Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

JOEN pohjoisranta on punttikalastajien ”valtakuntaa”, vaikka toki siellä voi ja saa syytää veteen mitä haluaa.

Repo ja Merikosken todellinen aktiivikalastaja Mikko Säkkinen tietävät, että puntilla saa kalaa – tai sitten ei.

”Siiman päähän siis sidotaan, virtausolosuhteiden mukaan, 20-80 gramman puntti ja sen yläpuolelle, noin vavan mittaiseen sivutapsiin perho, puukala tai lusikka-uistin. Yhdistelmä heitetään virtaan ja sitä uitetaan niin, että puntti kolahtelee pohjaan ja viehe ajautuu lohen tai taimenen eteen.”

”Se voi kuulostaa helpolta, mutta oikeiden uittotapojen ja paikkojen opettelemisessa voi mennä pitkä aika, jopa useita kesiä”, he tietävät.

SÄKKINEN on kuluneella kaudella käynyt kesäkuun puolivälistä lähtien, yhtä lukuun ottamatta, joka päivä Merikoskessa, jota tuttavallisesti ”Ojaksikin” kutsutaan.

”Joinakin päivinä, kun virtaus oli heikko, en kasannut vapaa ollenkaan. Toisinaan, kun virtaus oli hyvä, melkein juoksin rantaan, koska oli niin makoisa ottikeli. Parhaimpina iltoina sain pakata vavan pian takaisin pussiin, kun kahden kalan päiväkiintiö tuli melkein saman tien täyteen”, hän naurahtaa.

”Heinäkuun loppuun saakka oli aivan kuollutta, mutta sen jälkeen sain 17 lohta, pari kympin kalaa, 8-kiloisen ja noin kolmen kilon kosseja. Kaikki tulivat perholla ja suurin osa tuon Juhanin sitomilla River Bugeilla. Aivan viime päivinä perho, tai paljon mikään muukaan, ei ole enää kaloille oikein kelvannut.”

Elokuun parhaina iltoina Merikosken rannoille vedettiin 17 lohta. Kuluneen kesän suurin painoi miesten tiedon mukaan 14,3 kiloa. Marraskuussa 2012 Risto Vehkaoja sai ”Ojasta” peräti 23,4 kilon lohen ja kymmenen vuotta sitä aiemmin siitä saatiin 24-kilonen tumma lohi, jota pidetään paikan ennätyskalana.

LISÄÄ JUTTUA 

RULLAAMALLA

JOEN pohjoisranta on punttikalastajien ”valtakuntaa”, vaikka toki siellä voi ja saa syytää veteen mitä haluaa.

Repo ja Merikosken todellinen aktiivikalastaja Mikko Säkkinen tietävät, että puntilla saa kalaa – tai sitten ei.

”Siiman päähän siis sidotaan, virtausolosuhteiden mukaan, 20-80 gramman puntti ja sen yläpuolelle, noin vavan mittaiseen sivutapsiin perho, puukala tai lusikka-uistin. Yhdistelmä heitetään virtaan ja sitä uitetaan niin, että puntti kolahtelee pohjaan ja viehe ajautuu lohen tai taimenen eteen.”

”Se voi kuulostaa helpolta, mutta oikeiden uittotapojen ja paikkojen opettelemisessa voi mennä pitkä aika, jopa useita kesiä”, he tietävät.

SÄKKINEN on kuluneella kaudella käynyt kesäkuun puolivälistä lähtien, yhtä lukuun ottamatta, joka päivä Merikoskessa, jota tuttavallisesti ”Ojaksikin” kutsutaan.

”Joinakin päivinä, kun virtaus oli heikko, en kasannut vapaa ollenkaan. Toisinaan, kun virtaus oli hyvä, melkein juoksin rantaan, koska oli niin makoisa ottikeli. Parhaimpina iltoina sain pakata vavan pian takaisin pussiin, kun kahden kalan päiväkiintiö tuli melkein saman tien täyteen”, hän naurahtaa.

”Heinäkuun loppuun saakka oli aivan kuollutta, mutta sen jälkeen sain 17 lohta, pari kympin kalaa, 8-kiloisen ja noin kolmen kilon kosseja. Kaikki tulivat perholla ja suurin osa tuon Juhanin sitomilla River Bugeilla. Aivan viime päivinä perho, tai paljon mikään muukaan, ei ole enää kaloille oikein kelvannut.”

Elokuun parhaina iltoina Merikosken rannoille vedettiin 17 lohta. Kuluneen kesän suurin painoi miesten tiedon mukaan 14,3 kiloa. Marraskuussa 2012 Risto Vehkaoja sai ”Ojasta” peräti 23,4 kilon lohen ja kymmenen vuotta sitä aiemmin siitä saatiin 24-kilonen tumma lohi, jota pidetään paikan ennätyskalana.

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA