Yritin siinä usuttaa Hoppanaa hakemaan kunnolla, mutta aina lähdettyään kävi semmoisen pikkunätin mutkan ja palasi saman tien takaisin kyselemään. Välillä kinkkasi toista etutassuaan, mutta eipä tuosta mitään löytynyt. 

Kohta kytkettiin koirat ja seuraavaan erään tuomari ohjeisti, että nyt pitää alkaa tapahtumaan, jos meinaa tuloksista haaveilla. Ymmärsin kritiikin täysin ja päätin vielä kolmanteen kokeilla, josko latu alkaisi maistumaan.