Jahdissa&Kalassa

Jahdissa&Kalassa vie sinut upein kuvin ja ammattikirjoittajien jutuin sinne, missä haluaisit olla - metsästämässä, kalassa, erästelemässä tai ulkoilemassa. Olemme luettavissasi missä ja milloin tahansa.

SORMENI lepäsi kevyesti liipaisimella ja vedin muutaman kerran syvään henkeä rauhoittaakseni itseäni.

”Se on aika kaukana”, sanoi Niall kääntyessään nopeasti minua kohti.

Annoin sormeni painua hitaasti ja varovasti liipaisimelle, samalla kun seurasin saksanhirvisonnin liikkeitä kiikaritähtäimen läpi.

”Luuletko voivasi ampua sen näin kaukaa?” Niall ihmetteli.

PUOLEN sekunnin täydellisen hiljaisuuden jälkeen Sauerini yskäisi vihaisesti.

Laukaus rikkoi illan hiljaisuuden ja hirvi nytkähti osuman voimasta.

Eläin ehti edetä pari metriä kunnes kaatui niille sijoilleen. Muu lauma nousi hämmentyneenä jaloilleen ja katseli hätäisesti ympärilleen ennen kuin pakeni paikalta.

”SINÄ pystyit siis ampumaan sen näin kaukaa”, Niall hengähti hymyillen samalla, kun pakeneva lauma ohitti meidät. Osa eläimistä juoksi jopa 30 metrin päästä.

Nousimme ylös lähteäksemme ammutun eläimen luo, jonne Simon ja Neil olivat jo matkalla.

Seisoimme hetken hiljaa kaadetun saksanhirven luona. Eläin oli uskomattoman kaunis ja sen metsästäminen oli ollut meille väkevä kokemus. Jännittävä jahti silmiä hivelevän kauniissa maastossa päättyi tarkasti tähdättyyn laukaukseen patruunalla, jonka olin itse ladannut aamulla.

Loistavaa!

Leveä hymy naamallaan Simon teki kaikkensa saadakseen otettua hyviä kuvia ennen kuin päivän viimeinen kajo hiipuisi kokonaan.

ILLALLA istuin valtavan avotakan edessä kuuntelemassa loistavaa säkkipillikonserttia, jonka tarjosi meille joukko varsin soittotaitoisia ammattimetsästäjiä. Tuijotin takkatulta kädessäni lasi virkistävää paikallista elämänvettä.

Hiljaa mielessäni soimasin itseäni lempeästi. Jälleen kerran olin antanut houkutella itseni mahtaville metsästysmaille. Elämys oli niin huikea, mutta samalla jotenkin haikea, että en voisi unohtaa sitä koskaan. Elämys oli myös niin miellyttävä, että sen äärelle olisi ilo palata vuosienkin päästä.

Joudun nyt elämään sellaisen tosiseikan kanssa, että en aivan lähivuosina pysty palaamaan Skotlannin Ylämaahan.

Kuin lohdutukseksi lupaan itselleni järjestää kotiini edes kelvollisen latauspöydän.

Juttu on julkaistu vuonna 2015 Jahdissa-lehdessä

LISÄÄ JUTTUA

RULLAAMALLA

SORMENI lepäsi kevyesti liipaisimella ja vedin muutaman kerran syvään henkeä rauhoittaakseni itseäni.

”Se on aika kaukana”, sanoi Niall kääntyessään nopeasti minua kohti.

Annoin sormeni painua hitaasti ja varovasti liipaisimelle, samalla kun seurasin saksanhirvisonnin liikkeitä kiikaritähtäimen läpi.

”Luuletko voivasi ampua sen näin kaukaa?” Niall ihmetteli.

PUOLEN sekunnin täydellisen hiljaisuuden jälkeen Sauerini yskäisi vihaisesti.

Laukaus rikkoi illan hiljaisuuden ja hirvi nytkähti osuman voimasta.

Eläin ehti edetä pari metriä kunnes kaatui niille sijoilleen. Muu lauma nousi hämmentyneenä jaloilleen ja katseli hätäisesti ympärilleen ennen kuin pakeni paikalta.

”SINÄ pystyit siis ampumaan sen näin kaukaa”, Niall hengähti hymyillen samalla, kun pakeneva lauma ohitti meidät. Osa eläimistä juoksi jopa 30 metrin päästä.

Nousimme ylös lähteäksemme ammutun eläimen luo, jonne Simon ja Neil olivat jo matkalla.

Seisoimme hetken hiljaa kaadetun saksanhirven luona. Eläin oli uskomattoman kaunis ja sen metsästäminen oli ollut meille väkevä kokemus. Jännittävä jahti silmiä hivelevän kauniissa maastossa päättyi tarkasti tähdättyyn laukaukseen patruunalla, jonka olin itse ladannut aamulla.

Loistavaa!

Leveä hymy naamallaan Simon teki kaikkensa saadakseen otettua hyviä kuvia ennen kuin päivän viimeinen kajo hiipuisi kokonaan.

ILLALLA istuin valtavan avotakan edessä kuuntelemassa loistavaa säkkipillikonserttia, jonka tarjosi meille joukko varsin soittotaitoisia ammattimetsästäjiä. Tuijotin takkatulta kädessäni lasi virkistävää paikallista elämänvettä.

Hiljaa mielessäni soimasin itseäni lempeästi. Jälleen kerran olin antanut houkutella itseni mahtaville metsästysmaille. Elämys oli niin huikea, mutta samalla jotenkin haikea, että en voisi unohtaa sitä koskaan. Elämys oli myös niin miellyttävä, että sen äärelle olisi ilo palata vuosienkin päästä.

Joudun nyt elämään sellaisen tosiseikan kanssa, että en aivan lähivuosina pysty palaamaan Skotlannin Ylämaahan.

Kuin lohdutukseksi lupaan itselleni järjestää kotiini edes kelvollisen latauspöydän.

Juttu on julkaistu vuonna 2015 Jahdissa-lehdessä