Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

OTIN esiin ampumatuen ja asetin kiväärini lepäämään sen päälle.

Niall seurasi eläimiä kiikarillaan.

”Keskitymme nyt numero kolmoseen vasemmalta”, hän sanoi laittaessaan kuulosuojaimet korvilleen.

Sonni näytti tyypilliseltä Ylämaan saksanhirveltä, jonka panosta ei selvästikään tarvittaisi tulevaisuudessa rodunjalostukseen. Siksi se sopi täydellisesti meidän tarpeisiimme.

Poistin varmistimen ja valmistauduin ampumaan heti, kun eläin lähtisi liikkeelle. Niall näpräsi Leica Geovid etäisyysmittaria, jonka hän lainasi käyttöömme tätä metsästystä varten.

”Etäisyys on 231 metriä”, hän kuiskasi.

HEIKKO tuulevire kulkeutui suoraan kohti hirviä, joten minun ei tarvinnut huolehtia siitä.

Kolmas eläin vasemmalta ei tehnyt elettäkään lähteäkseen liikkeelle. Sen sijaan sen takana piilotellut sonni lähti liikeelle.

”Älä ammu sitä”, kuiskasi Niall välittömästi.

Ylös noussut sonni oli lauman ylivoimaisesti suurin eläin. Sen raskaat sarvet olivat täydellisen symmetriset.

Odotimme kärsivällisesti, kun hitaasti häviävä valo muuttui lämpimän punakeltaisesta kylmän siniharmaaksi. Rauhassa makoileva numero kolme vasemmalta oli ilmeisesti syönyt paljon märehdittävää.

VARTTITUNNIN kuluttua Niall alkoi turhautuneena kirota tilannetta. Häntä ahdisti se, että emme ehkä ehtisikään ampua toista hirveä ennen huomista ja sen surkeaa säätä.

”Nouse nyt hyvä eläin”, hän kannusti märehtivää eläintä hiljaisesti ja äreästi kuiskaten.

”Valo hiipuu”, hän manasi useita kertoja muutaman minuutin sisällä meidän odottaessamme.

LOPULTA en pystynyt hillitsemään pikkupirua, joka ilkkui vasemman olkapääni päällä.

”Voin vaikeuksitta ampua tuon seisomaan nousseen eläimen”, sanoin ja suuntasin kiväärini komean sonnin suuntaan.

”No eihän se lopultakaan mikään katastrofi olisi, jos ampuisimme sen”, hän mumisi lähinnä itselleen.

”Eihän eläin ole mikään valtavan kokoinen jättiläinen, eihän se ole mikään monsteri...”, kuiskasi Niall neuvotellessaan itsensä kanssa.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA

OTIN esiin ampumatuen ja asetin kiväärini lepäämään sen päälle.

Niall seurasi eläimiä kiikarillaan.

”Keskitymme nyt numero kolmoseen vasemmalta”, hän sanoi laittaessaan kuulosuojaimet korvilleen.

Sonni näytti tyypilliseltä Ylämaan saksanhirveltä, jonka panosta ei selvästikään tarvittaisi tulevaisuudessa rodunjalostukseen. Siksi se sopi täydellisesti meidän tarpeisiimme.

Poistin varmistimen ja valmistauduin ampumaan heti, kun eläin lähtisi liikkeelle. Niall näpräsi Leica Geovid etäisyysmittaria, jonka hän lainasi käyttöömme tätä metsästystä varten.

”Etäisyys on 231 metriä”, hän kuiskasi.

HEIKKO tuulevire kulkeutui suoraan kohti hirviä, joten minun ei tarvinnut huolehtia siitä.

Kolmas eläin vasemmalta ei tehnyt elettäkään lähteäkseen liikkeelle. Sen sijaan sen takana piilotellut sonni lähti liikeelle.

”Älä ammu sitä”, kuiskasi Niall välittömästi.

Ylös noussut sonni oli lauman ylivoimaisesti suurin eläin. Sen raskaat sarvet olivat täydellisen symmetriset.

Odotimme kärsivällisesti, kun hitaasti häviävä valo muuttui lämpimän punakeltaisesta kylmän siniharmaaksi. Rauhassa makoileva numero kolme vasemmalta oli ilmeisesti syönyt paljon märehdittävää.

VARTTITUNNIN kuluttua Niall alkoi turhautuneena kirota tilannetta. Häntä ahdisti se, että emme ehkä ehtisikään ampua toista hirveä ennen huomista ja sen surkeaa säätä.

”Nouse nyt hyvä eläin”, hän kannusti märehtivää eläintä hiljaisesti ja äreästi kuiskaten.

”Valo hiipuu”, hän manasi useita kertoja muutaman minuutin sisällä meidän odottaessamme.

LOPULTA en pystynyt hillitsemään pikkupirua, joka ilkkui vasemman olkapääni päällä.

”Voin vaikeuksitta ampua tuon seisomaan nousseen eläimen”, sanoin ja suuntasin kiväärini komean sonnin suuntaan.

”No eihän se lopultakaan mikään katastrofi olisi, jos ampuisimme sen”, hän mumisi lähinnä itselleen.

”Eihän eläin ole mikään valtavan kokoinen jättiläinen, eihän se ole mikään monsteri...”, kuiskasi Niall neuvotellessaan itsensä kanssa.