Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

Ilman metsästys- ja kalastuskulttuuria karua maatamme ei olisi voinut asuttaa."


"

METSÄSTYS tarjosi varhaisille esi-isillemme tavan hankkia ravintoa luonnosta keräilytalouden ohessa aina maatalouden kehittymiseen asti.

Ensimmäiset suomalaiset kulkivat maamme alueelle jo yli 10 000 vuotta sitten ja pysähtyivät silloin nykyisen Orimattilan korkeudelle mannerjään viereen. Jään sulaessa ihmisjoukot liikkuivat eri puolille maata jäänreunan noustessa, maa-alueiden vapautuessa ja riistaeläinten perässä. Samalla levisivät jäljet metsästys- ja kalastuskulttuurista.

Nuolen- ja keihäänkärjet sekä verkonpainot ovat esimerkkejä varhaiseen eräkulttuuriin liittyvistä löydöksistä ja ne kertovat siitä, kuinka pitkään Suomessa on pyydetty riistaa.

SUOMEN kylmä ja karu ilmanala ei oikeastaan antanut esi-isillemme muuta mahdollisuutta kuin kalastaa ja metsästää.

Kaloista ja riistasta saatava ravinto oli ensiarvoisen tärkeää hengissä pysymisen kannalta, mutta myös metsästyksen kautta saadut turkikset olivat tärkeä suoja talven kylmää puraisua vastaan. Siksi hirvet, peurat, majavat, kana- ja vesilinnut sekä hylkeet ovat alusta saakka olleet tärkeitä elämiä suomalaisessa metsästyskulttuurissa.

Noin vuosien 8500-1700 (eaa) aikana kestäneellä kivikaudella metsästys oli elannon hankintaa. Viikinkiajalla metsästyksen painopiste muuttui ja suomalaisten metsästyssaaliilla eli turkiksilla hankittiin aseita, metalleja, koruja ja muuta arvokasta vaihdettavaa. Metsästyksestä tuli osa varhaista kaupankäynnin historiaa.

MAATALOUDEN kehittyessä metsästyksen merkitys elinkeinona pieneni, mutta vielä kato- ja kriisivuosienkin aikana suomalainen on hakeutunut metsään ja kala-apajille saadakseen arvokasta lisäsärvintä kituvan maatalouden tai työttömyyden aikoihin.  

Voimme sanoa, että ilman metsästys- ja kalastuskulttuuria karua maatamme ei olisi voinut asuttaa kivikaudella, ja ilman sitä moni olisi nääntynyt nälkään katovuosien aikana.

LISÄÄ JUTTUA RULLAAMALLA

METSÄSTYS tarjosi varhaisille esi-isillemme tavan hankkia ravintoa luonnosta keräilytalouden ohessa aina maatalouden kehittymiseen asti.

Ensimmäiset suomalaiset kulkivat maamme alueelle jo yli 10 000 vuotta sitten ja pysähtyivät silloin nykyisen Orimattilan korkeudelle mannerjään viereen. Jään sulaessa ihmisjoukot liikkuivat eri puolille maata jäänreunan noustessa, maa-alueiden vapautuessa ja riistaeläinten perässä. Samalla levisivät jäljet metsästys- ja kalastuskulttuurista.

Nuolen- ja keihäänkärjet sekä verkonpainot ovat esimerkkejä varhaiseen eräkulttuuriin liittyvistä löydöksistä ja ne kertovat siitä, kuinka pitkään Suomessa on pyydetty riistaa.

SUOMEN kylmä ja karu ilmanala ei oikeastaan antanut esi-isillemme muuta mahdollisuutta kuin kalastaa ja metsästää.

Kaloista ja riistasta saatava ravinto oli ensiarvoisen tärkeää hengissä pysymisen kannalta, mutta myös metsästyksen kautta saadut turkikset olivat tärkeä suoja talven kylmää puraisua vastaan. Siksi hirvet, peurat, majavat, kana- ja vesilinnut sekä hylkeet ovat alusta saakka olleet tärkeitä elämiä suomalaisessa metsästyskulttuurissa.

Noin vuosien 8500-1700 (eaa) aikana kestäneellä kivikaudella metsästys oli elannon hankintaa. Viikinkiajalla metsästyksen painopiste muuttui ja suomalaisten metsästyssaaliilla eli turkiksilla hankittiin aseita, metalleja, koruja ja muuta arvokasta vaihdettavaa. Metsästyksestä tuli osa varhaista kaupankäynnin historiaa.

MAATALOUDEN kehittyessä metsästyksen merkitys elinkeinona pieneni, mutta vielä kato- ja kriisivuosienkin aikana suomalainen on hakeutunut metsään ja kala-apajille saadakseen arvokasta lisäsärvintä kituvan maatalouden tai työttömyyden aikoihin.  

Voimme sanoa, että ilman metsästys- ja kalastuskulttuuria karua maatamme ei olisi voinut asuttaa kivikaudella, ja ilman sitä moni olisi nääntynyt nälkään katovuosien aikana.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA