Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

SE OLI loistava paikka kalastaa taimenta hankikorriaikana.

Kyseinen koskenniska on kesäisinkin erinomainen paikka kalastaa taimenta pintaperholla. Niskalta alkava hitaasti virtaava ja pitkälle jatkuva niva on myös koskessa kesän aikana oleileville taimenille erinomainen talvehtimispaikka.

Koskelle mennessä tuprutti hieman lunta, mutta säätiedote oli luvannut aurinkoista huhtikuiseen iltapäivään. Lämpötila oli lähellä nollaa, mikä lupaili hyvää. Kunhan aurinko hiipisi pilven takaa esiin ja alkaisi lämmittää ilmaa, hankikorrit todennäköisesti ryömisivät kunnolla esiin.

ISTUIN joenpenkalla ja katselin kuinka rantalumessa kömpi siellä täällä yksittäisiä hankikorreja. Hörpin hitaasti kahvia ja yritin pitää vapakäteni aisoissa, mutta lopulta huonolla menestyksellä. Saatuani kahvin juotua, nappasin vavan ja punnitsin kahta perhorasiaa. Toisessa oli streamereita ja toisessa hankikorrin koko elämänkaari.

Nappasin siiman päähän tumman ja todella jytäkästi painotetun streamerin, virvoin perhon kosken niskan yli ja annoin sen lähteä lipumaan hitaasti virran poikki. Samalla kun perho ui, tein pientä ravistavaa liikettä vavan kärjellä, jotta marabusta rakennettu perho eläisi kunnolla hitaassa virrassa.

Perho sai uida rauhassa kosken yli, kunnes ihan lähellä omaa rantaa tunsin siiman päässä hennon tukistuksen. Talven jäljiltä kohmeinen ukko ei kuitenkaan saanut vastaiskua tehtyä yhtä kohmeiselle kalalle, joten sinne jäi.

Kelasin siiman pois ja painoin kalan kohdan tarkasti mieleen. Veden pintaa halkovan kiven edessä, lähellä rantaa.

ISTAHDIN alas ja otin toisen kupin kahvia ja eväät esiin. Syödessäni näin kuinka pilvipeite alkoi rakoilla. Taivas aukeni yllättävän nopeasti sinä aikana, kun kävin kävellen tarkistamassa toisen potentiaalisen kalapaikan.

Auringon ei tarvinnut olla kuin reilun puoli tuntia esillä, kun ilmassa jo leijui korreja. Pintakäyntejä ei kuitenkaan näkynyt, joten pistin mustan korrinymfin siiman päähän.

Valutin nymfin samaan kohtaan, jossa minulla oli ollut kontakti taimenen kanssa. Ensimmäisellä uitolla ei tapahtunut mitään, eikä toisellakaan... mutta kolmannella uitolla veden pinta rikkoontui, kun taimen hyväksyi lähellä pintakalvoa uivan nymfin.

Hetken taistelun jälkeen haavissa lepäsi vähän yli 50-senttinen taimen.

KALASTELIN hiljoksiin iltapäivän ja käytin vielä siiman päässä toisen taimenen, joka oli hieman pienempi kuin ensimmäinen. Näiden kahden taimenen lisäksi  yksi taimen iski ohi viistävään hankikorripinturiin.

Kevään aurinkoiset päivät ovat hienoja hetkiä aloittaa perhokalastuskausi, ja niihin päiviin ei ole enää pitkä aika.

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

SE OLI loistava paikka kalastaa taimenta hankikorriaikana.

Kyseinen koskenniska on kesäisinkin erinomainen paikka kalastaa taimenta pintaperholla. Niskalta alkava hitaasti virtaava ja pitkälle jatkuva niva on myös koskessa kesän aikana oleileville taimenille erinomainen talvehtimispaikka.

Koskelle mennessä tuprutti hieman lunta, mutta säätiedote oli luvannut aurinkoista huhtikuiseen iltapäivään. Lämpötila oli lähellä nollaa, mikä lupaili hyvää. Kunhan aurinko hiipisi pilven takaa esiin ja alkaisi lämmittää ilmaa, hankikorrit todennäköisesti ryömisivät kunnolla esiin.

ISTUIN joenpenkalla ja katselin kuinka rantalumessa kömpi siellä täällä yksittäisiä hankikorreja. Hörpin hitaasti kahvia ja yritin pitää vapakäteni aisoissa, mutta lopulta huonolla menestyksellä. Saatuani kahvin juotua, nappasin vavan ja punnitsin kahta perhorasiaa. Toisessa oli streamereita ja toisessa hankikorrin koko elämänkaari.

Nappasin siiman päähän tumman ja todella jytäkästi painotetun streamerin, virvoin perhon kosken niskan yli ja annoin sen lähteä lipumaan hitaasti virran poikki. Samalla kun perho ui, tein pientä ravistavaa liikettä vavan kärjellä, jotta marabusta rakennettu perho eläisi kunnolla hitaassa virrassa.

Perho sai uida rauhassa kosken yli, kunnes ihan lähellä omaa rantaa tunsin siiman päässä hennon tukistuksen. Talven jäljiltä kohmeinen ukko ei kuitenkaan saanut vastaiskua tehtyä yhtä kohmeiselle kalalle, joten sinne jäi.

Kelasin siiman pois ja painoin kalan kohdan tarkasti mieleen. Veden pintaa halkovan kiven edessä, lähellä rantaa.

ISTAHDIN alas ja otin toisen kupin kahvia ja eväät esiin. Syödessäni näin kuinka pilvipeite alkoi rakoilla. Taivas aukeni yllättävän nopeasti sinä aikana, kun kävin kävellen tarkistamassa toisen potentiaalisen kalapaikan.

Auringon ei tarvinnut olla kuin reilun puoli tuntia esillä, kun ilmassa jo leijui korreja. Pintakäyntejä ei kuitenkaan näkynyt, joten pistin mustan korrinymfin siiman päähän.

Valutin nymfin samaan kohtaan, jossa minulla oli ollut kontakti taimenen kanssa. Ensimmäisellä uitolla ei tapahtunut mitään, eikä toisellakaan... mutta kolmannella uitolla veden pinta rikkoontui, kun taimen hyväksyi lähellä pintakalvoa uivan nymfin.

Hetken taistelun jälkeen haavissa lepäsi vähän yli 50-senttinen taimen.

KALASTELIN hiljoksiin iltapäivän ja käytin vielä siiman päässä toisen taimenen, joka oli hieman pienempi kuin ensimmäinen. Näiden kahden taimenen lisäksi  yksi taimen iski ohi viistävään hankikorripinturiin.

Kevään aurinkoiset päivät ovat hienoja hetkiä aloittaa perhokalastuskausi, ja niihin päiviin ei ole enää pitkä aika.


JUTTU JATKUU SEURAAVALLA AUKEAMALLA