Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

MUSTA pinturi lipui hitaassa nivassa. Erotin sen uinnin hyvin valkoisten siipien takia. Ilma ei ollut paras mahdollinen: Aurinko toki paistoi ja hankikorreja toikkaroi rannan lumessa, mutta puuskittainen tuuli hankaloitti heittämistä ja aiheutti sen, että vaparenkaat pyrkivät koko ajan jäätymään ja niitä piti sulatella.

Vedessä ei näkynyt juuri korreja muutamia harvoja tuulta vastustavia yksilöitä lukuun ottamatta. Syöntikin vaikutti hiljaiselta. Olin kalastellut jo pari tuntia välissä kahvitaukoja pitäen, mutta mitään tapahtumia ei ollut siunaantunut.

Olin jo rantaan tullessa päättänyt, että kalastelen nymfeillä, koska pinnalla ei näkynyt elämää. Nymfit eivät vain olleet tuottaneet tulosta. Sama kohtaloon olin joutunut tyytymään myös muutamien mustien ja raskaasti painotettujen streamereiden kanssa. Kun ei nappaa, niin ei nappaa.

SIDOIN lopulta perukkeen päähän pinturin, koska pintaperholla kalastamisessa on kuitenkin fiilistä, eikä minulla suoranaisesti ollut kiire mihinkään.

Annoin ensin perhon valua vapaassa uitossa ja viistämättä. Kun se ei tuottanut tulosta, ryhdyin värisyttämään perhoa uiton aikana siten, että se ei suoranaisesti ryhtynyt viistämään, mutta aiheutti kuitenkin hieman väreitä veden pintaan.

Muutaman uiton jälkeen, jo lähellä kosken niskaa, ruskeakylkinen taimen ampui lopulta perhoon kiinni. Kala lähti uimaan nivaa ylöspäin, kohti suvantoa. Olin niin täpinöissäni reissun ensimmäisestä tärpistä, että huomio herpaantui hieman ja kala irtosi varsin pian kiinni jäämisen jälkeen ja jouduin nielemään pettymyksen ja vaihtamaan kuivan perhon siiman päähän.  

JATKOIN kalastusta kosken alapuolella olevassa suvannossa, sillä taimenen otti jäi kosken yläpuolisen nivan ainoaksi tapahtumaksi.

Alapuolella kalastaessani tuuli laantui selvästi ja syönti oli samalla huomattavasti vireämpää. Pääsin puolen tunnin sisään kaksi kertaa kalaan kiinni. Ikävä kyllä perhoon tarttuneet kalat olivat harjuksia, jotka ovat tätä nykyä keväisin rauhoitettuja myös vapavälinein kalastettaessa, joten jätin kalastamisen sikseen. Rauhoitettujen kalojen turha tartuttaminen koukkuun ei kuitenkaan ole perusteltua.

Kyseinen koski on tuttu lähinnä taimenistaan ja harjukset ovat harvinaisia sivusaaliita, joten pidin paikkaa kuitenkin pääsääntöisesti turvallisena kalastuskohteena.

PERHOKALASTUSKAUDEN aloitus on Kainuussa erikoislaatuinen: keskellä kauneinta kevättalvea kuoriutuvat hankikorrit toimivat talven ajan passiivisesti möllöttäneille kaloille kunnon piristyspiikkinä ja parhaimmillaan syönti on maagista.

Tätä riemua jatkuu hankikorrien kuoriutumisajan ja sitten kausi menee ikään kuin uudelleen jäihin kevättulvien ajaksi, kunnes kesä koittaa ja alkaa se kaikkein kuumin kalastuskausi.

Luotan omassa kalastuksessani hyvin yksinkertaisiin sidoksiin. Tämän kuukauden musta hankikorripinturi on juuri sellainen. Sen sitoo parissa minuutissa ja se on kalastustilanteissa  toimiva peli.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

MUSTA pinturi lipui hitaassa nivassa. Erotin sen uinnin hyvin valkoisten siipien takia. Ilma ei ollut paras mahdollinen: Aurinko toki paistoi ja hankikorreja toikkaroi rannan lumessa, mutta puuskittainen tuuli hankaloitti heittämistä ja aiheutti sen, että vaparenkaat pyrkivät koko ajan jäätymään ja niitä piti sulatella.

Vedessä ei näkynyt juuri korreja muutamia harvoja tuulta vastustavia yksilöitä lukuun ottamatta. Syöntikin vaikutti hiljaiselta. Olin kalastellut jo pari tuntia välissä kahvitaukoja pitäen, mutta mitään tapahtumia ei ollut siunaantunut.

Olin jo rantaan tullessa päättänyt, että kalastelen nymfeillä, koska pinnalla ei näkynyt elämää. Nymfit eivät vain olleet tuottaneet tulosta. Sama kohtaloon olin joutunut tyytymään myös muutamien mustien ja raskaasti painotettujen streamereiden kanssa. Kun ei nappaa, niin ei nappaa.

SIDOIN lopulta perukkeen päähän pinturin, koska pintaperholla kalastamisessa on kuitenkin fiilistä, eikä minulla suoranaisesti ollut kiire mihinkään.

Annoin ensin perhon valua vapaassa uitossa ja viistämättä. Kun se ei tuottanut tulosta, ryhdyin värisyttämään perhoa uiton aikana siten, että se ei suoranaisesti ryhtynyt viistämään, mutta aiheutti kuitenkin hieman väreitä veden pintaan.

Muutaman uiton jälkeen, jo lähellä kosken niskaa, ruskeakylkinen taimen ampui lopulta perhoon kiinni. Kala lähti uimaan nivaa ylöspäin, kohti suvantoa. Olin niin täpinöissäni reissun ensimmäisestä tärpistä, että huomio herpaantui hieman ja kala irtosi varsin pian kiinni jäämisen jälkeen ja jouduin nielemään pettymyksen ja vaihtamaan kuivan perhon siiman päähän.  

JATKOIN kalastusta kosken alapuolella olevassa suvannossa, sillä taimenen otti jäi kosken yläpuolisen nivan ainoaksi tapahtumaksi.

Alapuolella kalastaessani tuuli laantui selvästi ja syönti oli samalla huomattavasti vireämpää. Pääsin puolen tunnin sisään kaksi kertaa kalaan kiinni. Ikävä kyllä perhoon tarttuneet kalat olivat harjuksia, jotka ovat tätä nykyä keväisin rauhoitettuja myös vapavälinein kalastettaessa, joten jätin kalastamisen sikseen. Rauhoitettujen kalojen turha tartuttaminen koukkuun ei kuitenkaan ole perusteltua.

Kyseinen koski on tuttu lähinnä taimenistaan ja harjukset ovat harvinaisia sivusaaliita, joten pidin paikkaa kuitenkin pääsääntöisesti turvallisena kalastuskohteena.

PERHOKALASTUSKAUDEN aloitus on Kainuussa erikoislaatuinen: keskellä kauneinta kevättalvea kuoriutuvat hankikorrit toimivat talven ajan passiivisesti möllöttäneille kaloille kunnon piristyspiikkinä ja parhaimmillaan syönti on maagista.

Tätä riemua jatkuu hankikorrien kuoriutumisajan ja sitten kausi menee ikään kuin uudelleen jäihin kevättulvien ajaksi, kunnes kesä koittaa ja alkaa se kaikkein kuumin kalastuskausi.

Luotan omassa kalastuksessani hyvin yksinkertaisiin sidoksiin. Tämän kuukauden musta hankikorripinturi on juuri sellainen. Sen sitoo parissa minuutissa ja se on kalastustilanteissa  toimiva peli.


JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA